lauantai 13. tammikuuta 2018

Kapulanpidon opettaminen sheippaamalla

Kapulanpidon voi opettaa koiralle eri tavoin, mutta itse suosin sen opettamista sheippaamalla. Yhä edelleen kuulee joidenkin suosivan niin sanottua pakkonoutoa, erityisesti silloin, kun sheippaaminen ei ota onnistuakseen. Mikäli pakkonoudolla tarkoitetaan kapulan laittamista koiran suuhun ja kuonosta kiinni pitämistä, liittyy siihen kuitenkin monia sellaisia seikkoja, joiden vuoksi sitä kannattaisi välttää:

  • Pakkonoudon opettamisprosessi voi olla koiralle epämiellyttävä ja pahimmillaan koira voi pelätä tai tuntea kipua. Mitä tahansa käytöstä opetettaessa olisi tärkeää miettiä, minkälainen haluaa tunnetilan olevan lopullisessa käytöksessä. Pakkonoudolla opetettu kapulanpito voi synnyttää koirassa negatiivisia tunnetiloja, jolloin koira oppii yhdistämään kyseiset tunnetilat kapulaan. Tämä voi johtaa muun muassa haluttomuuteen noudossa, negatiiviseen yleisilmeeseen tai kapulan mälväämiseen/pureskeluun.
  • Pakkonouto ei suosi koiran omaehtoisuutta, sillä kouluttajan pitäessä kuonosta kiinni, ei koiralla ole mahdollisuutta avata suutaan ja pudottaa kapulaa. Kapula saatetaan myös laittaa koiran suuhun, jolloin tällöinkin koiralta evätään mahdollisuus valintaan.
  • Pakkonoudossa kouluttaja on aktiivinen osapuoli koiran ollessa passiivisessa roolissa. Vaikka kuonosta kiinni pitäminen olisi opetettu koiralle mukavaksi asiaksi, ei sillä ole kuitenkaan mahdollisuutta olla itse aktiivinen. Koiran aktiivisuus harjoittelussa on tärkeää, sillä tällöin koira esimerkiksi oppii ratkaisemaan tehtäviä ja ongelmia itsenäisesti. Aktiivisesti yrittävä koira on aina helpommin koulutettavissa.
  • Pakkonouto ei itsessään opeta koiralle mitään sen ollessa passiivisessa roolissa. Koira ei välttämättä ymmärrä tulleensa palkatuksi juuri kapulan pidosta.
  • Pakkonoudolla kapulanpidon opettaminen ei yksinkertaisesti ole tarpeen, sillä saatavilla on myös muita, turvallisempia ja miellyttävämpiä tapoja.

Kapulanpidon opettaminen esimerkiksi sheippaamalla on kaikin puolin hyödyllistä:
  • Tällöin oppimisprosessi on koiralle miellyttävä. Pääsääntöisesti sheippaaminen on koirista mukavaa puuhaa, jolloin ne työskentelevät iloisesti ja mielellään.
  • Sheippaaminen suosii koiran omaehtoisuutta pakkonoutoa enemmän, sillä koiralla on sheipatessa useimmiten mahdollisuus tehdä valintoja.
  • Sheippaamisessa koira on aktiivinen osapuoli kouluttajan ollessa passiivisessa roolissa. Sheippaaminen tukee koiran omaa aktiivisuutta ja vahvistaa siten koiran oma-aloitteista työskentelyä.
  • Sheippaamisessa koira joutuu itse miettimään, miten saavuttaisi vahvisteen. Koira oppii asioiden välisiä syy-seuraussuhteita ja ymmärtää toteuttamiensa käytösten seuraukset. Tällöin oppimista tapahtuu luonnollisesti enemmän, jolloin myös esimerkiksi muiden käytösten opettaminen helpottuu.
  • Positiivisen vahvistamisen suosiminen koulutuksessa tuottaa koiralle mielihyvää ja muita positiivisia tunnetiloja, jotka osaltaan yhdistyvät sheippaamalla opetettuihin käytöksiin. Kun kapulanpito on opetettu koiralle sheippaamalla, näkyy tämä siis myös koiran yleisilmeessä kapulaa pidettäessä tai sitä noutaessa.

