keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Ken Ramirez: Aggression hoito

Luennon kuvaus

Dealing with reactive dogs, handling aggression, and working through problems with highly sensitive animals can be a challenge for even the very best clicker trainers. Over the years, many creative trainers have presented various alternatives to handling aggression and reactivity problems. The explosion in the number of approaches, combined with an array of new nomenclature, is often confusing for trainers seeking to choose an approach for themselves or to recommend to others.

Today, some of the most discussed approaches include, but are not limited to, Counter Conditioning, Constructional Aggression Treatment (CAT), Click to Calm, behavioural Adjustment Training (BAT), the “Look at That” game (LAT), and a host of others. How do these varied treatment approaches compare? What common or distinct scientific principles are being employed? Are certain plans better for certain situations than others?

This Session is designed to help you sort out the choices. It will explore the science underlying the approaches, look at their known efficacy, and help you see what these approaches share, as well as their differences, so that you can make informed choices. Attendees at this Session will also learn to ask the right questions and listen/look for thoughtful answers to be well-prepared when the next approach makes its way forward.


Aggressioiden hoitamisesta yleisesti

Kenin mukaan häneltä kysytään usein, mitä mieltä hän on niistä tekniikoista, joita yleensä käytetään aggressioiden hoidossa. Kertomansa mukaan hän ei normaalisti puhu muiden kouluttajien kehittämistä tekniikoista, mutta nyt hän päätti tehdä poikkeuksen, sillä asiaa kysytään häneltä niin usein. Luennolla hän kävi läpi ensin aggression määritelmää ja aggression hoitoa yleisesti. Tämän jälkeen hän esitteli muutaman tunnetuimman menetelmän ja kertoi oman mielipiteensä niistä.

Ken määrittelee aggression jonkinlaiseksi vihamieliseksi käytökseksi, joka ei ole toivottua. Kuten tiedämme, ihmiset saattavat määritellä aggression eri tavoin. Joku saattaa esimerkiksi sanoa, että hänen koiransa ei ole aggressiivinen, vaan sen sijaan se on vain reaktiivinen/omistushaluinen/suojeleva tai muuta vastaavaa. Tästä syystä tulisikin puhua ensisijaisesti siitä, mitä koira tekee.

Kautta aikain on kehitetty erilaisia tapoja toimia aggression kanssa. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi CAT, Click to Calm, DRI, BAT, DRL, DRA, Look at That, DRO, U-Turn, Watch Me ja monia, monia muita. Ei siis ole mikään ihme, että koiranomistajat menevät sekaisin. Vaikka menetelmiä on monta, niin kaikki ne kuitenkin eroavat jossain määrin toisistaan.

Yksi haastava asia aggressioiden hoidosta puhuttaessa onkin juuri terminologia. Eri tekniikoita markkinoille tuovat kouluttajat saattavat käyttää aivan uusia termejä saadakseen asiakkaiden mielenkiinnon. Tosi asiassa kouluttajat kuitenkin lähinnä sekoittelevat eri tekniikoita keskenään, jolloin syntyy uusia konsepteja, joilla ei ole mitään tieteellistä nimitystä.

Kenin mukaan kaikilla eläimillä on olemassa aggressiivinen käytös, sillä se auttaa eläimiä selviämään elämän haasteista. Menestys on aina vahviste; esimerkiksi jos koira saavuttaa aggressiivisella käytöksellään jotakin, aggressio luonnollisesti vahvistuu. Ihmisellä tulisikin aina olla takataskussaan suunnitelma eläimen aggressiivisen käytöksen varalle. Lisäksi tulisi olla hyvin tietoinen ympäristöstä ja minimoida mahdolliset riskit (esimerkiksi jos lapsi tulee silittämään koiraasi, älä puhu samaan aikaan puhelimeen). Kun aggressiosta tulee osa eläimen käytösrepertuaaria, ei se koskaan unohdu; vaikka se ei näkyisi päällepäin, se on kuitenkin siellä jossain.

Myös eläimen elekielen ymmärtäminen on keskeistä, sillä kaikki eläimet antavat kyllä merkkejä. Mikäli mahdollista, pyri välttämään ne tilanteet, joissa eläimellä on mahdollisuus aggressiiviseen käyttäytymiseen (ja päätä tilanne ennen kuin se ehtii alkaakaan). Mikäli eläin kuitenkin käyttäytyy aggressiivisesti, pyri ottamaan se informaationa tulevaa varten (missä tapahtui, mitä tapahtui, kenen kanssa jne.).

Moni perinteinen tekniikka hyödyntää rankaisun käyttöä aggressioiden hoidossa. Yleensä rankaisun käyttö kyllä toimii jollain tapaa. Tavan toimivuus taas tietenkin vahvistaa kouluttajaa, jolloin kouluttaja sortuu käyttämään rankaisua herkemmin uudelleen. Useiden tutkimusten mukaan rankaisun käyttö sisältää kuitenkin erilaisia riskejä, haasteita ja sivuvaikutuksia. Kouluttajan olisi hyvä ymmärtää rankaisun mahdolliset sovellukset. Kenin mukaan rankaisu löytyy kyllä jokaisen kouluttajan työkalupakista, mutta toivon mukaan se on lähinnä keräämässä siellä pölyä.

Monet taitavat kouluttajat hyödyntävät klassista ehdollistamista aggressioiden hoidossa. Esimerkiksi siedättäminen, totuttaminen ja vastaehdollistaminen ovat kaikki tutkittuja sekä testattuja menetelmiä, ja ne ovat tehokkaita ja toimivia. Vaikka koulutamme positiivisesti vahvistamalla ja keskitymme siten lähinnä operanttiin ehdollistamiseen, niin siitä huolimatta ei tule unohtaa klassista ehdollistumista, joka on aina läsnä.

