tiistai 4. heinäkuuta 2017

Hanna-Mari Ikosen koulutus 2.7.2017

Viime sunnuntaipäivä meni Hanna-Marin koulutuksessa. Lyhyen harkinnan jälkeen päädyin ottamaan tarkasteluun noudon sivulletulot, seuraamisen sekä tunnarin.

Lilo on tullut erityisesti noutokapulan kanssa sivulle hieman hitaasti ja itseään turhan paljon asetellen. Tekee samaa myös tunnarikapulan kanssa, mutta ei ehkä yhtä pahan näköisesti. Näytettiin Hanna-Marille ensin tasamaanouto, jossa tuli sivulle kyllä paremmin kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan ollut sitä parasta Liloa. Hanna-Mari ei nähnyt tässä kovin suurta ongelmaa. Hänen mielestään saattaisi jopa olla ihan hyvä, että koira asettelee itsensä huolellisesti sivulle, jolloin riski törmätä kapulan kanssa on huomattavasti pienempi.


Tehtiin tämän jälkeen ohjattu, jossa ongelma tuli paremmin esille. Lilo otti viimeiset askeleet ravilla ja asetteli itseään hyvin hartaasti. Kuulemma ei näyttänyt niin pahalta kuin miltä itsestäni tuntui. Olen kuitenkin nähnyt Lilon tekevän paljon parempiakin sivulletuloja, jolloin niitä huonompia on tietysti vaikea hyväksyä.

Hanna-Mari halusi nähdä sivulletuloja myös ilman kapulaa. Näissä ei luonnollisesti mitään ongelmaa, vaan ne olivat paljon näppärämpiä. Tultiin siihen lopputulemaan, että olisi hyvä kasvattaa Lilon varmuutta kapulan kanssa. Paljon pitotreeniä yhdistettynä kivoihin juttuihin sekä vähän haastavampia harjoituksia (kaukot muun muassa liian helppoja). Tehtiin pari seuruupätkää ja peruuttamista kapula suussa siten, että samalla tökin tai vedin kapulaa.



Loppuun tehtiin myös muutama putkeen lähetys kapula suussa. Tällöin pitotreeniä tulee tehtyä ei niin tyypillisessä kontekstissa ja erilaisella alustalla. Lisäksi Lilo oppii yhdistämään kivan putkijuoksun tylsempään pitoon. Kömpelömmän koiran kanssa tätä en tosin lähtisi tekemään, jotta ei vaan satu mitään haavereita. Myönnän, että Lilonkin kanssa aluksi hieman hirvitti, mutta hyvin se kuitenkin handlasi homman. Alkuun pudotti kapulan heti putken suulle, mutta loppupeleissä sai tehtävästä hyvin kiinni.

Seuraavassa setissä tehtiin seuraamista liikkuroituna. Lilo lähti heti alkajaisiksi edistämään, mikä tuli tavallaan pienoisena yllärinä, koska on käsitargetin mukaan ottamisen myötä osannut pitää paikkansa viime päivinä tosi hyvin - myös liikkuroidessa ja pitempää kaaviota tehdessä. Hanna-Marilta ei tullut tähän varsinaisesti mitään uutta ideaa, vaan kehotti käyttämään käsitargettia jatkossakin. Hänen mielestään kättä voisi tosin pitää esillä vähän kauemmin, jolloin ajatus olisi koiralle ehkä vieläkin selkeämpi ja siinä olisi enemmän tavoittelun makua. Lisäksi hän ehdotti luopumista seuraamisen aikana. Tätä ollaan tehtykin joskus, mutta se tuo mukanaan tahmean liikkumisen ja fokus on liiaksi luopumisessa eikä itse seuraamisessa, mistä taas en tykkää yhtään. Jatketaan käsitargettitreeniä siis.


Loppuun tehtiin vielä tunnaria. Lilolla on tosiaan ollut tapana potkia kapuloita ja tämän kitkemiseen halusin jotain ideoita. Ekassa setissä Lilo meni kerran ohi omasta, mutta potkinut ei kuitenkaan. Jotain ollaan siis tehty oikeinkin!