Moni saattaa aloittaa kapulanpidon opettamisen sheippaamalla, mutta luovuttaa siinä vaiheessa, kun koulutus ei etenekään. Mikäli sheippaaminen on kouluttajalle uutta, voi siinä onnistuminen olla alkuun hankalaa. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa, sillä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Mikäli et etene koulutusprosessissa, muuta jotakin. Mikäli käytöksessä ei tapahdu minkäänlaista muutosta pitkään aikaan, tulee kouluttajan muuttaa jotakin sen sijaan, että jäisi odottamaan muutosta koiralta. Tulee muistaa, että jokainen koira on yksilö ja oppii siten eri tavalla ja eri tahtiin - jotkut oppivat helpommin kuin toiset. Tärkeintä olisikin löytää ne työkalut, jotka toimivat juuri oman koiran kanssa.


Kapulanpidon opettaminen vaiheittain

Kapulanpitoa opetettaessa tulee edetä hyvin maltillisesti. Kapulan voi laittaa maahan ja alkuun koiraa vahvistetaan eli palkitaan vain kapulan huomaamisesta. Kouluttaja siis naksauttaa, kun koira esimerkiksi kääntyy katsomaan kapulaa. Kun koira osoittaa kiinnostusta kapulaa kohtaan, voidaan kriteeriä eli vaatimustasoa nostaa.

Ohjaaja voi antaa palkkion luotaan. Mikäli naksautus tapahtuu silloin, kun koira on menossa kohti kapulaa, vahvistuu juuri tämä käytös huolimatta siitä, tuliko palkkio ohjaajan vai kapulan suunnalta. Harjoitus on sujuva, kun koira aina namin syötyään kääntyy jälleen välittömästi kohti kapulaa. 

Sheipatessa tulee muistaa, että palkkasignaali tai naksautus tapahtuu juuri ennen kuin käsi liikkuu havittelemaan palkkiota, eikä esimerkiksi samaan aikaan. Tämä selkiyttää oppimisprosessia koiran näkökulmasta. Mikäli ohjaaja laittaa käden taskuun ja naksauttaa samaan aikaan, koira oppii, että käden taskuun laittaminen onkin merkki oikeasta toiminnasta ja tällöin kouluttaminen luonnollisesti vaikeutuu.



Kouluttaminen tulisi toteuttaa useammissa muutamien toistojen sarjoissa. Käteen voi varata kerralla esimerkiksi 10 namia ja kun ne loppuvat, pidetään pieni tauko ja mietitään seuraava kriteeri.
Kriteeriä voi nostaa kapulan huomioimisesta esimerkiksi siten, että palkitaan koiraa, kun se avaa suunsa kapulan lähellä. Tästä voidaan edetä siihen, että kapula vain käy koiran suussa. Vaatimustasoa ei tule nostaa liikaa kerralla. 

Kapula voi olla myös ohjaajalla kädessä tai esimerkiksi jalkojen välissä. Myös tällöin koulutusprosessi aloitetaan siitä, että koira osoittaa kiinnostusta kapulaa kohtaan. Tämän jälkeen vaatimustasoa voidaan nostaa siten, että koira avaa suun kapulan lähellä, koira koskettaa suullaan kapulaa, koira tarttuu kapulaan ja niin edelleen. Kun kapula on esimerkiksi kädessä, voidaan tällöin vahvistaa myös tiukempaa otetta palkitsemalla koira silloin, kun se hieman vetää kapulaa. Kapulaa voi vetää myös itseen päin ja palkita koira silloin, kun se tiukentaa otettaan. Naksauttaa tulee juuri sillä hetkellä, kun koira vetää (tai itse vedät), eikä esimerkiksi hetkeä myöhemmin, jolloin ote on jo saattanut ehtiä höllentyä.


