keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Yhteistreeniä

Viime viikon valkussa meillä oli teemana yhteistreeni. Kentällä oli aina kerrallaan kaksi koirakkoa, jotka suorittivat samaan aikaan eri liikkeitä. Me olimme Lilon kanssa Janikan ja Teon pari, koska ajateltiin sen olevan koirille helpompaa - mutta kuinkas kävikään. Lilo keräsi kierroksia Teon vauhtiliikkeistä niin paljon, että kiihtyminen purkautui turhaumana ja haukkumisena. Loppupeleissä meidän treeni muuttuikin rauhoittumistreeniksi Teon suorittaessa eri liikkeitä. Lilon reaktio tuli itselleni jossain määrin yllätyksenä, sillä yhteistreeniä Janikan ja Teon kanssa on takana paljon. Toisaalta viime kerrasta on aikaa jo jonkin verran ja olemmekin viime aikoina treenanneet lähinnä vuorotellen.

Heti seuraavana lauantaina varasin hallista vuoron uutta yhteistreeniä varten. Tällä kertaa osasin suunnitella treenin paremmin, ja johan se sujuikin jo varsin kivasti! Teimme muun muassa sellaisen setin, jossa koirat lähetettiin sermin takaa toisiaan näkemättä toinen ruutuun ja toinen kiertämään (video alla).



Viime viikon treenit muistuttivat minua jälleen kerran siitä, että kehittyminen vaatii silloin tällöin myös niitä epäonnistumisia. Lisäksi olisi tärkeää pyrkiä säännöllisesti rikkomaan omia rajoja ja mennä sinne epämukavuusalueelle. En myöskään voi olla korostamatta treenin suunnittelua; hyvä treenisuunnitelma auttaa varautumaan myös niihin mahdollisiin epäonnistumisiin ja viemään harjoittelua sujuvasti eteenpäin ilman, että koira joutuisi kokemaan turhaumaa treenin aikana.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Tapaus Aatu

Viime viikolla saimme vieraan, kun parson Aatu vietti meillä muutaman päivän. Aatulla on esiintynyt melko pahaa remmirähinää muita koiria kohtaan. Tarkoitus oli hieman tutustua Aatuun sekä aloittaa työskentelyä sen kanssa rähinän poistamiseksi. Viikko vierähtikin mukavasti erilaisia hommia tehden. Tavoitteena oli lisätä Aatun itseluottamusta sekä opettaa ja vahvistaa arkea helpottavia perusasioita. Äärimmäisen fiksun, motivoituneen ja nopeasti asioita oppivan Aatun kanssa nämä jutut lähtivätkin pyörimään varsin kivasti! Työskentely jatkuu edelleen Aatun kotona, eikä minulla ole epäilystäkään sen suhteen, etteikö siitä kuoriutuisi oikein kelpo lenkkikaveri : )


Yksi Aatulle opettamistani perusasioista oli luopuminen. Kädessä olevasta ruoasta luopuminen oli Aatulle uusi juttu, joten pakkohan koko oppimisprosessi oli saada myös videolle. Lähtökohtana oli virheetön oppiminen, eli pyrin opettamaan ruoasta luopumisen siten, että virheitä tapahtuisi mahdollisimman vähän. 

Jotkut opettavat luopumisen niin, että ruoka on nyrkin sisässä ja nyrkki aukeaa vasta, kun koira lakkaa tavoittelemasta ruokaa. Tällä tavalla opetettuna virheiden määrä on kuitenkin suuri suhteutettuna onnistumisiin. Ja koska operantin lisäksi klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan, olisi syytä miettiä, minkälainen haluaa tunnetilan olevan lopullisessa käytöksessä. Nyrkissä olevan ruoan tavoittelu aiheuttaa koirassa usein turhaumaa, kun nyrkin tökkimisestä huolimatta se ei aukeakaan.