Toisella kerralla Hanna-Mari kehotti tekemään pysäytyksen ennen kasalle pääsyä, mikä toisi Lilolle hieman malttia tekemiseen. Tällä kertaa kuitenkin potkaisi yhtä kapulaa. Seisomisen kestoa voisi lisätä, jotta ehtii tyyntyä enemmän ennen haistelemaan pääsyä. Tällä simppelillä ratkaisulla mennään siis ja katsotaan, mitä se tuottaa. Kaiken kaikkiaan enemmän varmuutta tekemiseen, niin hyvä tulee!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Viime viikkojen treenejä

Treenit ovat jääneet kokonaan kirjaamatta. Paljon on kuitenkin tehty ja ollaan me eteenpäinkin menty :D

Aiemmassa valkussa tehtiin ohjattua siten, että kolmesta kapulasta vasemmanpuoleinen siirrettiin aina oikealle kolmanneksi kapulaksi. Tätä siirtoa toteutettiin koko kentän ympäri, jolloin myös kentän sivu vaihteli. Tehtiin tätä joskus aikoinaan Mikan kanssa ja silloin ei oikein ottanut onnistuakseen. Tällöin Lilon ajatus jäi niin vahvasti edelliseen paikkaan, eikä se oikein kuunnellut ohjeita. Nyt sujui kuitenkin ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä.


Viime viikon valkussa tehtiin tunnari kokeenomaisena sekä seuraamista. Pitkäksi kasvanut nurmikko hämäsi tunnarissa, mitä osasin vähän epäilläkin. Lilo ampaisi ensin onnellisena kapuloiden ohi. Vihjeestä osasi palata kuitenkin nopeasti kasalle ja omakin löytyi.
Seuraamisessa halusin muiden mielipiteitä Lilon jatkuvaan pärskimiseen. Tultiin siihen lopputulemaan, että Lilo vaan yksinkertaisesti kuolaa namipalkatessa niin paljon, että kuonon ylös nostaminen aiheuttaa aivastelua. Lelupalkan kanssa tätä ei ilmene, lukuun ottamatta käännöksiä. Olen palkannut käännöksistä lähes aina namipalkalla, joten niissä ehdollistuma ruokaan on todella vahva. Jatkossa tulen käyttämään seuraamisessa lähinnä lelupalkkaa, erityisesti noissa käännöksissä. Aion käyttää edelleen myös namipalkkaa, mutta vasta pysähdyksen tai muutoin selkeän lopetuksen jälkeen.


Yksi valkku meiltä jäikin sitten harmillisesti välistä, kun olin kipeänä.
Viime viikolla käytiin tekemässä treeni vähän isommalla porukalla. Mukana oli myös yksi meille ennestään tuntematon henkilö, joten otettiin tästä hyöty irti ja tehtiin kisamainen avo. Tehtiin yhdessä osassa, vaikka nykyään taitaa aika monessa kokeessa olla avo jaettu kahteen osaan. Enkä ihmettele, on se kyllä tosi pitkä.
Liikkeet meni tosi kivasti. Samoin liikkeiden välit, tosin nyt sinne pääsi livahtamaan pitkästä aikaa myös pari haukahdusta. Nämä katkaisin ottamalla Lilon käsitargettiin. Muutoin olin tosi tyytyväinen, sillä kehä ei ollut mikään helpoin.


Käytiin viime viikolla tekemässä hallilla myös yhdet bongausharjoitukset. Laitoin kentälle useamman kiertokartion isoon kaareen ja käytiin niitä yksitellen läpi. Ensin tsekkaus, ja kun tsekkasi oikean kartion, niin lähetys kiertämään. Jostain syystä kartion bongaaminen on ollut Lilolle tosi iso haaste, mutta tämä harjoitus meni kyllä aivan nappiin. Nyt lähdetään hiljalleen vaikeuttamaan harjoitusta ottamalla enemmän etäisyyttä ja lisäämällä kentälle myös muuta krääsää.


Paljon töitä ollaan tehty myös jättöjen ja paikallaanolojen kanssa. Yhdessä vaiheessa paikkikseen tuli hieman takapakkia (joka vaikuttaa edelleen tietyissä tilanteissa), mutta ollaan kuitenkin tultu eteenpäin. Kovasti tehdään hommia, jotta saataisiin se valmiiksi loppukesään/syksyyn mennessä. Olisi kova hinku päästä kisaamaan, johan tässä olisi jo aikakin...

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Virheetön oppiminen

Mitä tarkoitetaan virheettömällä oppimisella?

Virheettömän oppimisen käsitteellä tarkoitetaan opetusmenetelmää, jossa olosuhteet luodaan sellaisiksi, että virheitä syntyisi mahdollisimman vähän. Sanonta ”virheistä oppii” ja sen soveltaminen koiran kouluttamiseen voi tulla kalliiksi. Mitä enemmän virheitä koira tekee, sitä todennäköisempää kyseisten virheiden ilmaantuminen on myös jatkossa. Lisäksi riittämätön vahvisteiden määrä saattaa aiheuttaa koirassa ylimääräistä turhaumaa. Kysymys kuuluukin, ovatko virheet todella tarpeen, kun puhutaan oppimisesta?