Keston lisääminen kapulanpitoon on monelle kompastuskivi. Tärkeintä olisi ehtiä naksauttamaan ennen kuin koira ehtii löysentää otettaan kapulasta tai pudottamaan sen. Jos koira alkaa esimerkiksi pureskelemaan kapulaa, ohjaajan ei pidä jäädä odottelemaan hyvää hetkeä, vaan tällöin kannattaa keskeyttää ja seuraavalla kerralla pyrkiä palkkaamaan koira ennen pureskelun aloittamista. 

Mikäli koira mälvää ja pudottelee kapulaa, on kriteeri usein liian korkea ja vahvistetiheys matala. Kestoa kannattaa lisätä sekunti kerrallaan, mutta ei kuitenkaan pidä jäädä jumittamaan yhteen kohtaan. Jos koiralle on pitkään naksautettu aina kahden sekunnin kohdalla, voi eteneminen tällöin vaikeutua, kun koira oppii odottamaan palkkiota aina juuri kahden sekunnin jälkeen. Tässä piileekin sheippaamisen haastavuus: Ohjaajan tulisi osata sekä nostaa että laskea kriteeriä tarvittaessa.

Jos koira pitää kapulaa höllästi suussa tai on jo oppinut pureskelemaan ja mälväämään sitä, voidaan oppimista tehostaa luopumisen avulla. Tällöin koiran ottaessa kapulan suuhun, ohjaaja pitää namia tai lelua esillä pidon ajan. Koiran luopuessa namista/lelusta saadaan pitoon jännitettä. Tarvittaessa namin tai lelun voi laittaa piiloon, jos koira aloittaa pureskelun ja koiran lopettaessa pureskelu nami tai lelu tuodaan taas esiin. Itse kuitenkin suosittelen myös tässä tilanteessa mahdollisimman alhaiselta vaatimustasolta aloittamista. Vaatimustasoa nostetaan hiljalleen, jolloin pureskelua ei ehdi tapahtua.



Kun koira ottaa kapulan sujuvasti suuhun ja käytökseen on saatu lisättyä myös kestoa, voi pitoon yhdistää erilaista häiriötä. Ohjaaja voi esimerkiksi heiluttaa käsiään kapulan lähellä, tarttua kapulaan tai vaihtaa asentoaan sekä sijaintiaan.

Vihjeen lisääminen

Kapulanpitoon lisätään vihje vasta sitten, kun se on sujuvaa. Tällöin koira yhdistää vihjeen valmiiseen, toivottuun käytökseen. Jos vihjettä käytetään, kun koira vasta harjoittelee asiaa ja tekee vielä virheitä, koira oppii yhdistämään vihjeen tähän. Vihjeen äänenpainon olisi hyvä olla neutraali tai iloinen, sillä tämä luo pitoon positiivista ilmapiiriä.

Alkuun vihje sanotaan samaan aikaan, kun koira pitää kapulaa. Tätä toistetaan muutamia kertoja. Pikku hiljaa vihjeen sanomista aikaistetaan siten, että vihje sanotaan siinä vaiheessa, kun koira alkaa toteuttaa käytöstä. Vihjeen sanomista aikaistetaan siihen pisteeseen, että lopulta vihje voidaan sanoa silloin, kun koira ei vielä tee mitään. Ennen vihjeen antamista ohjaajan kannattaa kuitenkin varmistua siitä, että koira on kuulolla (esimerkiksi pitää katsekontaktia ohjaajaan). Tällöin minimoidaan riski sen suhteen, että koira ei tee mitään vihjeen sanomisesta huolimatta.


Ohjaajan ei pidä huolestua, vaikka koira reagoisi vihjeeseen alkuun hitaasti. Ymmärryksen myötä latenssi (aika vihjeen kuulemisen ja käytöksen aloittamisen välillä) pienenee ja lopulta koira toimii välittömästi vihjeen saatuaan.

Ohjaajan lisätessä vihjettä kapulanpitoon, kannattaa hänen välillä vaihdella omaa asentoaan ja sijaintiaan koiraan nähden, jotta koira ei opi yhdistämään tiettyä asentoa tai elettä vihjeeksi käytökselle.

