torstai 6. syyskuuta 2018

Vahvisteiden testaamista

Vielä jokin aika sitten Lilolla oli kaunis seuruu, mutta sitten se nk. hajosi. Tasapainoinen seuraaminen muuttui hiljalleen kiireisen oloiseksi kipittämiseksi Lilon viilettäessä pahimmillaan puoli metriä edellä. Kokeilin kaikenlaisia kikkakolmosia. Palkka tuli luonnollisesti aina takaa, mutta sekään ei tuonut Liloa yhtään taaksepäin.

Seuraaminen on siitä hankala käyttäytyminen, että siinä tulee herkästi vahvistettua jotain mitä ei haluaisi vahvistaa - ihan vaan siitä syystä, että katseen ollessa eteenpäin, ei aina näe mitä kaikkea koira tarkalleen tekee. Aloin myös miettiä tarkemmin käyttämiäni vahvisteita. Lilolle on opetettu seuraaminen ruoan avulla, mutta jossain vaiheessa siirryin käyttämään pääasiassa lelua seuraamisen ylläpitämiseen. Sittemmin olen käyttänyt välillä ruokaa ja välillä lelua.

Jos käyttäytyminen ei ole toivotunlaista, olisi aina tärkeää tarkistaa vahvisteen laatu sekä se, sopiiko juuri kyseisen vahvisteen käyttäminen juuri kyseisen koiran kanssa juuri kyseisen liikkeeseen. Tämä tarkistettiin Lilon kanssa yksinkertaisesti siten, että tehtiin muutama samanlainen seuruupätkä ainoastaan leluvahvistetta käyttämällä sekä muutama kerta ainoastaan ruokavahvistetta apuna käyttäen. Koko tapahtuma videoitiin ja videolta saattoi tarkastella, millä tavalla seuraaminen muuttui lelu- tai ruokavahvistetta käyttäessä.

Videolta huomasin selkeästi, että leluvahvisteen käyttäminen lisäsi ja ylläpiti edistämistä. Lisäksi pelkän lelun käyttäminen toi seuraamiseen myös ylimääräisiä pomppuja. Kun siirryin käyttämään ruokaa, edistämistä tapahtui edelleen, mutta se myös väheni ja lisäksi pomput jäivät kokonaan pois. Vaikutti siis siltä, että ruokavahvisteen käyttäminen seuraamisessa olisi meidän tilanteessa paras ratkaisu.

Testivideon kuvaamisen jälkeen ehdin treenata seuraamista kaksi kertaa ruokapalkalla, kunnes taas eilen kuvattiin seuraamista, jotta näkisin, onko edistymistä tapahtunut. Ja olihan sitä.

Joskus voi olla mahdotonta sanoa, mikä vahviste sopii parhaiten mihinkäkin liikkeeseen, ellei tätä erikseen testaa. Ja koska mututuntuma ei ole se paras työkalu vahvisteen tehokkuuden arviointiin, kannattaa testitilanteet videoida. Sitä ennen olisi myös hyvä tietää, minkälaista käyttäytymistä haluaa nimenomaan vahvistaa. Tämä taas tarkoittaa käyttäytymisen konkreettista kuvailua, sillä esimerkiksi "aktiivinen seuraaminen" tai "iloinen työskentely" eivät vielä yksiselitteisesti kerro sitä, miltä seuraamisen tulisi ulkoisena käyttäytymisenä näyttää.

Alla vielä lyhyt videopätkä meidän seuraamisprojektista : )

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kesän kuulumisia lyhyesti

Lilolle kuuluu oikein hyvää, se on saanut nauttia kesästä täysin rinnoin! Tavoitteellinen treenaaminen on viime aikoina ollut vähän vähemmällä, sillä keskittyminen on toistaiseksi ollut ensisijaisesti muissa asioissa (elämässä tapahtuu juuri nyt kaikkea uutta ja jännää!). Olemme kuitenkin yhä Ylökkin tokon valmennusryhmässä ja siellä jatkamme toivon mukaan myös syksyllä. Lisäksi ollaan tokon ohessa tehty myös jonkin verran rally-tokoa. Alokasluokkakin käytiin korkkaamassa viime kuussa piirinmestiksissä pistein 90/100. Hain Lilon kanssa myös rallyn SM-joukkueeseen, mutta voi olla ettei saada joukkuetta kasaan. Tarkoitus olisi joka tapauksessa ennen syksyä käydä vielä kisaamassa.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin menee, Lilo on pysynyt terveenä (lukuun ottamatta pientä vesihäntäepisodia), lisäksi ollaan saatu paljon uusia treenikavereita!