Jotta virheitä tapahtuisi mahdollisimman vähän, tulisi luopumisen opettaminen aloittaa niin, että koira varmasti onnistuu. Sopiva kriteeri suhteutettuna korkeaan vahvistetiheyteen on kaiken a ja o. Tällöin koiralla ei ole mahdollisuutta epäonnistua, jolloin oppiminen on tehokkaampaa ja koiran mielentila on seesteisempi. Aatu oppi luopumisen perusajatuksen tällä taktiikalla alle viidessä minuutissa. Lisäksi se sai hurjasti onnistumisen kokemuksia, mikä taas lisää sen itsevarmuutta. Yrityksen ja erehdyksen kautta opetettaessa olisi aikaa mennyt huomattavasti kauemmin ja turhaumaa esiintynyt enemmän, enkä olisi ollut tyytyväinen lopulliseen luopumisen mielentilaan.


Lilon kanssa syksy on lähtenyt kivasti käyntiin. Valmennusryhmä jatkuu vielä syyskuun ajan, mutta sen jälkeen onkin aika sanoa ryhmälle heipat. Niin mukavaa kuin kyseisessä ryhmässä treenaaminen on ollutkin, niin on aika jatkaa eteenpäin. Talvikauden olemmekin sitten mukana operantissa omatoimiryhmässä, joka on juuri passeli meille! Meitä on ryhmässä yhteensä neljä koirakkoa, joiden kaikkien tavoitteena on tokon treenaaminen positiivisen vahvistamisen menetelmiä käyttäen. Innolla odotan tulevaa kautta ja uudessa ryhmässä aloittamista! : )


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Maarit Hellmanin koulutuksessa

Päivä vierähti mukavasti Maaritin koulutuksessa, jonne olin ilmoittautunut Lilon kanssa. Pitkään mietin, mitä tuo 20 minuuttia tehtäisiin. Lopulta päädyin näyttämään muutaman liikkeen, joihin erityisesti halusin kuulla Maaritin mielipiteen.

Aloitettiin tunnarilla. Sivulla odottaessa Lilo oli levoton ja se katseli ympärilleen. Maaritin mukaan näytti vähän siltä kuin sillä olisi tylsää. Toistaiseksi en ole vielä vaatinut tässä mitään, mutta tarkoitus on kyllä ollut fokusoida katsetta tunnarikasalle päin odottelun ajaksi. Maaritin mukaan itse haistelutyö oli sujuvaa. En nyt yhtään muista, potkiko Lilo kapuloita, mutta ainakaan Maarit ei sanonut tästä mitään. Myös palautus ja ote olivat hyviä.

Toisena liikkeenä tehtiin voin ohjattu. Ohjasin Liloa katsomaan ensimmäisen kapulan viennin. Seuraamisosuudessa Lilo edisti jonkin verran. Stopissa avitin hieman käsitargetilla, koska Lilon stopit ovat viime aikoina olleet aika veteliä. Kapulalle lähti hyvin ja nosto oli nätti. Palautus sen sijaan oli edelleen jähmeä.
Maaritin mukaan ohjattu näytti kokonaisuudessaan kivalta ja koska Lilo on niin säpäkän oloinen koira, niin tuo laiskahko palautus oikein ylikorostuu. Sen kanssa on siis tehtävä töitä. Lisäksi Maarit oli sitä mieltä, että Lilo voisi olla kontaktissa liikkurin viedessä kapulat. Se sopisi Lilolle paremmin, sillä se selvästi tykkää siitä ja sillä saattaa myös olla paha tapa skannata ympäristöstä kaikki mahdollinen, mikäli saa siihen mahdollisuuden.


Kolmanneksi liikkeeksi olin valinnut ällän ja asennoiksi i ja m. Liike alkoi tosi hyvin, mutta tokalla sivulla Lilo lähti jonkin verran edistämään, jonka seurauksena maahanmeno oli aavistuksen vino. Maarit myös totesi istumisesta, että voisi tehdä sen lukitsemalla etujalat ja vetämällä takajalat alle. Kuulemma ei se nytkään mikään hidas ollut, mutta toisenlaisella tekniikalla saisi kuitenkin vielä enemmän nopeutta. Kyseisen tekniikan opettaminen onkin ollut harkinnassa. Jossain vaiheessa luovuin ajatuksesta, mutta täytyy varmaankin ottaa se takaisin treenilistalle.