Ärsykekontrolliin vieminen

Kun koira osaa pitää kapulaa vihjeestä, olisi tietenkin toivottavaa, että se tapahtuu vain ja ainoastaan vihjeestä (esimerkiksi alokasluokan kapulanpidossa koira saa ottaa kapulan suuhunsa vasta, kun liikkuri ja ohjaaja antaa siihen luvan). Kun tietty käytös tapahtuu vain tietystä vihjeestä, sanotaan sen olevan ärsykekontrollissa.

Kapulanpidon vieminen ärsykekontrolliin tapahtuu siten, että käytös palkitaan vain silloin, kun se tapahtuu vihjeestä. Alkuun koiraa palkitaan siitä, että se ei tee mitään, vaikka kapula olisi saatavilla. Ensin riittää vain sekunnin odottaminen ja pikku hiljaa aikaa kasvatetaan. Keston lisäämisen välissä olisi hyvä antaa koiralle aina satunnaisesti vihje ottaa kapula ja palkita siitä.


Ärsykekontrollin avulla taataan se, että kapula itsessään ei ole koiralle vihje toimia, vaan vasta ohjaajalta vihjeen kuultuaan tarttuu koira kapulaan. Kun kapulanpito on viety huolellisesti ärsykekontrolliin, ehkäisee se myös tulevaisuudessa esimerkiksi noudon ennakointia. Vajavainen ärsykekontrolli onkin vastaus siihen, miksi koira esimerkiksi ennakoi kapulalle lähtöä.

Lopuksi

Lilolle kapulanpito on jo tuttua ja sille on sheipattu paljon erilaisia käytöksiä, joten sheippaaminen saattaa näyttää videoilla yksinkertaiselta ja helpolta. Joillekin koirille kapulanpidon opettaminen sheippaamalla voi kuitenkin olla haastavaa. Jos koiralle on sheipattu erilaisia käytöksiä pennusta lähtien, on myös pidon sheippaaminen luonnollisesti helpompaa. Sen sijaan haasteita voi syntyä sellaisten koirien kanssa, joille ei ole aikaisemmin sheipattu paljoakaan. Tällöin voi olla tarpeen harjoitella alkuun sheippaamalla joitain yksinkertaisempia käytöksiä.

Sheippaamisen ohella (tai jos sheippaaminen on hankalaa) koiralle kannattaa opettaa kapulaan tarttumista myös leikin kautta. Kapulaa voi leikin lomassa heittää ja jos koira lähtee kapulan perään ja tarttuu siihen, voidaan leikkiä taas jatkaa. Tällöin kapulanpito ei ole koiralle pelkkää tasaista puurtamista. Myös sheippaussessiot kannattaa pitää aina tarpeeksi lyhyinä, jotta koiran mielenkiinto kapulaan säilyy. Varsinkin pennun ja nuoren koiran kanssa kannattaa tehdä jokaisen sarjan välissä jotakin kivaa ilman sen suurempia vaatimuksia.

Sheippaamiseen (ja kouluttamiseen ylipäätään) kannattaa luoda positiivista ilmapiiria omien tunnetilojen kautta. Kun ohjaaja on innostunut kapulasta, näyttää se koirankin silmissä kiinnostavammalta. Sheippaaminen ei ole pelkkää mekaanista suorittamista, vaan myös ohjaajan omilla tunnetiloilla on suuri merkitys. Kaikkiin oppimistilanteisiin tulisi pyrkiä luomaan sellainen ilmapiiri, jossa sekä ohjaajalla että koiralla on hauskaa!

torstai 11. tammikuuta 2018

Tammikuun treenejä

Kokosin lyhyen videon viime päivien tokotreeneistä. Siinä tiivistyy aika lailla kaikki se, mitä ollaan hinkattu lähipäivinä. Lisäksi valkkasin videolle parhaimpia paloja viime viikonlopun kisatreenistä, jossa olimme mukana voittajassa.