Ei muuta kuin oikein ihanaa kesän jatkoa kaikille! 🌞


(Kirjoittelen nykyään myös toiseen blogiin. Mikäli erityisesti kouluttamiseen liittyvät artikkelit kiinnostavat, voi niitä lukea jatkossa osoitteessa koiria.net.)

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Miten inspiroida muita kouluttamaan positiivisesti vahvistamalla

Eläimiä positiivisesti vahvistamalla kouluttavien saattaa joskus olla hankala soveltaa näitä metodeja toisiin ihmisiin. Erityisesti tämä näkyy sosiaalisessa mediassa, jossa keskustelut äityvät monesti melko kipakoiksikin sanaharkoiksi. Mikäli haluamme luoda muutosta koulutusmenetelmien suhteen, tulisi meidän ottaa muutama askel taaksepäin, hengittää ja miettiä lähestymistapaamme uudelleen. Miten kohdata sellainen ihminen, joka on täysin eri mieltä kuin itse? Entä miten saada pysyvää muutosta aikaiseksi näiden ihmisten keskuudessa?

On tärkeää tiedostaa, että omalla toiminnallamme on monesti iso merkitys siinä, miten muut toimivat ja kuinka muutoshaluisia he ovat. Muutoksen tie on yleensä pitkä ja kivinen, vaikka ihminen haluaisikin muuttua – pelkkä tahto ei siis vielä riitä! Saatamme käyttäytyä hyökkäävästi eri mieltä olevia kohtaan, vaikka tarkoitusperämme olisivat pohjimmiltaan kuinka hyviä tahansa. Jos kuitenkin osaamme kouluttaa eläimiä positiivisesti vahvistamalla, miksi emme tekisi niin myös ihmisten kanssa?

Muutokseen liittyvät haasteet

Aivan aluksi olisi tärkeää pyrkiä ymmärtämään, miksi ihminen toimii kuten toimii. Kaikelle käyttäytymiselle on syynsä, sillä kuten tiedämme, käyttäytyminen ei synny tyhjiössä. Tässä tapauksessa taustalla vaikuttaa monesti pitkä vahvistehistoria perinteisten metodien kannattavuuden suhteen. Itse asiassa jopa rankaisuperusteisten metodien voidaan ajatella olevan varsin toimivia: koira luultavasti oppii olemaan hiljaa, mikäli sitä tarpeeksi rankaistaan ääntelystä. Ajattelutapa miksi korjata jotakin, mikä ei ole rikki on monesti vallitseva tässäkin tapauksessa.

Siirtyminen uuteen menetelmään voidaan myös kokea liian hankalaksi. Tällöin jo ensimmäinen epäonnistuminen saattaa johtaa siihen, että kouluttaja palaa käyttämään sitä metodia, jonka hän parhaiten osaa. Säännöllinen onnistumisen tunne on tärkeää ja mikäli se ei toteudu, on sitoutuminen uuteen asiaan vieläkin haastavampaa. Mikäli taustalla vaikuttaa jokin toinen menetelmä, johon liittyy satoja tai jopa tuhansia onnistumisen kokemuksia, on uuden koulutusmenetelmän omaksuminen luonnollisesi vaikeaa.

Lisäksi ihmisen halu muuttua on vasta ensimmäinen askel. Kun päätös muutoksesta on tehty, on tärkeää olla apuna myös tämän päätöksen jälkeen, sillä erityisesti silloin apu on todella tarpeen.