Look at That Game (McDevitt)
- perustuu vastaehdollistamiseen ja operantteihin tekniikoihin
- koira opetetaan katsomaan aggression laukaisevaa kohdetta (jolloin ehdollistetaan operantisti)
- tämä muuttaa koiran emotionaalista suhtautumista laukaisevaan tekijään, kun sitä palkitaan katsomisesta (tapahtuu klassista ehdollistumista)
- menetelmässä koira siis saa katsoa kohdetta ja se palkitaan tästä
- pikku hiljaa koira rentoutuu ärsykkeen läheisyydessä ja alkaa kiinnittää enemmän huomiota kouluttajaan
- menetelmää voi käyttää missä tahansa sellaisessa tilanteessa, jossa jokin ärsyke aiheuttaa koirassa vahvoja reaktioita
- ennen menetelmän käyttöä aggression hoidossa koiralle tulisi opettaa "Look at That" -peli
- menetelmä toimii vain, jos siinä edetään hiljalleen (tämä tosin pätee useimpien tekniikoiden kohdalla)
- lisäksi se toimii parhaiten muiden työkalujen kanssa, ei niinkään yksinään
- Kenin mielestä erinomainen työkalu, jota voi hyödyntää moniin eri tilanteisiin

CAT (Rosales-Ruiz & Snider)
- CAT on lyhenne sanoista Constructional Aggression Treatment
- kyseessä operantti tekniikka, joka perustuu negatiivisen vahvisteen käyttöön -> koiran toivottu käytös saa esim. vieraan ihmisen/koiran poistumaan
- vahvisteena toimii siis laukaisevan tekijän etäisyys koirasta
- tutkittu menetelmä
- vaatii erillisen koulutustilanteen järjestämisen, jotta koira oppisi nopeasti
- Ken näytti videon koirasta, joka murisi vieraille ihmisille -> koiran muristessa vieras ihminen pysyi paikallaan -> jos hiljeni, ihminen meni kauemmas -> loppupeleissä koira ei enää murissut lainkaan, jolloin vieras ihminen pystyi syöttämään koiralle ruokaa
- menetelmä on hyödyllinen silloin, kun koira joutuu säännöllisesti arjessa tilanteisiin, jotka laukaisevat aggression
- jotta menetelmä toimii, tulee koulutustilanne järjestää erikseen, jolloin laukaisevaa tekijää ja muita olosuhteita voidaan kontrolloida
- menetelmän haittapuolena on se, että se altistaa koiran hetkellisesti epämiellyttävään tilanteeseen -> siksi Kenin mukaan sitä olisi syytä käyttää lähinnä silloin, jos koira joka tapauksessa joutuu näihin tilanteisiin
- menetelmä on kontekstisidonnainen, joten sitä tulee harjoitella erilaisissa tilanteissa (tämä tosin pätee moniin muihinkin tekniikoihin)
- jos koulutustilanne on järjestetty hyvin ja ajoitukset ovat kohdillaan, niin menetelmällä saa tuloksia aikaan nopeastikin

Click to Calm (Parsons)
- kyseessä on operantti menetelmä, jossa koiran käytöstä sheipataan hiljalleen toivottuun suuntaan
- aloitetaan vahvistamalla aivan pieniä ja lyhytkestoisia rauhoittumisen merkkejä
- tapahtuu myös vastaehdollistamista, kun koira muuttaa emotionaalista vastinettaan kohdatessaan ärsykkeen
- Ken itse hyödynsi tätä oman koiransa kanssa, joka haukkui raivokkaasti ovikellolle (tämäkin voidaan määritellä aggressiiviseksi käytökseksi) 
- aluksi Kenin koira ei edes huomannut nameja -> kuitenkin 4-5 viikon päästä se alkoi huomaamaan namit ja aggressio väheni pikku hiljaa -> lopulta ei enää lainkaan haukkunut ovikellolle
- erityisen hyödyllinen työkalu silloin, kun koiran reaktio on niin intensiivinen, että sitä on mahdoton säädellä esimerkiksi menemällä kauemmas
- huono puoli menetelmässä on se, että siinä tulee vahvistaneeksi herkästi myös ei-toivottua käytöstä (vaikkakin ei niin voimakasta)
- ei myöskään ole mikään nopein menetelmä (tosin harva menetelmä on)
- asianmukaisesti toteutettuna menetelmällä on pysyvät tai vähintäänkin pitkäaikaiset myönteiset vaikutukset

Yhteensopimattoman käytöksen kouluttaminen
- ryhmä erilaisia operantteja tekniikoita, joita monet taitavat kouluttajat hyödyntävät
- Watch-Me on menetelmä, jossa koira opetetaan katsomaan kouluttajaa ärsykkeen ilmaantuessa
- U-Turn on menetelmä, jossa koira opetetaan kääntymään ärsykkeestä pois päin vastakkaiseen suuntaan, josta se ansaitsee vahvisteen
- lisäksi olemassa monia muita vastaavia tekniikoita
- idea näissä on se, että koiralle opetetaan jokin toisenlainen käytös aggressiivisen käytöksen tilalle -> eli jokin sellainen käytös, mikä on yhteensopimaton esimerkiksi haukkumisen, puremisen tai räyhäämisen kanssa
- perustuu operanttiin uudelleenohjaamiseen, mutta myös klassista ehdollistumista tapahtuu
- sopii erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa koiran on vaikea vältellä laukaisevia tekijöitä
- huonona puolena on se, että menetelmä itsessään ei poista pelon, ahdistuksen tai aggression aiheuttajaa, vaan se on lähinnä tapa päästä pois ikävästä tilanteesta
- yksinään ei välttämättä kovin tehokas, vaan vaatii lisäksi muita työkaluja
- kyseessä on työkalu, joka jokaisella kouluttajalla olisi kuitenkin hyvä olla olemassa