Seuraamisen edistämisen kanssa on edelleen jonkin verran haasteita. Tässä ollaan pelailtu pitkälti palkan suunnalla, palkkapisteellä, luopumisella ja käsitargetilla. Olen joutunut namipalkkailemaan aika paljon, jonka seurauksena ollaan saatu kuulla taas jonkin verran myös aivastelua. Lilo väläyttelee ajoittain todella hyvää seuraamista, mutta erityisesti liikkuroidessa kiihtyy, jolloin edistäminen herkästi pahenee. Tämän vuoksi ollaankin nyt tehty seuraamistreeniä erityisen paljon liikkurin kanssa. Olen tehnyt satunnaisesti myös luopumista ennen seuraamisen aloittamista, jotta Lilo malttaisi hieman tasoittua.

Jäävistä ollaan keskitytty erityisesti stoppeihin ja niiden napakkuuteen. Tavoitteena olisi saada tästä niin refleksinomainen, että napakkuus kantaisi myös jännittäviin tilanteisiin. Tällä hetkellä valuu herkästi, jos yhtään jänskättää.

Ruudusta on viime viikkojen monien treenien myötä tullut niin kiva, että siinä on ilmennyt jonkin verran ennakointia. Eli ollaan treenailtu myös ruudun aloituksia liikkurin kanssa. Nämä ovat onneksi helppoja juttuja korjata, joten ihan jo parilla treenillä ollaan saatu ennakointia kitkettyä.

Aiemmassa postauksessa kerroin, kuinka Lilolla on ollut vaikeuksia tehdä hommia jos aidan takana on toinen koira. Tätä ollaan nyt tosiaan harjoiteltu jonkin verran. Aloitettiin ihan vaan leikkimällä aidan takana, jonka jälkeen etenin teettämällä aidan lähettyvillä Lilolle helppoja ja kivoja tehtäviä. Nyt ollaan tehty avo-kaukoja takapalkalla pitemmilläkin etäisyyksillä ja toistaiseksi näyttää oikein kivalta!

Käytiin tosiaan myös kisatreenimässä voittajaa, liikkeiksi valitsin seuraamisen, ällän, ruudun, ohjatun ja tunnarin. Seuraamisessa Lilo nosti kunnon älämölön. Teki samoin myös viime kisatreenissä, joten luultavasti reagoi jännittävään tilanteeseen ja omaan olemukseeni. Oli kuitenkin hauska huomata, että hetken haukkumisen jälkeen Lilo tarjosi pyytämättä rauhoittumista menemällä maate! Tämä oli hienoa nähdä, sillä juuri tähän olen pyrkinyt!
Ruutu ei ollut kisamaisessa kovin nätti, näytti aivan siltä kuin olisi lähtenyt kiertämään etummaista törppöä. Luultavasti kaipaa tähän vielä varmuutta (pitemmillä etäisyyksillä), jotta hyvä suorittaminen kantaisi sitten kisatilanteisiin saakka.
Muutoin olen oikein tyytyväinen. Vaikka joitain teknisiä kauneusvirheitä tulikin, niin kisamainen tilanne huomioon ottaen kokonaisuus oli ihan kiva. Myönnän kyllä, että se tuntui paljon pahemmalta miltä sitten loppupeleissä näytti. Kyllä se videointi vaan kannattaa : )

lauantai 30. joulukuuta 2017

Mistä on hyvät sheippaajat tehty?

Sheippaamisen tehokkuus riippuu ensisijaisesti kouluttajan omista taidoista. Jos laitetaan esimerkiksi ryhmä kouluttajia opettamaan jokainen yhdelle kanalle jokin temppu, on hyvin todennäköistä, että osa kanoista oppii kyseisen tempun huomattavasti nopeammin kuin toiset. Tämä ei tietenkään johdu siitä, että osa kanoista olisi jotenkin hitaampia tai hölmömpiä kuin muut kanat. Sen sijaan totuus piilee kouluttajassa - ei suinkaan siinä, että kouluttaja itse olisi jotenkin muita kouluttajia hitaampi tai hölmömpi - vaan hänen taidoissaan sheipata erilaisia käytöksiä.