Muutosprosessin aloittaminen

Moni näkee positiivisen vahvistamisen hienona ja tavoiteltavana asiana, mutta siitä huolimatta se voi olla vaikea ottaa osaksi omaa kouluttamisen työkalupakkia. Siksipä muutosprosessissa tulisi edetä pienin askelin yksi kriteeri kerrallaan, aivan kuten eläintenkin kanssa. Kouluttajan tulisi aina pyrkiä siihen, että koulutettava onnistuu. Epäonnistumiset saavat aikaan turhautumisen tunteen ja tällöin paluu vanhoihin tapoihin alkaa näyttää entistä houkuttelevammalta. Mikäli ihminen sen sijaan kokee säännöllisesti onnistuvansa, syntyy positiivinen kierre sekä halu kehittyä ja oppia lisää. Olisi siis tärkeää pyrkiä luomaan vankkaa vahvistehistoriaa uudelle metodille.

Eri mieltä olevaan tulisi suhtautua kohteliaasti, uteliaasti, ymmärtäväisesti sekä kärsivällisesti. Ketään ei tulisi tuomita hänen osaamisensa tai mielipiteidensä perusteella. Meille jotkut uskomukset saattavat näyttäytyä jopa hölmöinä, mutta tulee muistaa, että joillekin ne ovat yhä todellisuutta. Lisäksi on hyvä huomioida, että myös rankaisuja käyttävät kouluttajat mitä todennäköisimmin rakastavat lemmikkejään; tähän vetoaminen on siis huono peruste muutosprosessin aloittamiselle. Jokainen voi miettiä omaa historiaansa kouluttajana, sillä kaikki ovat aloittaneet jostakin.

Perinteisiä metodeja käyttävää kouluttajaa voi haastaa esimerkiksi seuraavin kysymyksin:
  • Miten määrittelet onnistumisen ja menestyksen? 
  • Jos olisi parempia tapoja kouluttaa, harkitsisitko niitä? 
  • Mikä on kouluttajana isoin ongelmasi, jonka haluaisit ratkaista?
  • Eikö olisi mukavaa, jos koira nauttisi työnteosta vieläkin enemmän? 
  • Eikö olisi mukavaa, jos erilaiset (esim. aremmat ja herkemmät) koirat onnistuisivat yhtä lailla? 

Keinoja muutoksen toteuttamiseen

Mikäli tavoitteena on saada toinen omaksumaan uusi koulutusmenetelmä, yksi varsin hyvä tapa tähän on ongelmanratkaisu. Perinteisiä metodeja käyttävältä kouluttajalta voi yrittää kaivaa jokin ongelma ja ratkaista se positiivisen vahvistamisen keinoin. On varmaan sanomattakin selvää, että jos jotakin näkee omin silmin, tuntuu se monesti uskottavammalta kuin esimerkiksi kymmenen tutkimusartikkelin lukeminen. Myös erilaiset ahaa-elämykset ovat niitä, jotka saavat muut ostamaan ajatuksen; siksi niiden herättäminen on tavoiteltava asia.

Muutosprosessi tulisi pitää alusta loppuun tarpeeksi yksinkertaisena. Tämä tarkoittaa käytännössä jo pienistä onnistumisista vahvistamista esimerkiksi hymyilemällä tai kehumalla. Jos joku tekee väärin, ei siitä saisi tuomita. Mikäli uuden menetelmän käyttäminen luo sen käyttäjälle huonoa oloa, ei muutos ole pysyvää. Eri mieltä olevalle tai muutosta haluavalle ei myöskään tulisi koskaan osoittaa, että hän on aiemmin tehnyt asioita väärällä tavalla. Sen sijaan tulisi painottaa sitä, kuinka hän voi kouluttaa entistä paremmin.

Positiivista vahvistamista soveltava kouluttaja
  1. etsii erilaisia positiivisen vahvistamisen tapoja edistääkseen muutosta, 
  2. välttää rankaisemasta käyttäytymistä, joka ei ole toivottavaa, 
  3. vahvistaa haluttua käyttäytymistä, 
  4. vahvistaa useammin, mikäli muutosta ei tapahdu, 
  5. antaa vahvistusta jo aivan pienistäkin onnistumisista, 
  6. on kärsivällinen ja tiedostaa sen, että muutos vie aikaa. 