Neljäntenä liikkeenä seuraamista. Tähän olin itse vähiten tyytyväinen. Lilo aivasteli, edisti ja jopa haukahti pariinkin otteeseen. Ei siis mitään parasta Liloa. Haukkuminen ei ollut yhtään tyypillistä (ei ole haukkunut koskaan ennen kesken seuruuliikkeen), joten ei paneuduttu siihen sen enempää. Katkaisin haukut käsitargetilla, mikä oli Maaritin mielestä hyvä toimintapa.
Edistämiseen saatiin uutta vinkkiä. Kerroin, että olen tähän mennessä käyttänyt käsitargettia vahvisteena. Maaritin mukaan idea on muuten hyvä, mutta se saattaa kiihdyttää koiraa liikaa. Lilon kohdalla tämä on varmasti totta, sillä se on välillä aivan liian ylivirittynyt. Siispä saatiin neuvoksi vahvistaa nimenomaan vasemman jalan seuraamista. Tätä ollaan tehtykin, mutta Maarit ohjeisti tekemään siitä hauskan pelin koiralle; eli seuraamista -> varovainen pysähdys (koiran tulee onnistua) siten, että vasen jalka jää taakse ja oikea astuu eteen -> koiran pysähtyessä vasemman jalan kohdalle, annetaan superpalkka. Ja tätä saa tehdä paljon.

Loppupeleissä olen itse ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Ottaen huomioon myös sen, että Lilolla on juoksut. Aivastelua tuli poikkeuksellisen paljon, koska Lilo oli ihan liian ylivireessä. Suoritettiin liikkeet aika kylmiltään, normaalisti tehdään pohjalle jotain muuta. Maaritin mielestä Lilo näytti kuitenkin iloiselta ja se teki hyvällä asenteella töitä - minulle tosi tärkeä asia, joten oli ihana kuulla se jonkun toisen suusta. Kaiken kaikkiaan tosi hyödyllinen päivä, kun vinkkien lisäksi pääsi tekemään tokoa myös ihmisten ilmoille pitkästä aikaa : )

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Viikonloppu kuvina

Hieman heikosti olen kerennyt blogia päivitellä, tälläkin hetkellä olen reissun päällä. Instatili sen sijaan päivittyy jonkin verran useammin (löytyy nimimerkillä lilokelpie).

Valkussa ollaan toki käyty, mutta muuten ollaankin sitten vietetty hieman kesälomaa tokosta. Nyt reissussa on tosin ollut ihan pakko hyödyntää vieraita paikkoja, joten viimeksi eilen raahauduttiin treenaamaan ihmisten ilmoille.



Lilo on tällä hetkellä vähän vaisu, luultavasti aloittelee juoksuja. Valkussa se on tuntunut kovin löysältä eikä motivaatio ole ollut huipussaan. Joitain outoja kämmejäkin on tapahtunut.




Eilen tehtiin pitkästä aikaa ruutua (video alla), joka alkaa näyttää paremmalta. Vähän enemmän stabiiliutta tekemiseen, niin hyvä siitäkin tulee.



Tehtiin lisäksi pitkästä aikaa kosketusalustatreeniä. Kosketusalustaa on tullut hyödynnettyä vähän heikommin viime aikoina, joten se on jossain määrin päässyt unohtumaan - siispä tarkennettiin sen kriteeriä.







Seuraamista tehtiin myös useampia lyhyitä pätkiä. Tässä on nyt tosiaan ollut käytössä pelkkä lelupalkka. Vielä Lilo aivastelee, varsinkin alkuun, mutta on se jonkin verran vähentynytkin. Käsitargettia hyödynnän edelleen ja toistaiseksi näyttää taas valoisammalta seuruupaikan suhteen. Itse asiassa kokeilin eilen myös paria pidempää pätkää ja niissä paikka piti jo tosi hyvin!


Käsitarget in action :D

Loppuun tehtiin myös zeta liikkuroituna. Asennot teki oikein. Seisominen ei tosin tällä hetkellä ole kovin hyvä, vaan se vaatii pientä muistuttelua ja tehotreeniä. Muutoin olen oikein tyytyväinen Lilon tekemiseen noin kokonaisuudessaan. On se vaan aika mahti treenikaveri : )








tiistai 4. heinäkuuta 2017

Hanna-Mari Ikosen koulutus 2.7.2017

Viime sunnuntaipäivä meni Hanna-Marin koulutuksessa. Lyhyen harkinnan jälkeen päädyin ottamaan tarkasteluun noudon sivulletulot, seuraamisen sekä tunnarin.