Muutama asia erottaakin hyvän sheippaajan muista:
  1. Ensinnäkin, taitava sheippaaja etenee pienin askelin eikä siten ahnehdi liikaa kerralla. Hyvin usein sheippaamisen tehottomuus johtuu siitä, että otetaan aivan liian suuria harppauksia. Kriteeriä olisi nostettava pikku hiljaa: esimerkiksi sheipatessa koiralle kiertoa, alkuun vahvistetaan sitä, että koira vain katsoo kartion suuntaan. Tämän jälkeen nostetaan kriteeriä siihen pisteeseen, että koira ottaa askeleen kohti kartiota (tai mahdollisesti voidaan laskea kriteeriä jopa niin alas, että vahvistetaan ensin tassun liikahdusta).

  2. Lisäksi hyvä sheippaaja tarjoaa aina välittömän vahvisteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kouluttaja ei jää odottelemaan ja katselemaan, josko eläin tarjoaisi sittenkin vähän enemmän. Mikäli kouluttaja esimerkiksi epäröi vahvisteen antamista, menee tärkeä hetki herkästi ohi. Hyvä kouluttaja antaa vahvisteen välittömästi, kun eläin tarjoaa asetettua kriteeriä.

  3. Taitava sheippaaja käyttää pieniä vahvisteita. Sen sijaan, että antaisi koiralle esimerkiksi kourallisen ruokaa, antaa hän vain yksittäisiä pieniä paloja. Tällöin sheippaaminen on nopeaa, jolloin myös tuloksia saadaan aikaiseksi nopeammin. Tämä on myös syy siihen, miksi jotkut teoriat eivät tue jackpotin antamista: mikäli jackpotilla tarkoitetaan koulutustilanteessa isompaa satsia ruokaa, menee sen syömiseen luonnollisesti enemmän aikaa. Tämä taas hidastaa koko sheippaamisprosessia. Joissain laboratoriotutkimuksissa rotilla on myös havaittu, että ne eivät tarjoa sen valmiimpaa (tai nopeammin) käytöstä jackpotin jälkeen kuin pelkillä yksittäisillä vahvisteilla palkitut.

  4. Hyvä sheippaaja vahvistaa sitä parasta halutun käytöksen muotoa, mikä juuri sillä hetkellä on saatavilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kouluttaja muuttaa koulutussuunnitelmaa silloin, kun havaitsee eläimen olevan suunnitelmaa edellä. Heikompi kouluttaja saattaa jumittua suunnitelmaan ja etenee järjestelmällisesti A -> B -> C, vaikka eläin hallitsisikin jo käytöksen D. 

  5. Taitava sheippaaja osaa myös perääntyä tarvittaessa. Jos eläin jumittuu johonkin kohtaan eikä koulutus etene, kannattaa koulutussuunnitelmaa muuttaa sen sijaan, että jäisi odottelemaan jotakin tapahtuvan. Käytöksen sheippaaminen on itse asiassa nopeampaa, kun kriteeriä lasketaan tarvittaessa.

Lähde: Chance, P. 2014. Learning and behavior: Tips for shapers.

torstai 21. joulukuuta 2017

Kisamaista treeniä

Kuulumiset ovat jääneet viime aikoina vähän vähemmälle, eipä tässä tosin mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan. Treenit jatkuvat entiseen malliin. Erityisen tyytyväinen olen ollut meidän ryhmiin, joissa on niin rentoa ja mukavaa! Sellaiset treenikaverit ovat erittäin tärkeitä, jotka tukevat ja antavat voimavaroja jatkaa eteenpäin. Koen olevani todella onnekas, kun saan treenata tällaisten ihmisten kanssa.

Olen Lilon kanssa keskittynyt viime aikoina erityisen paljon tunnepuolen asioihin (sekä koiran että ohjaajan ;)). Lilo on todella iloinen ja motivoitunut tekijä, mutta tietyt asiat jännittävät sitä edelleen. Tästä on syntynyt itselleni jonkin verran paineita ja luonnollisesti kaikki tämä on kulminoitunut tokoon, joten ilmosin meidät tosiaan syksyllä lyhyelle rally-tokokurssille.

