keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulutunnelmia

Eilen oli viimeiset ohjatut treenit kolmeen viikkoon. Huomenna käydään vielä tekemässä Lilon kanssa jouluaaton treeni hallilla ja sen jälkeen pidetäänkin muutama päivä totaalitaukoa tokosta. Tekee ihan hyvää molemmille :) Lyhyehkön joululoman jälkeen jatketaan taas, tammikuu taitaakin olla taas aika täyteen ahdettu kaikenlaista. Ei muuta kuin mukavaa joulua kaikille!


PS. Saatiin Janikalta niin hieno joulukortti, että täytyy laittaa se esille myös tänne: 

perjantai 20. marraskuuta 2015

Anne Talvitien luento 14.11.2015

Viime viikonloppuna osallistuin Anne Talvitien luennolle. Anne on mental sport -valmentaja ja hän tekee töitä eri ammattiurheilijoiden, harrastajien ja yksityisten ihmisten, tiimien, yritysten ja urheiluorganisaatioiden kanssa.
Luennon sisältöä voisi kuvailla mm. mentaalivalmennukseksi, psyykkaukseksi, mielen hallinnaksi, henkiseksi valmennukseksi... Tiivistettynä Anne kertoi meille keinoista, joiden avulla voi rentoutua kisatilanteessa, lisätä uskoa itseensä ja koiran osaamiseen sekä käsitellä epäonnistumisia.

Anne aloitti luennon piirtämällä ympyrän, jonka sisäpuolella oli kolme osa-aluetta. Nämä osa-alueet olivat mieli, faktat ja kehitys. Kaikkien osa-alueiden on oltava tasapainossa, esimerkiksi pelkkä kova treeni ja itseensä uskominen ei auta (kehitys ja mieli), jos koiralla on fyysisiä rajoitteita (faktat). Olisi tärkeä tunnistaa, millä osa-alueella mahdollinen ongelma on ja mitä osa-aluetta kannattaa harjoittaa.


Anne jatkoi piirtämällä toisen ympyrän. Tällä kertaa ympyrän sisäpuolella olivat sellaiset osa-alueet kuin mieli, keho ja kieli. Kyseinen malli on peräisin NLP-mallista, jota käytetään tietoisuuden kasvattamisen välineenä.
Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa:
  • Mikä vaikuttaa siihen, miltä meistä tuntuu?
  • Miten kehon asennot vaikuttavat mieleen?
  • Miten kieli vaikuttaa mieleen?
Pointti on siis siinä, että kaikki edellä mainitut kolme osa-aluetta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä on tärkeä ymmärtää, mikäli haluaa muuttaa jotakin osa-aluetta. Esimerkiksi jos kisoissa jännittää (mieli), tulisi ymmärtää, kuinka keho ja kieli vaikuttaa jännittämiseen ja tehdä muutoksia näissä.

Anne antoi esimerkin hyvästä asentoharjoituksesta: seistään vakaasti molemmilla jaloilla, laitetaan kädet kyljille, hartiat taakse ja alas sekä leukaa hieman ylös. Eli otetaan itsevarma ja ryhdikäs asento. Tutkimusten mukaan tämä kyseinen asento laskee kortisolitasoja eli stressihormoneja ja nostaa testosteronitasoa => stressittömyys. Kyseistä asentoa kannattaisi harjoittaa joka päivä kahden minuutin ajan, mutta erityisen tärkeää se olisi juuri ennen kisoja.
Toinen esimerkki kehon vaikutuksesta mieleen on kynäharjoitus, jossa kynä laitetaan suuhun hampaitten väliin. Tällöin kasvoille syntyy väkisinkin pieni hymy.
Idea näissä asentoharjoituksissa on se, että tieteellisten tutkimusten mukaan kehon asennon muutos vaikuttaa suoraan aivoihin ja mieleen. Surkeista ajatuksista huolimatta itsensä hymyyn pakottaminen synnyttää väkisinkin iloisempia ajatuksia - ja kun ajatukset muuttaa, kaikki muuttuu!