Virheettömän oppimisen esitteli alkujaan B.F. Skinner 1930-luvulla. Skinnerin mukaan virheet eivät ole välttämättömiä oppimistilanteessa. Virheet eivät ole oppimisen tarkoitus tai päinvastoin, eikä niistä voi syyttää oppijaa. Sen sijaan virheet ovat seurausta heikosta käyttäytymisen seuraamisesta ja ymmärtämisestä, huonosti suunnitellusta koulutustilanteesta sekä liian nopeasta etenemisestä.

Vuonna 1963 Herbert Terrace teki kokeilun kyyhkyillä. Yksinkertaistettuna hänellä oli kaksi ryhmää: ensimmäisessä ryhmässä Terrace käytti virheettömän oppimisen menetelmää luomalla sellaiset olosuhteet, että kyyhkyillä oli mahdollisuus onnistua heti alusta alkaen. Toisessa ryhmässä hän sen sijaan käytti yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiseen perustuvaa menetelmää.
Virheettömän oppimisen menetelmän ryhmässä kyyhkyt tarjosivat väärää käytöstä keskimäärin 25 kertaa, kun yrityksen ja erehdyksen kautta oppimisen ryhmässä vastaava luku oli 2000-5000. Lisäksi hän havaitsi, että virheetön oppiminen aiheutti vähemmän ei-toivottuja tunnereaktioita linnuilla ja ne olivat levollisempia. Tulokset olivat niin merkittäviä, että virheettömän oppimisen menetelmää on kokeen jälkeen sovellettu muun muassa muistihäiriöistä kärsivillä potilailla, koulun oppilailla, pommikoirilla, delfiineillä sekä miekkavalailla.

Tutkimusten mukaan virheettömän oppimisen menetelmä (suhteessa yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiseen) on hyödyllinen menetelmä monella tapaa. Se muun muassa
  •         minimoi harjoittelun aikana esiintyvien virheiden määrän,
  •         nopeuttaa taidon oppimista,
  •         luo vähemmän turhaumaa, stressiä ja aggressiota,
  •         ei rajoita käyttäytymistä,
  •         ei luo erilaisiin rankaisuihin liittyvää tunne-ehdollistumaa.

Ihmisillä virheettömän oppimisen menetelmä on yksi kognitiivisen kuntoutuksen menetelmistä ja sitä onkin käytetty viime vuosina erityisesti erilaisten muistisairauksien hoidossa. Menetelmän tavoitteena on pyrkiä vähentämään virheiden määrää oppimisen aikana. Mahdollisia virheitä pyritään vähentämään erilaisin keinoin, esimerkiksi jakamalla tehtävä useampiin pienempiin osiin. 
Eräässä tutkimuksessa virheettömän oppimisen menetelmää verrattiin yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiseen amnesiapotilailla. Kyseisessä kokeessa potilaat opettelivat erilaisia nimiä. Nimien oppiminen oli virheettömän oppimisen tekniikkaa käyttäen selvästi tehokkaampaa kuin yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen. (Evans JJ ym., 2000.) Virheetön oppiminen auttaa lisäämään osaamisen tunnetta, aktiivisuustasoa ja motivaatiota ryhtyä uusiin aktiviteetteihin (de Werd ym., 2013).


Virheetön oppiminen ja koira

Virheetön oppiminen ei tarkoita sitä, että koira ei saisi koskaan tehdä virheitä, sillä tämä on käytännössä mahdottomuus. Sen sijaan pyritään luomaan sellainen treeniympäristö, jossa virheitä tapahtuu mahdollisimman vähän. Toisin sanottuna koiralle ei teetetä liian haastavia tehtäviä, vaan rakennetaan tehtävä sen oppimishistoria huomioiden. Jotta virheitä ei tapahtuisi, tehtävää vaikeutetaan pikku hiljaa – annetaan siis koiralle mahdollisuus aina onnistua. Näin siksi, koska ajatellaan koiran oppivan myös tekemänsä virheet. 

Mitä enemmän väärä käytös toistuu, sitä todennäköisempi sen ilmaantuvuudesta tulee. Siksi itsellänikin on olemassa kahden erheen sääntö: kaksi virhettä vielä sallitaan, mutta kolmannella tulee jo onnistua, ja jotta tämä toteutuisi, tulee tehtävää tarvittaessa helpottaa.