Kurssin päätyttyä ilmoittauduin epäviralliseen rally-tokokisaan alo-luokkaan. Näin pääsimme harjoittelemaan kisatilannetta ilman turhia paineita. Kisa menikin oikein hyvin, pisteitä meille kertyi 97. Kolme pistettä lähti saksalaisesta, sillä suoritin tehtävän liian kaukana kyltistä ja sähelsin siinä jotain muutakin. Lilo sen sijaan suoriutui erinomaisesti huolimatta siitä, että tilanne oli sille uusi. Tarkoitus olisi korkata alokas ensi vuoden puolella myös virallisissa kisoissa.

Kävimme viime viikolla myös tokon kisamaisessa treenissä tekemässä muutaman avo-liikkeen. Naksu oli koko ajan toisessa kädessä ja tarkoitus oli vahvistaa erityisesti liikkeiden välejä ja aloituksia. Treeni meni muuten hyvin, mutta kaukojen jättötilanteessa Lilo jälleen paineistui. Tämä on myös videolla:



Ennen liikkeen aloitusta palkkaan Lilon sivulletulon tarjoamisesta sekä vahvistan kontaktia liikkurin sanoessa "liike alkaa". Tässä kohti Lilo on vielä rento ja tekee aktiivisesti hommia. Yksin jäädessään se alkaa kuitenkin vilkuilemaan yleisöä kohti ja kuten huomaatte, vilkuilu alkaa samantien kun poistun viereltä. Aidan takana on myös toinen koira, mikä luultavasti jännittää erityisesti, sillä Lilo on kerran saanut toisen koiran yllättäen luokseen aidan takaa kesken treenien. Loppupeleissä Lilo paineistuu niin kovin, että ratkaisee asian tulemalla luokse. Tällöin pyydän vaihtoehtoista toimintoa, tässä tapauksessa nenäkosketusta, josta palkkaan vähempiarvoisella palkkiolla. Lilo on yhä paineistunut ja jää haistelemaan maata, vaikka nami ei edes pudonnut lattialle. Palaan aloituspisteelle ja pyydän Lilon luokse, josta se saa luonnollisesti palkan. Tämän jälkeen helpotan tehtävää jäämällä hieman lähemmäs ja tuen Liloa kehumalla ja lopulta palkkaan maahan. Toimintatapani kyseisessä tilanteessa on tietysti lähinnä selviytymisstrategia, ei niinkään ratkaisu ongelman korjaamiseen.

Videolla näkyy kuitenkin meidän tämän hetkiset vaikeudet tiivistetysti. Olemme tehneet paljon kisamaista ollessamme hallin ainoita treenaajia, jolloin mitään ongelmaa ei ole. Erityisen haastavia ovat juurikin sellaiset tilanteet, joissa Lilo joutuu jäämään yksin lähellä aitaa, jonka takana on muita koiria. Tätä olemme jonkin verran treenanneet siten, että tehdään aidan lähettyvillä tosi helppoja ja kivoja juttuja. Sanomattakin on kuitenkin selvää, että tämä kaipaa vielä tekemistä, erityisesti jättötilanteiden suhteen.

Jotta ei nyt liikaa keskityttäisi vaikeuksiin, niin laitetaan vielä video onnistuneemmista treeneistä:



Varsinkin ruutuun olen todella tyytyväinen! Harvemmin tehdään tätä kokonaisena, sen sijaan vapautan Lilon usein taakse lelulle suoraan seisomasta. Matkaa ollaan vaihdeltu paljon, yleensä tehdään kuitenkin pidemmillä etäisyyksillä. Näin hyvä vauhti on säilynyt ja ennakoiva kääntyminen saatu ehkäistyä.
Myös tunnari alkaa näyttää todella kivalta. Jännittävissä tilanteissa Lilon epävarmuus tunnarissa on näkynyt siten, että se on saattanut pudottaa kapulan ennen sivulletuloa. Tämän vuoksi ollaan tehty nyt kuuriluontoisesti kapulan tuomista käsitargettiin ja tästä on ollut iso apu.