Merkitysten antaminen

Anne puhui lisäksi paljon siitä, kuinka annamme eri asioille erilaisia merkityksiä. Asia on neutraali aina niin kauan, kunnes annamme sille merkityksen. Merkityksestä taas seuraa tunne. Tämä on ehkä kaikkein tärkein asia ymmärtää. Esimerkkinä käytettiin agilitya ja lähtötilannetta. Tässä tapauksessa asia on koiran pysymättömyys lähdössä. Kyseisellä tapahtumalla ei ole minkäänlaista arvolatausta ennen kuin annamme sille merkityksen. Saatamme antaa sille sellaisen merkityksen, että koira on huono, kun se ei pysy lähdössä. Tästä seuraa tunnetila, joka voi olla esimerkiksi häpeä ja sen myötä jännitys.
Ikävää tässä on se, että annamme tällaisia merkityksiä erilaisille asioille lähes aina ennen kisoja. Annamme negatiivisia merkityksiä, joista seuraa negatiivisia tunnetiloja. Tämän vuoksi antamiamme merkityksiä tulee lähteä tietoisesti muuttamaan. Annetaan siis asialle "koira ei pysy lähdössä" uusi merkitys: koira tykkää niin paljon agilitysta ja on innoissaan, että se ei malta pysyä lähdössä. Uuden merkityksen myötä häpeän tunnetilan tulisi väistyä jonkin positiivisemman tunnetilan tieltä.

Persoonan tunteminen

Jokaisen olisi hyvä tuntea myös omaa persoonansa: minkälainen treenaaja, valmennettava ja kisaaja olet? Oletko proaktiivinen vai reaktiivinen, introvertti vai ekstrovertti, positiivinen vai negatiivinen, ihmistyyppi vai asiatyyppi, yksityiskohtatyyppi vai kokonaiskuvatyyppi, kohti- vai pois -tyyppi, motivoidutko sisältä vai ulkoa, minkälaisia arvoja omaat ja niin edelleen.
Esimerkiksi olen itse introvertti, saan voimaa yksinolosta ja ihmisten kanssa oleminen väsyttää, siksi treenaan mielelläni yksin tai tutussa seurassa. Olen myös yksityiskohtatyyppi, toivon että valmentaja kertoo minulle yksityiskohtaisesti, miten jokin asia hänen mielestään meni ja tarvitsen harjoitusten suorittamiseen yksityiskohtaiset ohjeet. Motivoidun ulkoa, eli saan puhtia siitä, kun valmentaja tsemppaa. Lisäksi haen vahvistusta valmentajalta ja asiat tuntuvat henkilökohtaisilta. Olen negatiivinen tyyppi siinä mielessä, että epäonnistumiset motivoivat paremmin kuin onnistumiset. Lisäksi olen kohti-tyyppi, eli treenaan siksi, että tulisi hyvä olo, en siksi, että saisin huonon olon pois.
Persoonaa ei voi tietenkään tuntea kokonaan, mutta olisi tärkeä ymmärtää siitä jotain. Tämä siksi, että todellisuus rakentuu persoonamme pohjalta. Jokaisen todellisuus on erilainen.


Mielikuvaharjoittelu

Tulevat kisat tai muut vastaavat jännittävät tilanteet vaativat aina mielikuvaharjoittelua. Mahdollinen negatiivinen tarina tulevista kisoista tulisi muuttaa positiiviseksi ja lopettaa huonojen ennustusten tekeminen. Siispä mielikuvaharjoittele onnistunut suoritus yksityiskohtaisesti askel askeleelta.
Myös kisasuorituksen jälkeen tulisi tehdä samanlainen mielikuvaharjoittelu hyvästä suorituksesta. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö huomaisi virheitämme. Kisasuorituksen jälkeen mahdolliset virheet käsitellään siten, että mietitään mitä tapahtui ennen virhettä ja sen jälkeen, kuinka päästiin ns. takaisin jaloilleen. Toisin sanottuna analysoidaan virhe. Kun asia on saatu vatvottua, se ei jää enää pyörimään mieleen ja voimme keskittyä onnistuneisiin asioihin. Tällöin kisasta jää positiivinen mielikuva ja seuraavaan kisaan lähteminen on taas helpompaa.
Myös ennakkostrategian tekeminen ennen kisoja on tärkeää. Missä on huomiosi kisassa? Jos tulee virhe, huomio tulisi siirtää epäolennaisista asioista (yleisö, tuomari jne.) äkkiä takaisin koiraan. Tästä tulisi tehdä itselleen automaatio -> "huomio siirtyy, huomio palaa". Yksittäinen virhe ei tällöin vaikuta negatiivisesti koko loppusuoritukseen.
Juuri ennen kehäänmenoa kaveri voi kysyä sinulta, "mikä fiilis?". Vastaa "ihan jees!" ja astu kehään.