BAT ja BAT 2.0 (Stewart)
- Kenin mukaan BAT tulisi unohtaa ja keskittyä lähinnä BAT 2.0:aan
- kyseessä on menetelmä, jossa yhdistyvät erilaiset tekniikat (Look at That, DRI, negatiivinen ja positiivinen vahviste)
- lähtenyt kehittymään CAT-menetelmästä, kun haluttiin lisätä siihen positiivinen vahviste -> tänä päivänä CAT ja BAT ovat kuitenkin aivan erilaisia
- koiralle annetaan se, mitä se haluaa (etäisyys)
- Kenin oman kokemuksen mukaan kyseessä on tehokas työkalu, joka toimii
- menetelmä vaatii yleensä koulutustilanteen järjestämistä, tai vähintäänkin pitää olla tietoinen ympäristöstä ja mahdollisista häiriötekijöistä -> parhaiten toimivat isot, laajat alueet (esimerkiksi puisto)
- kouluttajan tulisi olla tietoinen myös niistä toiminnallisista vahvisteista, joita koira haluaa
- menetelmän käyttö vaatii kokemusta, tilannetajua sekä koiran tuntemista
- haittapuolena on se, että menetelmä on kontekstisidonnainen (kuten useimmat menetelmät)
- kun koulutustilanne on järjestetty hyvin, menetelmä toimii nopeasti

Lopuksi

Eri menetelmiä käytettäessä mennään herkästi metsään, jolloin saatetaan tehdä vain hallaa eläimen käytökselle. Tästä syystä tekniikoista myös kiistellään paljon. Menetelmien kritiikki juontaa juurensa yleensä niiden toimimattomuudesta, mikä taas johtuu siitä, että niitä ei ole osattu käyttää oikein.

Useimmiten jonkin menetelmän toimimattomuus johtuu huonosta vahvisteen ajoituksesta. Lisäksi kouluttajalla voi olla vaikeuksia lukea eläintä ja monesti myös otetaan aivan liian suuria harppauksia. Lähes kaikki tekniikat vaativat erillisen koulutustilanteen järjestämisen sekä tarkkaan mietityn treenisuunnitelman. Menetelmän valinnassa tulee myös ottaa huomioon erityisesti seuraavat asiat: eläimen koulutushistoria, ärsykkeen tyyppi, tilanteen erityisyys, mahdolliset riskit, kouluttajan kokemus sekä oma eettinen hierarkia.

Ken kehoittaa pitämään mielen avoimena haettaessa ratkaisua aggression hoitoon. Hän ei usko, että mikään menetelmä yksinään olisi vastaus kaikkiin aggression ongelmiin. Hyvä kouluttaja säilyttää työkalupakissaan useita erilaisia työkaluja ja tietää, miten käyttää niitä kaikkia. Myös menetelmien tieteellisen taustan ymmärtäminen on tärkeää. Tällöin hahmotetaan se, miksi menetelmä toimii/ei toimi ja kyetään vertailemaan menetelmiä keskenään.

Kaikki aggression hoitomenetelmät vaativat kouluttajalta taitoa ja ymmärrystä niiden oikeanlaisesta käytöstä. Oikotietä onneen ei ole, vaan tulosten saavuttaminen vaatii aina aikaa ja suunnitelmallisuutta.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Michele Pouliot: Palkkion toimittamisesta

Luennon kuvaus:

Effective clicker training is sometimes thought of as exclusively dependent on the timing of the click and the value of the reinforcer. An often-overlooked subject is reward delivery. How, where, and when rewards are delivered is often crucial to efficient and clear training, because it is a linchpin in the communication cycle you are creating. Implicit in "Click, then treat" is all of the activity that happens in "then." While most beginners know that beginning the process of reaching into the bait bag, say before the click is completed, can weaken the power in the click, even experienced trainers don't always understand other critical effects of reward delivery on learning.

Strategic reward delivery includes how reward delivery can be used to either lower or increase a dog's energy, how the makeup of the physical reward itself can enhance or hinder the reward process, whether the placement of reinforcement should support the goal behaviour or be used to reset the dog for another repetition, and how teaching a dog to tolerate occasional longer reward sequences can allow for flexibility without dampening the reinforcement process. Finally, strategic reward delivery means being conscious of the choices you are making and how they impact your dog's learning.



Palkkion toimitustavalla on merkitystä

Kuten tiedämme, palkkion ajoituksella sekä arvolla on luonnollisesti suora vaikutus sheippaamisen tehokkuuteen. Palkan arvolla on myös iso vaikutus siihen, miltä koiran ilme näyttää lopullisessa käytöksessä. Michele näytti tästä useampia esimerkkivideoita; heikompiarvoisella palkalla koira saattoi kyllä suorittaa tehtävän, mutta teki sen huomattavasti hitaammin ja vähemmän iloisesti. Palkan ollessa kohdillaan, muuttui koiran ilme täysin. 

Palkan ajoituksen ja arvon lisäksi ei tule kuitenkaan unohtaa tapaa, jolla toimitamme vahvisteen. Tehokas palkan suunta + tehokas palkan toimitustapa => tehokas kouluttaminen. Palkkion toimitustavalla on iso vaikutus lopulliseen käytökseen. Lisäksi tulee huomioida, että jokaisella käytöksellä voi olla omanlaisensa palkkion toimitustapa.

Palkkion toimittaminen on myös turvallisuuskysymys. Usein tämä tulee ilmi hevosten kanssa, jotka saattavat puskea ruokapalkkaa hakiessaan. Hevoselle voisikin olla kannattavaa opettaa, että palkka tuodaan aina hevosen luo. Hevosen voi opettaa myös ottamaan yhden askeleen taaksepäin, kun sitä palkataan, jolloin ennaltaehkäistään mahdollista puskemista.

Toimitustavan valinta

Palkan toimitustapoja on monia: Sen voi esimerkiksi heittää, vierittää, ojentaa, piilottaa, vetää ja niin edelleen. "Come n' Get It!" on palkan toimitustapa, jossa koira tulee aina naksun jälkeen hakemaan palkan kouluttajalta. Jos tähän tapaan jumittuu, koira oppii siihen herkästi ja saattaa jatkossa tulla ohjaajan luo silloinkin, kun se ei olisi toivottavaa.

Palkan toimittamisen nopeus valitaan sen mukaan, kuinka energinen tai rento koiran halutaan olevan lopullisessa käytöksessä. Nopea palkkaustapa synnyttää koirassa luonnollisesti energiaa, kun taas rauhallinen palkkaaminen laskee koiran virettä ja rauhoittaa.