Ilmoittauduin eilen uudestaan tokon kisamaiseen treeniin voi-luokkaan, joka olisi tammikuun puolella. Siihen asti pyritään erityisesti kasvattamaan liikkeiden sujuvuutta ja tuomaan rutiinia kisamaiseen suorittamiseen. Sen lisäksi harjoitellaan alkuun erikseen niitä jännittävimpiä tilanteita, josko päästäisiin tässäkin asiassa taas eteenpäin.

torstai 23. marraskuuta 2017

Yliopistollinen eläinkouluttajakoulutus

Kesällä Jirkan sivuille ilmestyi tiedote, jonka mukaan Tampereen yliopisto käynnistäisi tammikuussa 2018 käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajakoulutuksen. Innostuin toden teolla ja jäin odottelemaan hakuvaatimuksia, jotka ilmestyivätkin elokuun lopussa Tampereen yliopiston sivuille. 

Hakuedellytyksenä oli vähintään toisen asteen koulutus sekä kiinnostus eläinten kouluttamiseen. Lisäksi edellytyksenä oli tieteellisen englanninkielisen materiaalin ymmärtäminen. Haku tapahtui lomakkeella, jonka yhteyteen tuli liittää ansioluettelo sekä motivaatiokirje. Motivaatiokirjeessä tuli muun muassa perustella sitä, miksi haluaa mukaan koulutukseen sekä arvioida eläinkouluttajakoulutuksen tilannetta Suomessa tällä hetkellä ja miten sitä voisi kehittää.

Hakukirjeen lähetettyäni meni jonkin aikaa, jonka jälkeen tuli kutsu yksilöhaastatteluun. Haastattelu alkoi englannin kielen taidon testaamisella. Tämän jälkeen oli varsinainen haastattelu, jossa kartoitettiin muun muassa motivoituneisuutta, alan kokemusta sekä tavoitteita. Itselleni jäi haastattelun jälkeen todella hyvä fiilis, kokemus oli kaikin puolin oikein mukava.


Toissapäivänä sainkin tietää, että pääsin mukaan koulutukseen!

Olen todella innoissani, näin ne unelmat tuppaavat toteutumaan! Tämä on jotakin, mitä on odotettu todella kauan, mutta mitä ei olisi uskonut koskaan tapahtuvan. On aika hienoa, että tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa käyttäytymisanalyysiperusteista eläinkouluttajakoulutusta tarjotaan nyt Suomessa!

Tampereen yliopisto kuvailee koulutuksen sisältöä seuraavasti:
Koulutuksen tavoitteena on, että osallistuja oppii soveltamaan tietoa sekä tieteellisen tutkimuksen tuloksia eläinten oppimisesta ja käytännön kouluttamisesta eläinlajista riippumattomasti. Koulutus tarjoaa osallistujille tiedot, taidot sekä ymmärryksen tarvittavaan valitsemansa eläinlajin kouluttamiseen. Koulutus pohjautuu käyttäytymisanalyysia soveltavaan tieteelliseen lähestymistapaan ja eettiseen eläinten käsittelyyn. 
Koulutuksen jälkeen osallistujat pystyvät arvioimaan tilanteeseen sopivia menetelmiä erilaisten mallien avulla. He tunnistavat menetelmien edut ja mahdollisuudet eläinten käyttäytymisen muuttamisessa. Osallistujat osaavat myös havainnoida ja analysoida eläinten käyttäytymistä oppimisen näkökulmasta. He osaavat soveltaa tieteellisiä tutkimustuloksia, arvioida niiden merkitystä oman toimintansa tukena sekä tunnistavat käyttäytymisanalyysin mahdollisuudet eläinkoulutuksessa ja -tutkimuksessa. Osallistujat omaksuvat myös eläinten kouluttamisen sekä eläinten kanssa toimimisen eettiset periaatteet.
Kyseessä on siis tosiaan 20 opintopisteen laajuinen koulutus ja se kestää vuoden verran. Tämä ei tosin suinkaan ole tässä, vaan koulutukselle on tulossa myös jatkoa.
Innolla odotan tammikuuta ja koulutusohjelman starttaamista... Tästä se lähtee!