Myös virheistä jää koiralle muistijälki. Kuvitellaan esimerkiksi treenaavamme kaukojen liikeratoja. Mitä useammin koiran takajalat liikkuvat vaihtoja tehdessä, sitä todennäköisempää se on myös jatkossa – palkitsimme koiran tai emme. Toki väärän käytöksen esiintyminen on huomattavasti todennäköisempää silloin, kun koira on lisäksi saanut siitä palkkion. Tulee kuitenkin muistaa, että myös palkkaamatta jäänyt käytös luo jonkinlaisen muistijäljen koiran aivoissa. Jos koira esimerkiksi toistaa kaukoissa väärää liikerataa useammin kuin oikeaa, on oikeanlaisen liikeradan oppiminen huomattavasti hitaampaa ja haastavampaa. Eräs muusikko kertoi kerran, että opetellessaan soittamaan kitaraa, hän pyrki välttelemään virheitä etenemällä hitaasti. Hän oli huomannut, että näppäillessään vahingossa väärän kielen, saattoi hän tehdä saman virheen herkemmin uudestaan.



Kuinka virheitä voi välttää

Virheitä voi pyrkiä välttämään eri tavoin, mutta seuraavat tavat ovat yleisimpiä ja helpoiten toteutettavissa:

Tehtävän vaikeustason huomioiminen
Teetetään koiralle tehtäviä sen osaamistaso huomioiden. Hyvä kouluttaja osaa toteuttaa koiralleen sellaisia harjoituksia, jotka ovat koiralle uusia, mutta onnistumisen todennäköisyys on suuri.

Käytöksen pilkkominen
Pilkotaan tehtävä useisiin pienempiin osiin ja liitetään osaset yhteen pitemmiksi käytösketjuiksi. Treenaataan jokainen osa tarpeeksi vahvaksi, jotta koko ketju toimisi mahdollisimman hyvin.

Ympäristön huomioiminen
Uudessa tai muuten vaikeassa ympäristössä tehtävää kannattaa aluksi helpottaa. Vaikka koira osaisi jonkin tietyn tehtävän muualla, se ei välttämättä vielä kykene siihen haastavammassa ympäristössä.

Palkkaaminen
Huomioidaan se, mitä koira haluaa juuri siinä tilanteessa ja valjastetaan se palkkioksi. Mitä haastavampi ympäristö, sen parempi tulee palkan olla.

Hallinta
Hallinnan avulla pyritään estämään koiraa tekemästä virheitä. Esimerkiksi jos koiralla on tapana karata, kannattaa se ensimmäisten harjoitusten aikana pitää liinassa, jotta karkaamiskäytös ei pääse toistumaan.

Virittely
Erityisesti tokossa keskeiseksi virheiden ehkäisymenetelmäksi nousee virittely. Virittelyllä madalletaan riskiä sen suhteen, että koira tekisi virheen (esimerkiksi lähtisi kiertämään ruudun sijaan). Virittelyssä voi käyttää apuna sanallisia vihjeitä (”mennään tekemään ruutu!”) tai vartalon vihjeitä (esim. ns. ”tokoseiväs”, joka tarkoittaa, että tule sivulle). Koira kannattaa myös opettaa käskystä bongaamaan kohde, johon se ollaan seuraavaksi lähettämässä. Tällöin ohjaaja voi varmistua siitä, että koira on menossa oikealle kohteelle.


Jos virhe kuitenkin tapahtuu

Vaikka kuinka pyrkisi virheettömään harjoitteluun, sattuu virheitä kuitenkin jokaiselle. Syitä virheelle voi olla monia, mutta useimmiten puutteet löytyvät koulutuksesta. Virheet antavat aina tietoa ja tämä tieto tulisi ottaa vastaan mahdollisimman neutraalisti ja pyrkiä sen pohjalta rakentamaan toimivampi harjoitus.

Virheen luonteesta riippuen kouluttaja voi toimia eri tavoin:

Vahvistaminen
Jos koira osaa jo toteuttaa haluttua käytöstä jossain määrin, vahvistetaan sitä, jolloin kyseisen käytöksen esiintymistodennäköisyys kasvaa.

Uuden käytöksen opettaminen
Opetetaan uusi vaihtoehtoinen käytös ei-toivotun käytöksen tilalle.

Keskeyttäminen
Keskeytetään sellainen käytös, joka ei ole toivottavaa. Koiran voi esimerkiksi kutsua luokse tai ei-toivotun käytöksen voi keskeyttää pyytämällä koira tekemään jotain aivan muuta.


