perjantai 4. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 tiivistetysti

Vuosi 2018 piti sisällään melko isoja muutoksia sekä paljon uusia asioita.
Tammikuussa aloitin käyttäytymisanalyysiperusteiset eläinkouluttajaopinnot ja loppuvuosi menikin pitkälti siihen liittyvän opinnäytetyön parissa.
Syksy oli kaikin puolin kiireinen, sillä syyskuun loppupuolella muutimme kaupungista maalle omakotitaloon ja pääsimme välittömästi remonttipuuhiin. Jotta tekeminen ei suinkaan loppuisi kesken, aloitin lisäksi keväällä yritystoiminnan, joka on kuitenkin toistaiseksi ollut vielä pienimuotoista.

Lilo on kotiutunut uuteen kotiin paremmin kuin hyvin. Se on huomattavasti levollisemman oloinen nyt kuin mitä se oli kaupungissa ollessaan. Kaikesta vanhan omakotitalon vaatimasta työmäärästä huolimatta myönnän itsekin nauttivani elämästä nyt enemmän kuin kaupungin keskustassa asuessani.

Eläinkouluttajaopinnot päättyivät viime kuussa ja opinnäytetyö valmistui reilu pari viikkoa sitten. Työn aloittamisessa oli suuria vaikeuksia, kun poukkoilin eri aiheiden välillä useampia viikkoja enkä oikein osannut sitoutua mihinkään yhteen aiheeseen. Loppupeleissä päädyin jonkin ihmeen mutkan kautta tekemään työni funktionaalisen analyysin hyödyntämisestä automaattisesti vahvistuvan käyttäytymisen selvittämisessä (joka oli ihan supermielenkiintoista ja koin kirjoittamisen myötä monia ahaa-elämyksiä!).
Koko oppariprosessi oli aivan valtavan opettavainen, vaikka minulle jäikin jossain määrin tunne, että enemmän heräsi uusia kysymyksiä kuin mitä sain vastauksia :)

Treenirintamalla on tapahtunut vähemmän. Omat voimani eivät yksinkertaisesti ole riittäneet tavoitteelliseen harjoitteluun, sen sijaan olen pyrkinyt suhtautumaan treenaamiseen hieman kevyemmin. Rally-tokon puolella käytiin kyllä kisaamassa parit kisat, jotka menivätkin ihan hyvin ja olivat mukavaa vaihtelua tokolle.
Nyt, kun elämä alkaa taas hieman normalisoitua, voisi mahdollisesti alkaa pohtia jälleen niitä tavoitteitakin. Jatkamme edelleen Ylökkin tokon valkkuryhmässä, josta onkin muodostunut itselleni hyvin tärkeä - kiitos erityisesti siinä treenaavien tyyppien <3

Ei muuta kuin oikein mukavaa vuotta 2019 kaikille!

maanantai 3. joulukuuta 2018

torstai 6. syyskuuta 2018

Vahvisteiden testaamista

Vielä jokin aika sitten Lilolla oli kaunis seuruu, mutta sitten se nk. hajosi. Tasapainoinen seuraaminen muuttui hiljalleen kiireisen oloiseksi kipittämiseksi Lilon viilettäessä pahimmillaan puoli metriä edellä. Kokeilin kaikenlaisia kikkakolmosia. Palkka tuli luonnollisesti aina takaa, mutta sekään ei tuonut Liloa yhtään taaksepäin.

Seuraaminen on siitä hankala käyttäytyminen, että siinä tulee herkästi vahvistettua jotain mitä ei haluaisi vahvistaa - ihan vaan siitä syystä, että katseen ollessa eteenpäin, ei aina näe mitä kaikkea koira tarkalleen tekee. Aloin myös miettiä tarkemmin käyttämiäni vahvisteita. Lilolle on opetettu seuraaminen ruoan avulla, mutta jossain vaiheessa siirryin käyttämään pääasiassa lelua seuraamisen ylläpitämiseen. Sittemmin olen käyttänyt välillä ruokaa ja välillä lelua.

Jos käyttäytyminen ei ole toivotunlaista, olisi aina tärkeää tarkistaa vahvisteen laatu sekä se, sopiiko juuri kyseisen vahvisteen käyttäminen juuri kyseisen koiran kanssa juuri kyseisen liikkeeseen. Tämä tarkistettiin Lilon kanssa yksinkertaisesti siten, että tehtiin muutama samanlainen seuruupätkä ainoastaan leluvahvistetta käyttämällä sekä muutama kerta ainoastaan ruokavahvistetta apuna käyttäen. Koko tapahtuma videoitiin ja videolta saattoi tarkastella, millä tavalla seuraaminen muuttui lelu- tai ruokavahvistetta käyttäessä.

Videolta huomasin selkeästi, että leluvahvisteen käyttäminen lisäsi ja ylläpiti edistämistä. Lisäksi pelkän lelun käyttäminen toi seuraamiseen myös ylimääräisiä pomppuja. Kun siirryin käyttämään ruokaa, edistämistä tapahtui edelleen, mutta se myös väheni ja lisäksi pomput jäivät kokonaan pois. Vaikutti siis siltä, että ruokavahvisteen käyttäminen seuraamisessa olisi meidän tilanteessa paras ratkaisu.