Palkan sujuva toimitus on tärkeää, eikä siihen tule sisältyä turhaa viivyttelyä. Jos etäisyys koiraan on pitkä, voi palkan toimittaa vaikka juosten. Pitkissä etäisyyksissä kaikkein paras ratkaisu olisi jonkinlainen palkka-automaatti, jolloin palkkio saadaan toimitettua koiralle mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti.

Hyvä palkkion toimitustapa on aina tehokas, turvallinen ja ehkäisee ei-toivottua käytöstä!

Naksun jälkeen aina maksu

Palkkaaminen on prosessi, joka ei saisi katketa. Palkatessa koiraa tulee muistaa, että sekundaarivahvisteen eli naksun jälkeen ei enää odoteta lisää käytöstä, vaan palkka toimitetaan sujuvasti koiralle. Esimerkiksi seuraamisessa naksautetaan silloin, kun koira on oikealla kohdalla. Jos koira naksun jälkeen liikkuukin pois päin seuruupaikalta, niin kouluttaja ei jää enää tässä vaiheessa odottamaan koiran palaamista oikealle paikalle ennen kuin palkkaa koiran.

Naksu tarkoittaa maksua, eikä siihen siten sisälly ehtoja. Palkan toimitusaika voi vaihdella riippuen esimerkiksi siitä, onko koira lähellä vai kaukana ohjaajasta. Palkkion toimitusprosessi alkaa kuitenkin aina klikkauksesta tai palkkasanasta huolimatta koiran sijainnista ohjaajaan nähden.

Jos ohjaaja on ehtinyt naksauttaa, mutta ei heti löydäkään lelua tai namia taskusta, tulee hänen kuitenkin pysyä liikkeessä, jolloin palkan toimitustapahtuma ei katkea. Esimerkiksi lelua takataskusta kaivaessa voi samalla pyöriä paikallaan ja kehua koiraa.

Palkan suunnan ja palkkapisteen merkitys

Palkkapisteen ja palkan suunnan avulla koiran saa helposti uuteen aloituspisteeseen. Lisäksi palkkapisteellä voi myös tukea koiraa erilaisissa käytöksissä. Michele näytti videon koirasta, jota opetettiin laittamaan maatessaan etutassut ristiin. Palkka toimitettiin aina toiselta sivulta, mikä tuki koiran tasapainoa.

Palkatessa tulee myös huomioida se, onko tarkoitus vahvistaa asentoa vaiko siihen hakeutumista. Esimerkiksi jos opetetaan koiraa laittamaan etutassut alustalle, tulee ensin päättää, onko tarkoitus opettaa alustalle hakeutumista vaiko siinä pysymistä. Mikäli hakeutumista, palkka annetaan pois päin alustasta; mikäli pysymistä, viedään palkka koiran luo. Koiraa kouluttaessa tulee huomioida myös namipussin sijainti, sillä palkan suunnalla ei ole merkitystä, jos namipussi vetää koiraa puoleensa.

Palkkapistettä voi hyödyntää myös häiriöharjoittelussa. Tällöin koiran annetaan katsoa häiriötä, mutta kääntäessään katseensa ohjaajaan, palkataan se ohjaajan luota. Pikku hiljaa koiran katse alkaa hakeutua ohjaajaan päin häiriöstä huolimatta.

Michele näytti useita videoita, joissa koirille opetettiin erilaisia käytöksiä palkan suunta ja toimitustapa tarkkaan huomioiden. Hän näytti videon muun muassa palkan suunnan hyödyntämisestä kierron opettamisessa, jolloin kierron sheippaamiseen meni alle kaksi minuuttia. Lisäksi hän näytti videon pivotin sheippaamisesta, johon meni alle neljä minuuttia ilman, että kouluttajan olisi tarvinnut liikkua paikaltaan mihinkään.

Sheippaaminen on tehokasta, kun huomioidaan palkan arvo, ajoitus, suunta sekä toimitustapa!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Jesús Rosales-Ruiz: Huomion käyttäminen vahvisteena

Luennon kuvaus:

Pet owners often reinforce unwanted and annoying behaviours inadvertently (such as petting a dog when he jumps up) by giving attention and affection for these behaviours. When trainers are shaping new behaviours, they often default to food as a reward, and find it difficult to use petting, scratching, or other forms of affection effectively in order to reinforce behaviour. Yet, if the problem behaviour is maintained by affection, using affection is often the fastest and most effective way to solve the problem. The pieces that are often missing in this kind of problem-solving are teaching the animal how to receive affection and teaching the human how to use affection correctly to shape behaviour. In this Session, I will describe in detail a powerful procedure that can be used to teach animals how to request and receive affection. Then we will discuss how to use affection to shape new behaviour effectively, with plenty of video examples from a variety of different species.


Huomio vahvisteena

Tulemme herkästi vahvistaneeksi huomiolla vahingossa asioita, jotka eivät ole toivottuja. Kun taas opetamme tietoisesti erilaisia käytöksiä, käytämme palkkiona usein ruokaa tai lelua. Tämä saattaa johtua muun muasa siitä, että huomiota ei välttämättä pidetä kovin vahvana vahvisteena. Kuitenkin monet käytökset syntyvät ja vahvistuvat nimenomaan huomion avulla (joka usein on tahatonta).

Ne, jotka sanovat, että huomio ei toimi vahvisteena eläimen kanssa, eivät vain osaa käyttää sitä. Bob Bailey on sanonut, että vahviste on prosessi; tärkeää on se, miten toimitat vahvisteen. Huomio todellakin on jotakin sellaista, jota on mahdollista käyttää vahvisteena.

Jesúksen mukaan huomio toimii vahvisteena useilla eri eläinlajeilla. Hän näytti videoita eri eläimistä (kuten makista ja kukosta), jotka nauttivat rapsuttelusta ja silittelystä. Hän myös painotti sitä, että eläin kyllä näyttää mistä tykkää, mutta tämä vaatii jonkin verran kyseisen eläimen tuntemista.