Artikkeli on mukaelma Michele Pouliotin 8.10.2017 pitämästä luennosta Inspriring Others to Choose Positive Reinforcement Training.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Erotteluharjoittelua

Eläinkouluttajakoulutuksen 3. jakson etätehtävänä oli videoida ja raportoida käytännön eläinkoulutusta. Jokainen sai valita kahden tehtävän väliltä, joista ensimmäinen oli käyttää jonkin yksinkertaisen käyttäytymisen kouluttamiseen neljää erilaista vahvistusaikataulua vähintään kolmen harjoitussarjan ajan. Toisessa tehtävässä tuli opettaa eläin parittamaan yksi vihje sitä vastaavaan vihjeeseen neljästä eri vaihtoehdosta. Itse valitsin jälkimmäisen, sillä koin sen henkilökohtaisesti mielenkiintoisemmaksi ja Lilon kannalta ehkä mukavammaksi harjoitukseksi.

Asetin tavoitteeksi erottaa risti muiden symbolien joukosta siten, että Lilo käy koskettamassa kohdetta kuonollaan. En tavoitellut kosketukseen kestoa sekuntia enempää. Käytin pelkkiä mustia symboleita; tällä halusin varmistua siitä, että Lilo erottelisi kohteita nimenomaan muodon perusteella. Alla videomateriaalia meidän harjoittelun etenemisestä:



Pyrin suunnittelemaan koulutustilanteen niin, että esimerkiksi oma sijaintini ei vaikuttaisi koulutuksen etenemiseen hidastavasti. Palkan pyrin antamaan aina keskeltä tarpeeksi kaukana kohteista, jotta lähtötilanne seuraavaan toistoon olisi aina mahdollisimman sujuva.

Lilon kanssa ei olla aikaisemmin tehty vastaavaa erotteluharjoitusta. Sen sijaan kohdetyöskentely on sille tuttua, joten aloittaminen oli helppoa. Pyrin heti alkuvaiheessa vaihtelemaan ristin sijaintia ennen kuin otin mukaan muita symboleja. Tällä tavoin yritin minimoida riskiä sen suhteen, että vahvistaisin pelkkää sijaintia.

Melko nopeasti otin mukaan myös muita symboleja, kuitenkin alkuun jokaista vain yksi kerrallaan. Kahden symbolin kanssa harjoitellessa meni aika kauan, mutta Lilon saadessa homman jujusta kiinni, oli kolmannen ja neljännen symbolin mukaan ottaminen melko helppoa. Useammalla symbolilla harjoiteltaessa vaihtelin ristin paikkaa tarpeeksi usein, jolloin tein samanlaisella asetelmalla maksimissaan 2-3 toistoa. Mikäli toistoja tehtiin enemmän muuttamatta symbolien paikkaa keskenään, alkoi Lilo herkästi tarjota väärää symbolia.

Pyrin soveltamaan harjoituksessa virheettömän oppimisen menetelmää. Nostin kriteeriä usein jo parin onnistuneen toiston jälkeen, mutta kriteerin nosto tapahtui hyvin varovasti. Mikäli Lilo kävikin koskettamassa väärää kohdetta, pyysin sen takaisin ja teetin toisen tehtävän (tässä tapauksessa nenäkosketus käteen) ja palkkasin siitä, eli käytin LRS:ää. Tällä tavoin ikään kuin nollasin tilanteen ja yritin ehkäistä mahdollista turhaumaa (ääntä) sekä sitä, että Lilo muodostaisi tehtävästä jonkinlaisen ketjun (esim. kävisi koskettamassa ensin herttaa ja sen jälkeen ristiä). Epäonnistuneen toiston jälkeen saatoin yrittää uudestaan tai vaihtoehtoisesti laskin kriteeriä. Virheitä sallin maksimissaan kaksi, jonka jälkeen helpotin tehtävää tarpeeksi, jotta se varmasti onnistuisi.

Oikeaoppisesti vihje olisi tullut lisätä vasta myöhemmin, mutta kokeilumielessä aloin liittää ristiin vihjettä jo melko aikaisessa vaiheessa käyttäytymisen ollessa sujuvaa. Tehtävän vaikeutuessa annoin Lilon kuitenkin aina aluksi tarjota. Mikäli tehtävä sujui hyvin, saatoin käyttää vihjettä. Meillä on myös käytössä sana ”naksutellaan”, mikä tarkoittaa, että Lilolla on mahdollisuus tarjota.