Testivideon kuvaamisen jälkeen ehdin treenata seuraamista kaksi kertaa ruokapalkalla, kunnes taas eilen kuvattiin seuraamista, jotta näkisin, onko edistymistä tapahtunut. Ja olihan sitä.

Joskus voi olla mahdotonta sanoa, mikä vahviste sopii parhaiten mihinkäkin liikkeeseen, ellei tätä erikseen testaa. Ja koska mututuntuma ei ole se paras työkalu vahvisteen tehokkuuden arviointiin, kannattaa testitilanteet videoida. Sitä ennen olisi myös hyvä tietää, minkälaista käyttäytymistä haluaa nimenomaan vahvistaa. Tämä taas tarkoittaa käyttäytymisen konkreettista kuvailua, sillä esimerkiksi "aktiivinen seuraaminen" tai "iloinen työskentely" eivät vielä yksiselitteisesti kerro sitä, miltä seuraamisen tulisi ulkoisena käyttäytymisenä näyttää.

Alla vielä lyhyt videopätkä meidän seuraamisprojektista : )

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kesän kuulumisia lyhyesti

Lilolle kuuluu oikein hyvää, se on saanut nauttia kesästä täysin rinnoin! Tavoitteellinen treenaaminen on viime aikoina ollut vähän vähemmällä, sillä keskittyminen on toistaiseksi ollut ensisijaisesti muissa asioissa (elämässä tapahtuu juuri nyt kaikkea uutta ja jännää!). Olemme kuitenkin yhä Ylökkin tokon valmennusryhmässä ja siellä jatkamme toivon mukaan myös syksyllä. Lisäksi ollaan tokon ohessa tehty myös jonkin verran rally-tokoa. Alokasluokkakin käytiin korkkaamassa viime kuussa piirinmestiksissä pistein 90/100. Hain Lilon kanssa myös rallyn SM-joukkueeseen, mutta voi olla ettei saada joukkuetta kasaan. Tarkoitus olisi joka tapauksessa ennen syksyä käydä vielä kisaamassa.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin menee, Lilo on pysynyt terveenä (lukuun ottamatta pientä vesihäntäepisodia), lisäksi ollaan saatu paljon uusia treenikavereita!

Ei muuta kuin oikein ihanaa kesän jatkoa kaikille! 🌞


(Kirjoittelen nykyään myös toiseen blogiin. Mikäli erityisesti kouluttamiseen liittyvät artikkelit kiinnostavat, voi niitä lukea jatkossa osoitteessa koiria.net.)

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Miten inspiroida muita kouluttamaan positiivisesti vahvistamalla

Eläimiä positiivisesti vahvistamalla kouluttavien saattaa joskus olla hankala soveltaa näitä metodeja toisiin ihmisiin. Erityisesti tämä näkyy sosiaalisessa mediassa, jossa keskustelut äityvät monesti melko kipakoiksikin sanaharkoiksi. Mikäli haluamme luoda muutosta koulutusmenetelmien suhteen, tulisi meidän ottaa muutama askel taaksepäin, hengittää ja miettiä lähestymistapaamme uudelleen. Miten kohdata sellainen ihminen, joka on täysin eri mieltä kuin itse? Entä miten saada pysyvää muutosta aikaiseksi näiden ihmisten keskuudessa?

On tärkeää tiedostaa, että omalla toiminnallamme on monesti iso merkitys siinä, miten muut toimivat ja kuinka muutoshaluisia he ovat. Muutoksen tie on yleensä pitkä ja kivinen, vaikka ihminen haluaisikin muuttua – pelkkä tahto ei siis vielä riitä! Saatamme käyttäytyä hyökkäävästi eri mieltä olevia kohtaan, vaikka tarkoitusperämme olisivat pohjimmiltaan kuinka hyviä tahansa. Jos kuitenkin osaamme kouluttaa eläimiä positiivisesti vahvistamalla, miksi emme tekisi niin myös ihmisten kanssa?

Muutokseen liittyvät haasteet

Aivan aluksi olisi tärkeää pyrkiä ymmärtämään, miksi ihminen toimii kuten toimii. Kaikelle käyttäytymiselle on syynsä, sillä kuten tiedämme, käyttäytyminen ei synny tyhjiössä. Tässä tapauksessa taustalla vaikuttaa monesti pitkä vahvistehistoria perinteisten metodien kannattavuuden suhteen. Itse asiassa jopa rankaisuperusteisten metodien voidaan ajatella olevan varsin toimivia: koira luultavasti oppii olemaan hiljaa, mikäli sitä tarpeeksi rankaistaan ääntelystä. Ajattelutapa miksi korjata jotakin, mikä ei ole rikki on monesti vallitseva tässäkin tapauksessa.