Jesús oli sitä mieltä, että ruoka ja leikki saattavat herkästi kiihdyttää koiraa. Tämän vuoksi esimerkiksi silittelyn käyttäminen vahvisteena voi tuoda toivottuun käytökseen enemmän rentoutta. Alkuun koiralle sisäänajetaan ajatus siitä, että sen on mahdollista saada huomiota tietynlaisella käytöksellä. Tämän jälkeen koiralle voi alkaa opettaa lisää erilaisia käytöksiä niin sanotun silittelyluupin avulla.

Huomion tietoinen käyttäminen

Jesús näytti useita erilaisia esimerkkivideoita silittelyn käyttämisestä vahvisteena koirilla. Hän näytti muun muassa videon koirasta, joka hyppi omistajaansa vasten. Videolla ihminen työnsi koiran aina alas, mikä kuitenkin toimi koiralle vain vahvisteena ja täten lisäsi ei-toivottua käytöstä. Kyseisen koiran kanssa alettiin yksinkertaisesti odottaa sitä, että kaikki neljä tassua olivat maassa, jolloin kouluttaja saattoi vahvistaa tätä toivottua käytöstä silittelyllä. Mikäli koira hyppäsi vasten, ignoorattiin se täysin.

Silittelyn käyttämiseen vahvisteena sisältyy merkki, joka tässä tapauksessa oli molemmat kämmenet ojennettuina eteen. Kyseinen ele on ikään kuin naksu, joka merkkaa oikean käytöksen. Vasten hyppimisen tapauksessa koiran seistessä maassa annettiin merkki ja silitettiin koiraa yhdellä kädellä. Mikäli koira tarjosi istumista, silitettiinkin molemmilla käsillä. Koira alkoi hyvin nopeasti tarjota rauhassa olemista ja lopulta vasten hyppiminen loppui kokonaan.

Silittelyluuppi

Koiralle kannattaa sisäänajaa ajatus niin sanotusta silittelyluupista. Luuppi voi edetä esimerkiksi seuraavasti: kouluttaja seisoo kädet ristissä -> koira tarjoaa istumista -> kouluttaja ojentaa kämmenet merkiksi -> kouluttaja silittelee koiraa jonkin aikaa rauhallisesti -> silitys lopetetaan ja kouluttaja laittaa taas kädet ristiin ja odottaa koiran tarjoamista. Tätä ketjua voi jatkaa siten, että koiran istumisen kestoa kasvatetaan pikku hiljaa. Kun koira ymmärtää perusperiaatteen hyvin, voi kouluttaja alkaa esimerkiksi liikkua pois päin koirasta tai muuta vastaavaa.

Jesús näytti videon koirasta, joka alkoi haukkua omistajan lähestyessä naulakkoa, jossa koiran hihna oli. Tilannetta lähdettiin korjaamaan silittelyluupilla siten, että ensin omistaja odotti kädet ristissä tarpeeksi kaukana naulakolta, että koira tarjoaisi istumista. Omistaja vahvisti istumista silittelyllä. Pikku hiljaa omistaja meni lähemmäs ja lähemmäs naulakkoa, ja lopulta koski hihnaan ja niin edelleen. Loppupeleissä omistaja pystyi laittamaan koiralle hihnan ilman, että se olisi haukkunut tai muuten riehaantunut. Koira oli lähtötilanteessa todella korkeassa vireessä ja haukkui taukoamatta, kun taas lopputilanteessa se istui todella rennosti ja hiljaa.

Jesús oli sitä mieltä, että silittelyn arvo vahvisteena ei laske, vaikka koiraa siliteltäisiin muutenkin. Hänen mukaansa silittely on asia, josta koira nauttii aina huolimatta siitä, kuinka paljon sitä silitetään. 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Chirag Patel: Ongelmakäytösten ymmärtäminen, hoitaminen ja muokkaaminen

Luennon kuvaus:

Clients always call trainers when they are experiencing problem behaviours with their pets. In this Session Chirag Patel will focus on a practical and scientific approach to analysing and resolving problem behaviour. The Session will cover various management tools and techniques, as well as strategies for effecting behaviour change. Going beyond theory, the Session will emphasize how to use these skills as a consultant in areas of work, including taking case histories, working with clients, evaluating motivation, and other practical real-world situations.

As passionate and interested trainers, our approach is sometimes “too much” for a caregiver who just wants to have “this problem behaviour fixed.” Chirag will look at simple, yet ethical and effective, ways to work on various behaviour-management and change exercises.


Luennon keskeinen sanoma

Yksi isoimmista haasteista on se, että koirien (ja muidenkin eläinten) ongelmakäytös määritellään usein herkästi ihmisen kautta: Jos ihminen kokee jonkin koiran käytöksen ongelmalliseksi, saatetaan sitä kutsua koiran ongelmakäytökseksi. 

Chirag itse työskentelee paljon erilaisten ongelmakoirien kanssa ja tekee muun muassa kotikäyntejä. Hänellä on tapana toimittaa asiakkaalle etukäteen kysely, jossa hän kartoittaa eläimen käyttäytymistä ja asiakkaan toimintatapoja.

Luennolla Chirag avasi niitä tapoja ja kysymyksiä, joita hän hyödyntää asiakkaan kohtaamisessa sekä sen selvittämisessä, mistä kyseisen eläimen kohdalla oikein on kyse.

Mitä koira tekee?

Tärkein kysymys on se, mitä koira tekee, eli miltä sen käytös näyttää. Se, että sanotaan koiran olevan esimerkiksi aggressiivinen, reaktiivinen tai pelokas, ei loppupeleissä kerro yhtään mitään. Esimerkiksi aggressiivisuus voi näyttäytyä eri ihmisille eri tavoin. Koiran määrittelemiseen erilaisten adjektiivien kautta tulisikin sen sijaan keskittyä siihen, miten koira käyttäytyy. Olennaista ei ole myöskään se, mitä koira ei tee ("not doing is the absence of behaviour").