Lilo on tullut erityisesti noutokapulan kanssa sivulle hieman hitaasti ja itseään turhan paljon asetellen. Tekee samaa myös tunnarikapulan kanssa, mutta ei ehkä yhtä pahan näköisesti. Näytettiin Hanna-Marille ensin tasamaanouto, jossa tuli sivulle kyllä paremmin kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan ollut sitä parasta Liloa. Hanna-Mari ei nähnyt tässä kovin suurta ongelmaa. Hänen mielestään saattaisi jopa olla ihan hyvä, että koira asettelee itsensä huolellisesti sivulle, jolloin riski törmätä kapulan kanssa on huomattavasti pienempi.


Tehtiin tämän jälkeen ohjattu, jossa ongelma tuli paremmin esille. Lilo otti viimeiset askeleet ravilla ja asetteli itseään hyvin hartaasti. Kuulemma ei näyttänyt niin pahalta kuin miltä itsestäni tuntui. Olen kuitenkin nähnyt Lilon tekevän paljon parempiakin sivulletuloja, jolloin niitä huonompia on tietysti vaikea hyväksyä.

Hanna-Mari halusi nähdä sivulletuloja myös ilman kapulaa. Näissä ei luonnollisesti mitään ongelmaa, vaan ne olivat paljon näppärämpiä. Tultiin siihen lopputulemaan, että olisi hyvä kasvattaa Lilon varmuutta kapulan kanssa. Paljon pitotreeniä yhdistettynä kivoihin juttuihin sekä vähän haastavampia harjoituksia (kaukot muun muassa liian helppoja). Tehtiin pari seuruupätkää ja peruuttamista kapula suussa siten, että samalla tökin tai vedin kapulaa.



Loppuun tehtiin myös muutama putkeen lähetys kapula suussa. Tällöin pitotreeniä tulee tehtyä ei niin tyypillisessä kontekstissa ja erilaisella alustalla. Lisäksi Lilo oppii yhdistämään kivan putkijuoksun tylsempään pitoon. Kömpelömmän koiran kanssa tätä en tosin lähtisi tekemään, jotta ei vaan satu mitään haavereita. Myönnän, että Lilonkin kanssa aluksi hieman hirvitti, mutta hyvin se kuitenkin handlasi homman. Alkuun pudotti kapulan heti putken suulle, mutta loppupeleissä sai tehtävästä hyvin kiinni.

Seuraavassa setissä tehtiin seuraamista liikkuroituna. Lilo lähti heti alkajaisiksi edistämään, mikä tuli tavallaan pienoisena yllärinä, koska on käsitargetin mukaan ottamisen myötä osannut pitää paikkansa viime päivinä tosi hyvin - myös liikkuroidessa ja pitempää kaaviota tehdessä. Hanna-Marilta ei tullut tähän varsinaisesti mitään uutta ideaa, vaan kehotti käyttämään käsitargettia jatkossakin. Hänen mielestään kättä voisi tosin pitää esillä vähän kauemmin, jolloin ajatus olisi koiralle ehkä vieläkin selkeämpi ja siinä olisi enemmän tavoittelun makua. Lisäksi hän ehdotti luopumista seuraamisen aikana. Tätä ollaan tehtykin joskus, mutta se tuo mukanaan tahmean liikkumisen ja fokus on liiaksi luopumisessa eikä itse seuraamisessa, mistä taas en tykkää yhtään. Jatketaan käsitargettitreeniä siis.


Loppuun tehtiin vielä tunnaria. Lilolla on tosiaan ollut tapana potkia kapuloita ja tämän kitkemiseen halusin jotain ideoita. Ekassa setissä Lilo meni kerran ohi omasta, mutta potkinut ei kuitenkaan. Jotain ollaan siis tehty oikeinkin!

Toisella kerralla Hanna-Mari kehotti tekemään pysäytyksen ennen kasalle pääsyä, mikä toisi Lilolle hieman malttia tekemiseen. Tällä kertaa kuitenkin potkaisi yhtä kapulaa. Seisomisen kestoa voisi lisätä, jotta ehtii tyyntyä enemmän ennen haistelemaan pääsyä. Tällä simppelillä ratkaisulla mennään siis ja katsotaan, mitä se tuottaa. Kaiken kaikkiaan enemmän varmuutta tekemiseen, niin hyvä tulee!