Lopuksi

Virheettömän oppimisen menetelmällä on myös rajoituksensa, eikä se siksi välttämättä toimi yhtä hyvin kaikissa tilanteissa. Erityisen hyvä oppimismenetelmä se on silloin, kun oppimisolosuhteita on mahdollista kontrolloida kouluttajan toimesta.

Kun yrityksen ja erehdyksen kautta oppimisessa koira saattaa tehdä paljon virheitä ja saa siten vain vähän vahvisteita, on virheettömän oppimisen menetelmässä vahvisteiden määrä suurempi ja virheiden esiintyminen vähäistä. Kun toteutetaan jälkimmäistä, jaksaa koira yrittää enemmän ja se myös turhautuu vähemmän. Jotkut koirat saattavat pahimmillaan luovuttaa kokonaan, mikäli ne eivät useammasta toistosta huolimatta saa palkkiota. Treenin sujuvuuden kannalta tulisikin pyrkiä sellaisiin harjoituksiin, jotka etenevät askel kerrallaan, ja joissa koira jaksaa yrittää sekä olla aktiivinen; mitä aktiivisempi koira, sitä nopeammin harjoituksissa päästään etenemään.

Loppupeleissä virheetön oppiminen ei ole pelkkä menetelmä. Se on myös ajattelutapa ja suuntaus, jossa peräänkuulutetaan kouluttajan vastuuta koiran tekemistä virheistä. Virheettömässä oppimisessa hyvä treenisuunnitelma korostuu entisestään, mikä mahdollistaa sujuvasti etenevän harjoittelun. Tämä taas luo koiralle onnistumisen kokemuksia ja vaikuttaa siten myös yleiseen hyvinvointiin.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toivossa on hyvä elää

Yhtenä päivänä sitä treenaa ja kiroaa, että ei tästä tule yhtään mitään. Me ei koskaan päästä jatkamaan kisaamista, koska Lilo varoo muita koiria niin paljon. Huonoja kokemuksia tuntuu kasaantuvan enemmän kuin hyviä, eikä keskeneräisen treenikentän väliaikainen heppoinen aita, josta saattaa karata koira omalle puolelle ihan milloin vaan, auta asiaa yhtään.

Viime valkkutreenissä Lilo ei rohjennut hakea ohjatun kapulaa lainkaan toisen kentän vierestä, sillä varoi siellä treenaavaa vierasta koiraa. Myös jättötilanteet olivat hankalia, erityisesti silloin, kun se joutui olemaan selkä kyseistä kenttää päin. Treenin jälkeen oli niin epätoivoinen fiilis ja kisahaaveet tuntuivat hipuvan yhä kauemmas ja kauemmas. Tuntui niin kädettömältä ja päässä pyöri vain sellaisia kysymyksiä kuin pitäisikö sitä jossain vaiheessa myöntää, että oma osaaminen tämän aiheen parissa loppuu kesken ja onko meidät tuomittu keskeyttämään kisaaminen lopullisesti.

Mutta sitten tuleekin seuraava kerta ja se hyvä treeni. Lilo toimii kuin ajatus, kaikki menee aivan nappiin ja tulee tunne, että me pystytään mihin vaan. Se yksi treeni luo taas kasapäin uskoa omaan tekemiseen. On ihmeellistä huomata, kuinka ajatukset ja tunnetilat voivat vaihdella aivan laidasta laitaan. Hyvin sujuneet treenit pitävät toivoa yllä, ja tämä jos mikä on tärkeää, sillä ilman toivoa ei ole yhtään mitään.

Joten me jatketaan edelleen töitä uskoen siihen, että jonain päivänä tuo työ palkitaan. Alla vielä lyhyt video meidän treenistä, joka antoi hieman toivoa tulevaisuudelle. Onni on tehdä töitä koiran kanssa, joka (ongelmistakin huolimatta) on vaan niin mahtava treenikaveri <3

maanantai 29. toukokuuta 2017

Hiekkamontuilla

Muutama kuva hiekkamontuilta, jossa käytiin yksi päivä koko konkkaronkan kanssa. Kiki tosin puuttuu kuvista - johtunee varmaankin siitä, kun on enemmän sellainen oman tiensä kulkija ja siksi harvemmin eksyy linssin eteen...





Lauman uusinta jäsentä, Ässää, ei olekaan vielä esitelty tässä blogissa. Ässä on vuotias labradoriuros, joka on siskollani avustajakoirakoulutettavana. Projektia on ollut hurjan mielenkiintoista seurata! Ässä on maailman ihanaluonteisin koira ja muistuttaa jollain tapaa Liloa jatkuvan pussailun ja päättömän menonsa kanssa : )