Chirag itse pitää tärkeänä käytöksen mittaamista. Tietyn käytöksen toistojen määrä, kesto, latenssi sekä intensiteetti antavat käytöksestä tarkemman kuvan. Datan kerääminen on tärkeää myös siksi, että sen avulla on mahdollista seurata koiran etenemistä, vahvisteen toimivuutta sekä koulutuksen tehokkuutta. Ei riitä, että asiakas sanoo "hyvin menee", vaan tarvitaan selkeää dataa. Datan kerääminen antaa tietoa siitä, kannattaako tehtyä koulutussuunnitelmaa jatkaa vai mahdollisesti muuttaa jotenkin.

Milloin käytös alkoi ja kuinka kauan se on ollut ongelma?

Toinen tärkeä kysymys on se, että milloin käytös on alkanut. Onko kyse pitempikestoisesta ongelmasta vai onko se alkanut vasta hiljattain? Tämän ohella yhtä tärkeää on myös kysyä asiakkaalta, kuinka kauan kyseinen käytös on ollut ongelma. Käytös on voinut olla olemassa jo pitkään, mutta se on saatettu alkaa kokea ongelmaksi vasta myöhemmin. 

Kuinka käytös muuttaa ympäristöä, mitä ympäristössä tapahtuu? Mitkä olosuhteet saavat käytöksen aikaan?

Myös ympäristötekijöiden kartoittaminen ongelmakäytöksen luonnetta selvittäessä on ensiarvoisen tärkeää. Mitä ympäristössä tapahtuu, kun käytös ilmenee? Entä miten ympäristö reagoi käytöksen ilmaantuessa? Kyseiset kysymykset tulisi kysyä kaikilta niiltä, jotka ovat koiran kanssa aktiivisesti tekemisissä, sillä eri ihmiset saattavat reagoida koiran käytökseen eri tavoin. Kysymykset saattavat avartaa myös koiranomistajan omaa näkemystä ongelmakäytöksen ilmaantumisesta.

Lisäksi olisi tärkeä selvittää, mitkä asiat/olosuhteet saavat käytöksen aikaan. Onko kyseessä esimerkiksi jokin tietty ihminen, eläin, sijainti tai ääni? Luonnollisesti käytökselle voi olla monia eri syitä. 

Mitä olet yrittänyt aiemmin? Mikä on toiminut ja mikä ei?

On tärkeää ottaa selvää myös siitä, mitä kaikkea koiran ongelmakäytöksen poistamiseksi on yritetty tehdä aiemmin ja onko jokin tavoista toiminut. Tällä kysymyksellä on mahdollista kartoittaa paremmin koiran historiaa sekä asiakkaan omaa suhtautumista ja toimintatapoja. 

Kysymyksen myötä asiakas saattaa kertoa mitä erilaisempia ongelmanratkaisutapoja, joita hän on kokeillut koiransa kanssa. Tällöin on merkittävää se, kuinka kouluttaja suhtautuu asiakkaan kertomaan. Esimerkiksi jos asiakas kertoo käyttäneensä paljon positiivista rankaisua, tulee tähän suhtautua neutraalisti, eikä missään nimessä asiakasta lytäten. Tällä kaikella on iso merkitys asiakkaan käytöksen muuttamisessa.

Yleisimmät ongelmat asiakkaiden kanssa ja niihin vastaaminen

Chirag kertoi, että monet asiakkaat kertovat kokeilleensa naksutinta, mutta se ei toiminut. Ammattikouluttajat kyllä tietävät, että naksutin toimii ja mikäli näin ei ole käynyt, sitä on käytetty väärin. Asiakkaalle asiaa kannattaa kuitenkin ehdottaa hyvin hienovaraisesti, esimerkiksi Chirag saattaa kysyä asiakkaalta "kokeillaanko käyttää naksutinta vielä kerran toisella tavalla, josko se vaikka sitten toimisi paremmin?". 

Chirag on myös törmännyt paljon siihen, että mikäli koira ei tottele, saattaa asiakas esimerkiksi korottaa ääntään tai muuttaa äänensävyä painokkaammaksi (etenkin luoksetulossa, mikäli koira ei heti ensimmäisestä kutsusta tule luokse). Kaikki eivät ymmärrä sitä, että koira kyllä kuulee; ei ole mitään "oikeaa äänensävyä", joten sitä ei tarvitse muuttaa eikä tarvitse huutaa kovempaa. Sen sijaan tulisi parantaa vahvistetta.

Osa asiakkaista saattaa myös kuvailla koiraansa vaaralliseksi ja perustella kovia otteitaan sillä. Heidän mukaansa positiivinen vahviste ei toimi sen kaltaisilla koirilla. Asiakkaan kanssa ei koskaan tulisi lähteä väittelemään sanomalla esimerkiksi "kyllä se toimii!", vaan myös asiakkaan käytöstä muutetaan positiivisesti vahvistamalla. Näissä tilanteissa Chirag usein kysyy asiakkaalta, että "kokeillaanko pari kertaa, miten käy". Ja kun asiakas näkeekin edistystä tapahtuvan positiivisesti vahvistamalla, saattaa Chirag kehua asiakkaan koiraa todella viisaaksi, kun se vastasi tähän niin hyvin. Yleensä tässä vaiheessa asiakas suostuu jatkamaan positiivisesti vahvistamalla, kun hän itse huomaa sen toimivuuden oman koiransa kohdalla. 

Chirag puhui myös siitä, kuinka ihmiset herkästi leimaavat koiriensa käytöstä, koska eivät välttämättä osaa lukea niiden elekieltä tarpeeksi hyvin. Joku saattaa esimerkiksi kutsua koiraansa leikkisäksi, kun se kantaa leluja. Tosi asiassa koira voi kantaa leluja esimerkiksi paetakseen jotakin tilannetta (tässä kohtaa tuli aivan Lilo mieleen, joka kotona vireen noustessa ottaa lelun suuhunsa ja kävelee sen kanssa ympäri asuntoa -> sen sijaan, että se haluaisi leikkiä, on kyseessä ennemminkin jonkinlainen stressikäytös). 