Vielä emme päässeet niin pitkälle, että olisin uskaltanut vaihtaa ristin paikkaa yhtä pykälää enempää. Aikarajoitteet huomioon ottaen olen kuitenkin varsin tyytyväinen, ja mikä tärkeintä, Lilolla vaikutti olevan kivaa :)

Viime viikonlopun koulutuksessa meidät jaettiin ryhmiin Särkänniemessä järjestettävää käytännön eläinkoulutuspäivää varten, joka on ensi kuussa. Meidän ryhmän tehtäväksi tuli opettaa neljälle kanille kuljetusboksiin meno sekä käpälien asettaminen korokkeelle etujalkojen kynsien leikkaamista varten. Toukokuussa onkin sitten viimeinen kerta tältä lukukaudelta eläinkouluttajakoulutusta ja sen jälkeen alkaa opinnäytetyön tekeminen. Opinnäytetyön aihekin on alkanut hiljalleen muotoutua, mutta siitä lisää myöhemmin!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Taitojen testaamista ja pienryhmätyöskentelyä

Viime viikonloppu kului taas pitkälti eläinkouluttajaopintojen parissa. Olimme saaneet etätehtäväksi määritellä respondenttiin käyttäytymiseen sekä operanttiin ehdollistumiseen ja käyttäytymiseen liittyviä käsitteitä. 40 käsitteen määrittelyyn kului itseltäni aikaa useita tunteja, ei siis mikään helppo tehtävä! Loppupäivästä kaikki termit vain vilisivät päässä ja tehtävää palauttaessa tuntui, että tiedän vielä vähemmän kuin puoli vuorokautta sitten - sen verran sekaisin niistä meni. Lisäksi oli annettu pari vapaaehtoista tehtävää, joista toisessa tuli analysoida Skinnerin koulutusvideota ja avata videon tapahtumia käyttäytymisanalyysin terminologian avulla. Yksinkertaiselta näyttävästä koulutustapahtumasta sai siitäkin tehtyä monimutkaisen, kun samaa videota katsoi kahdeksatta kertaa.


Yliopistolla päivä alkoi mukavasti pistokokeella. Koe oli sopivan haasteellinen, ei missään nimessä helppo. Aikaa annettiin 15 minuuttia ja suurin osa ajasta meni siihen, kun yritti tulkita, mitä jokaisessa kohdassa kysyttiin.


Päivä jatkui pienryhmätyöskentelyllä, jossa jokainen ryhmä sai luettavakseen kaksi tutkimusartikkelia. Tarkoitus oli käydä läpi molempien artikkelien metodiosiot ja pitää niistä pp-esitys muille ryhmille. Ensimmäinen artikkeli oli Claudia Fugazzan ja Ádám Miklósin artikkeli, jossa verrattiin Do as I do -menetelmää sekä sheippaamista. Toisessa artikkelissa oli tutkittu sosiaalisen vahvisteen toimivuutta rotilla, mutta aika meni niin tiukille, että se jäi meiltä kokonaan läpikäymättä.

Do as I do -tutkimuksen metodit olivat vähintäänkin mielenkiintoisia.

Artikkelien lisäksi jokainen ryhmä sai analysoida yhden koulutusvideon ja myös tästä tuli pitää presentaatio muille. Meidän ryhmä sai analysoitavaksi videon, jossa mies koulutti alligaattoria. Tavoitteena oli pohtia muun muassa sitä, miten koulutus on suunniteltu ja mitä asioita mittaamalla voidaan seurata käyttäytymisen muuttumista. Lisäksi videolta tuli eritellä respondentti ja operantti käyttäytyminen (ei kovin helppoa).
Seuraava päivä olikin sitten kokonaan luentoa, jossa läpikäytiin koulutusprosessin eri vaiheita.

Susan Friedmanin The Humane Hierarchy.

Kaiken kaikkiaan hurjan mielenkiintoinen viikonloppu takana, jälleen kerran!