Siirtyminen uuteen menetelmään voidaan myös kokea liian hankalaksi. Tällöin jo ensimmäinen epäonnistuminen saattaa johtaa siihen, että kouluttaja palaa käyttämään sitä metodia, jonka hän parhaiten osaa. Säännöllinen onnistumisen tunne on tärkeää ja mikäli se ei toteudu, on sitoutuminen uuteen asiaan vieläkin haastavampaa. Mikäli taustalla vaikuttaa jokin toinen menetelmä, johon liittyy satoja tai jopa tuhansia onnistumisen kokemuksia, on uuden koulutusmenetelmän omaksuminen luonnollisesi vaikeaa.

Lisäksi ihmisen halu muuttua on vasta ensimmäinen askel. Kun päätös muutoksesta on tehty, on tärkeää olla apuna myös tämän päätöksen jälkeen, sillä erityisesti silloin apu on todella tarpeen.


Muutosprosessin aloittaminen

Moni näkee positiivisen vahvistamisen hienona ja tavoiteltavana asiana, mutta siitä huolimatta se voi olla vaikea ottaa osaksi omaa kouluttamisen työkalupakkia. Siksipä muutosprosessissa tulisi edetä pienin askelin yksi kriteeri kerrallaan, aivan kuten eläintenkin kanssa. Kouluttajan tulisi aina pyrkiä siihen, että koulutettava onnistuu. Epäonnistumiset saavat aikaan turhautumisen tunteen ja tällöin paluu vanhoihin tapoihin alkaa näyttää entistä houkuttelevammalta. Mikäli ihminen sen sijaan kokee säännöllisesti onnistuvansa, syntyy positiivinen kierre sekä halu kehittyä ja oppia lisää. Olisi siis tärkeää pyrkiä luomaan vankkaa vahvistehistoriaa uudelle metodille.

Eri mieltä olevaan tulisi suhtautua kohteliaasti, uteliaasti, ymmärtäväisesti sekä kärsivällisesti. Ketään ei tulisi tuomita hänen osaamisensa tai mielipiteidensä perusteella. Meille jotkut uskomukset saattavat näyttäytyä jopa hölmöinä, mutta tulee muistaa, että joillekin ne ovat yhä todellisuutta. Lisäksi on hyvä huomioida, että myös rankaisuja käyttävät kouluttajat mitä todennäköisimmin rakastavat lemmikkejään; tähän vetoaminen on siis huono peruste muutosprosessin aloittamiselle. Jokainen voi miettiä omaa historiaansa kouluttajana, sillä kaikki ovat aloittaneet jostakin.

Perinteisiä metodeja käyttävää kouluttajaa voi haastaa esimerkiksi seuraavin kysymyksin:
  • Miten määrittelet onnistumisen ja menestyksen? 
  • Jos olisi parempia tapoja kouluttaa, harkitsisitko niitä? 
  • Mikä on kouluttajana isoin ongelmasi, jonka haluaisit ratkaista?
  • Eikö olisi mukavaa, jos koira nauttisi työnteosta vieläkin enemmän? 
  • Eikö olisi mukavaa, jos erilaiset (esim. aremmat ja herkemmät) koirat onnistuisivat yhtä lailla? 

Keinoja muutoksen toteuttamiseen

Mikäli tavoitteena on saada toinen omaksumaan uusi koulutusmenetelmä, yksi varsin hyvä tapa tähän on ongelmanratkaisu. Perinteisiä metodeja käyttävältä kouluttajalta voi yrittää kaivaa jokin ongelma ja ratkaista se positiivisen vahvistamisen keinoin. On varmaan sanomattakin selvää, että jos jotakin näkee omin silmin, tuntuu se monesti uskottavammalta kuin esimerkiksi kymmenen tutkimusartikkelin lukeminen. Myös erilaiset ahaa-elämykset ovat niitä, jotka saavat muut ostamaan ajatuksen; siksi niiden herättäminen on tavoiteltava asia.

Muutosprosessi tulisi pitää alusta loppuun tarpeeksi yksinkertaisena. Tämä tarkoittaa käytännössä jo pienistä onnistumisista vahvistamista esimerkiksi hymyilemällä tai kehumalla. Jos joku tekee väärin, ei siitä saisi tuomita. Mikäli uuden menetelmän käyttäminen luo sen käyttäjälle huonoa oloa, ei muutos ole pysyvää. Eri mieltä olevalle tai muutosta haluavalle ei myöskään tulisi koskaan osoittaa, että hän on aiemmin tehnyt asioita väärällä tavalla. Sen sijaan tulisi painottaa sitä, kuinka hän voi kouluttaa entistä paremmin.

Positiivista vahvistamista soveltava kouluttaja
  1. etsii erilaisia positiivisen vahvistamisen tapoja edistääkseen muutosta, 
  2. välttää rankaisemasta käyttäytymistä, joka ei ole toivottavaa, 
  3. vahvistaa haluttua käyttäytymistä, 
  4. vahvistaa useammin, mikäli muutosta ei tapahdu, 
  5. antaa vahvistusta jo aivan pienistäkin onnistumisista, 
  6. on kärsivällinen ja tiedostaa sen, että muutos vie aikaa. 

Artikkeli on mukaelma Michele Pouliotin 8.10.2017 pitämästä luennosta Inspriring Others to Choose Positive Reinforcement Training.