Chirag korosti paljon sitä, että asiakkaan mieltä ei saisi yrittää muuttaa; sen sijaan tulisi keskittyä käytöksen muokkaamiseen, jolloin mieli kyllä muuttuu jälkeenpäin. Mielen muuttuminen on käytöksen muuttumista hitaampaa, joten siksi olisi tärkeää keskittyä nimenomaan käytöksen muokkaamiseen. Sen sijaan, että sanoo asiakkaalle "älä tee noin", tulisi luoda vaihtoehtoja ja keskustelua.

torstai 9. marraskuuta 2017

Susan Friedman: Ajatukset, jotka pitäisi kuopata - käyttäytymistieteiden vanhentuneet ja väärinymmärretyt käsitykset

Luennon kuvaus:

The inertia that results from so-called conventional wisdom about how behaviour works is a big obstacle to the widespread adoption of positive reinforcement-based training. Discussions quickly devolve into rancorous debates based on little more than personal belief and political affiliations. One example is the intrinsic vs. extrinsic reinforcement debate. As a result of many myths and misunderstandings, learners fail to benefit from the wellspring of information that is the result of decades of application of the technology of behaviour change known as applied behaviour analysis (ABA). At the center of this problem is the deeply rooted belief that behaviour exists inside individuals, independent of the conditions in which they behave. In this Session, common myths and misunderstandings will be discussed so that participants are better able to address them.



1. TIETEESEEN LIITTYVÄT HARHALUULOT

Tutkimuksen tulos on todiste
Yksi yleinen harhaluulo on ajatella, että tutkimuksen tulos on ehdoton todiste jostakin. Ei voida sanoa, että "tämä tutkimus todistaa, että asia on näin". Tutkijat ovat kyllä hyvin tietoisia tästä asiasta, mutta maallikkot välttämättä eivät. Yksi tutkimus ei voi todistaa mitään, vaan se on aina väliaikaista. Tieto muuttuu ja kehittyy, jolloin uutta tietoa syntyy koko ajan. Tiede on itseään korjaavaa. Siinä on kyse jonkin asian esille tuonnista, sitä seuraavasta palautteesta sekä uudistuksesta. Tiede muuttuu nopeaa vauhtia, jolloin pysyvää faktaa ei ole.

Kausaliteettivirhe
Yleinen väärinkäsitys on, että mikäli kahdella tekijällä on yhteys (eli ne korreloivat keskenään), niin toinen tekijä aiheuttaisi toisen (kausaliteetti). Korrelaatio ei kuitenkaan riitä todistamaan asioiden välistä syy-seuraussuhdetta. Klassikkoesimerkki tästä on jäätelön syönnin sekä hukkumisten välinen yhteys. Yhteydestä huolimatta jäätelön syönti tuskin aiheuttaa hukkumisia saatika päinvastoin. Sen sijaan on olemassa kolmas tekijä, joka on kesä.
Väitettäessä, että aivot tai emootiot suoraan aiheuttavat käytöksen, syyllistyy nimenomaan kausaliteettivirheeseen. Aivot, emootiot ja ympäristön olosuhteet korreloivat kaikki käytöksen kanssa: jokainen niistä on merkittävä käyttäytymisen kannalta, mutta ne eivät riitä itsessään selittämään käyttäytymistä.
Koulutustilanteessa saatamme esimerkiksi herkästi syyttää koiraa, vaikka syy olisi ympäristössä. Tämän vuoksi koiraa ei myöskään tulisi leimata esimerkiksi herkästi turhautuvaksi.

Konkretisointivirhe
Kyseessä on virhepäätelmä, jossa konkretisoimme abstrakteja asioita - toisin sanottuna saatamme käsitellä jotain ideaa konkreettisena, vaikka se ei sitä ole. Sen sijaan monet käyttämämme käsitteet ovat konsepteja, joiden valossa saatamme tarkkailla käyttäytymistä (esimerkiksi fobiat).
Koulutusmaailmassa tällainen konsepti voisi olla esimerkiksi dominanssi; joku saattaa perustella koiran puremista sillä, että se on dominoiva. Tämä johtaa kuitenkin kehäpäätelmään (koira puree, koska se on dominoiva <-> koira on dominoiva, koska se puree). Dominanssilla asioiden selittäminen on heikkoa, koska se ei johda mihinkään järkevään ratkaisuun.

2. KÄYTTÄYTYMISANALYYSIIN JA KÄYTTÄYTYMISTIETEISIIN LIITTYVÄT HARHALUULOT 

Harha 1: poissulkee biologian ja genetiikan vaikutukset
Skinnerin behaviorismia on aikoinaan tulkittu väärin ja tästä juontaa juurensa myös käsite "radikaali behaviorismi". Tosiasiassa Skinner myönsi biologian olemassaolon, itse asiassa hän jopa sanoi, että kaikessa käyttäytymisessä on kyse nimenomaan biologisista systeemeistä. Learning is our biology!

Harha 2: kieltää tunteiden olemassaolon
Käyttäytymistieteissä itse asiassa ajatellaan, että ajatukset ja tunteet ovat käyttäytymistä. Tunteisiin sisältyy oppimista, sillä ne ovat seurausta oppimisympäristöstä (esimerkiksi ilo on positiivisen vahvisteen seuraus, R+ -elämäntyyli synnyttää tutkitusti iloa). Ympäristö laukaisee tietyn tunnetilan oppimishistorian pohjalta.
Susan näytti esimerkkivideon murisevasta leijonasta. Leijonaa positiivisesti vahvistettiin tästä joitain kertoja, jonka myötä aggressio väheni ja loppupeleissä leijona ei murissut enää lainkaan (tunnetila muuttui).

Harha 3: kyse on yksinkertaisista ärsyke-vastine reaktioista
Esimerkiksi Pavlovin S-S-R (A-B) tai Skinnerin S-R-S (ABC). Ensisijaisesti nämä ovat työkaluja, jotka auttavat luomaan ymmärrystä sen suhteen, miksi eläin käyttäytyy kuten käyttytyy.

Harha 4: tukee rankaisun käyttöä
Koska nelikenttään sisältyy myös positiivinen ja negatiivinen rankaisu, ajatellaan herkästi, että niitä myös käytetään yhtä lailla vahvisteiden ohella. Näin ei kuitenkaan ole, esimerkiksi jo Skinner suosi ennemmin positiivisen vahvisteen käyttöä.
Itse asiassa käyttäytymisanalyysi vastustaa rankaisun käyttöä, sillä se ei a) opeta kuinka pitäisi käyttäytyä, b) ei välttämättä eliminoi käytöstä ja c) voi johtaa vain pahempaan käyttäytymiseen.

Harha 5: kieltää vapaan tahdon olemassaolon
Joidenkin mukaan ihmisillä ja eläimillä on täysin vapaa tahto, jonka käyttäytymistieteet kieltävät. Näin uskovat yleensä he, joiden mielestä käytös on jotakin sellaista, mikä syntyy sisältäpäin. Tosi asiassa erilaiset lait kuitenkin määrittelevät sitä, miten maailma toimii (esimerkiksi Newtonin painovoimalaki). Myös kyttäytymistieteissä on kyse tällaisista laeista. Miksi niitä kyseenalaistetaan, mutta esimerkiksi painovoimaa ei? Toki esimerkiksi kehittyminen luo valinnanvapautta erilaisten taitojen omaksumisen myötä, mutta onko täysin vapaata tahtoa loppupeleissä olemassa?

Harha 6: kieltää yksilölliset piirteet
Jo Skinner kirjoitti yksilöllisistä piirteistä. Hänen mukaansa jokainen yksilö on uniikki, sillä kukaan muu ei ole kasvanut täysin samanlaisessa ympäristössä kuin hän, ei edes identtinen kaksonen. Hänen mukaansa jokaisella on oma persoonallinen historiansa, ja näinhän se onkin.

3. KOULUTTAMISEEN LIITTYVÄT HARHALUULOT

Harha 1: vihjeet aiheuttavat käytöksen
Vihje ei itsessään aiheuta käytöstä, vaan käytöksen seuraukset (eli vahvistehistoria). Mikäli eläin ei toteuta pyydettyä käytöstä, ei se tämän vuoksi tarvitse isompia vihjeitä (esimerkiksi huutamalla kovempaa), vaan sen sijaan se tarvitsee isomman vahvisteen.

Harha 2: kaikki palkkiot ovat vahvisteita
Susan ei itse pidä käsitteestä palkkio, mitä tulee käyttäytymistieteisiin, sillä se saattaa herkästi johtaa harhaan. Se, mitä se saatamme kokea palkkioksi, ei välttämättä ole palkkio jollekin toiselle - siksi tulisikin puhua vahvisteista. Jokaisella toimii erilaiset vahvisteet riippuen siitä, minkälaista käytöstä tavoitellaan.

Harha 3: positiivinen vahvistaminen on lahjontaa
Mikäli lahjonnalla tarkoitetaan lahjuksen tai muun perusteettoman edun tarjoamista tai antamista siten, että se johtaa käyttäytymiseen, jota lahjuksen tai perusteettoman edun vastaanottajalta edellytetään, ei positiivinen vahvistaminen ole lahjontaa. Sen sijaan kyse on toiminnasta ja sitä seuraavasta palautteesta ja sen myötä kehityksestä.

Harha 4: positiivinen vahvistaminen aiheuttaa palkkioriippuvuutta
Yhtä lailla voitaisiin kysyä, aiheuttaako positiivinen rankaisu rankaisujen riippuvuutta? Aineellisia vahvisteita on myös toki aina mahdollista muuttaa, mikäli se on tarkoituksenmukaista.

Harha 5: kouluttaminen positiivisesti vahvistamalla on hitaampaa kuin rankaisuilla
Rankaisun suosijoilta kuulee monesti klassikkoselityksen "minulla ei ole aikaa". Susan näytti videon chihuahuasta, joka koulutettiin positiivisesti vahvistamalla avaamaan kuonolla kirjan kansi ja tähän meni noin minuutti. Kuinka kauan tähän olisi mennyt rankaisua käyttämällä? Tulee huomioida, että kaikkia käytöksiä ei ole edes mahdollista kouluttaa rankaisun voimin.
Positiivista vahvistamista pidetään hitaampana usein siitä syystä, että ihmiset ovat jo niin tottuneita rankaisun käyttäjiä, että ovat siinä parempia. Heille positiivinen vahvistaminen on uutta ja siksi se saattaa olla alkuun hidasta.

Harha 6: tarjoamalla ruokaa tai lohtua vahvistetaan pelkoa
Mikäli joku väittää näin, olisi syytä kysyä, miltä pelko hänen mielestään näyttää. Susan näytti videon koirien turvakodista: koirat olivat häkeissään ja aina, kun joku käveli ohi, ne haukkuivat. Muutaman päivän ajan ohikulkijat heittivät koirille aina ruokaa, huolimatta siitä, olivatko koirat hiljaa vai ei. Loppupeleissä sen sijaan, että haukkuminen olisi vahvistunut, tulikin kaikista koirista täysin hiljaisia ihmisten kulkiessa ohi. Koirat myös makoilivat rennosti pedeissään.

Harha 7: ulkoinen vahviste heikentää sisäistä vahvistetta
Saatetaan esimerkiksi ajatella, että (ulkoinen) ruokapalkkio vähentää koiran (sisäistä) motivaatiota tehdä töitä, jolloin koira työskentelee ainoastaan ruokapalkan toivossa. Loppupeleissä kaikki vahvisteet ovat pohjimmiltaan sisäisiä. Väite, että palkkiot luonnostaan vähentävät tehtävän kiinnostavuutta ja luovuutta palkkion toimittamisen jälkeen, on usein seurausta huonosta koulutustilanteen suunnittelusta ja toteutuksesta. Mikäli emme käyttäydy nimenomaan lopputuloksen vuoksi, niin mistä syystä me sitten käyttäydymme?