Sisäisen puheen katkaisu

Anne puhui paljon sisäisestä puheesta. Sisäinen puhe on juurikin se, mikä lannistaa. Saatamme kiroilla mielessämme ja hokea ajatuksissamme "ruutu ei varmasti onnistu". Kun ajatukset toimivat tätä rataa, ruutu tuskin onnistuukaan. Yksi hyvä keino sisäisen puheen katkaisemiseen on kuvitella sisäiselle puhujalle jokin hahmo, esimerkiksi apina (:D). Kuvittele, että apina on pääsi sisällä ja hokee sinulle kaikenlaisia asioita. Se puhuu sinulle yleisön tuijotuksesta, vaikeasta ruudun sijainnista, siitä kuinka vähän olet treenannut viime viikkoina... Kuvittele, että irrotat apinan pääsi sisältä ja laitat sen istumaan olkapäällesi. Olkapäällä apina kutistuu kutistumistaan, niin pieneksi, että voit ottaa sen yhteen käteesi. Pidät kämmentä auki edessäsi, jolla tuo apina istuu. Katsot apinaa, kuinka se kutistuu edelleen. Kun apina on tosi pieni, suljet sen nyrkkiin ja ujutat taskuusi. Apina saa luvan olla taskussa niin kauan, kunnes kisasuorituksesi on ohi.
Kyseinen harjoitus on hassun kuuloinen, mutta siinä on kyse juurikin ylimääräisten ajatusten katkaisusta. Ylimääräisten ajatusten katkaisu sen sijaan takaa flow-tilan kehässä.

Koin luennon todella hyödyllisenä. Asiaa mahtui reiluun pariin tuntiin paljon, enkä ikävä kyllä saanut ihan kaikkea ylös. Ei tarvitse olla mikään jännittäjä, jotta luennosta saisi paljon irti. Vinkkejä saatiin edellä mainittujen asioiden lisäksi muun muassa tavoitteiden asettamiseen ja itseensä uskomiseen. Lisäksi saatuja oppeja voi hyödyntää myös työelämässä tai ihan vaan arkielämässä. Suosittelen!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Synnøve Matren koulutusviikonloppu 5.-6.9.2015

Muistiinpanot Synnøve Matren koulutusviikonlopulta. Joukossa saattaa olla myös muiden kuin Synnøven ajatuksia. Toivottavasti olen ymmärtänyt asiat oikein. Vaikka Synnøven englanti olikin hyvin selkeää, on silti aina mahdollista että olen tajunnut jonkin seikan hieman eri tavalla tai suomennokseni on huono.


Harjoittelusta yleensä
  • Treeneissä palkkaa yllättävissä kohdissa, kuten liikkeiden väleissä, aloituspaikoilla ja niin edelleen. Yllätä koira kunnolla.
  • Jos koira esimerkiksi kaukoissa istuu käskystä, mutta epävarman oloisena, palkkaa poikkeuksellisen hyvin. Seuraavalla kerralla epävarmuus on mitä todennäköisimmin poissa, kun koiran odotusarvo palkintoa kohtaan on suuri.
  • Koiran tulee olla aidosti ohjaajan kanssa, vaikka ympärillä olisi kapuloita, ruutu, kartioita... Kun ohjaaja kehuu koiraa, koira ei saa juosta suoraa päätä esimerkiksi kapulalle.
  • Ole selkeä ja mustavalkoinen. Joko suoritus oli hyvä tai ei ollut. Harmaata aluetta ei ole. Hyvästä tulee palkka, huonosta ei. Jos suoritus ei ollut hyvä, tehdään siitä hyvä.
  • Koiran tulee juosta ruutuun, koska se on oikein. Ei pallon takia.
  • Vaikeiden harjoitusten päätteeksi tehdään aina yksi helppo harjoitus, jotta koiralle jää mielikuva onnistuneesta ja helposta suorituksesta. Esimerkiksi häiriköidyn ruudun jälkeen tehdään ruutu ilman häiriötä.


Paikallaanolojen rakentaminen
  • Tärkeintä on koiran hyvä mielentila.
  • Jos koira on paikallaanoloissa ahdistuneen oloinen ja lähtee sen vuoksi, ei missään nimessä äksyillä koiralle.
  • Heiluttele lelua koiran edessä. Jos koira lähtee paikaltaan, lelu piiloon.
  • Kävele koirasta pois päin "vekkulimaisesti", kun jätät sen paikallaanoloon (en keksinyt parempaa sanaa kuvaamaan Synnøven klonkkumaista hiippailua :D).
  • Pois päin kävellessä käänny aina välillä näyttämään koiralle lelua, laita lelu taas piiloon ja taas näytä. Yllättäen vapautus lelulle, jolloin koira jää seuraavilla kerroilla paikkikseen odottamaan vapautusta hyvillä mielin ja skarppina.
  • Tärkeintä on tehdä paikallaanolosta mukava tilanne koiralle.


Vinkkejä muihin eri liikkeisiin

Tunnari
  • Nopeutta hakuun: Mene perusasentoon. Kun liikkuri sanoo "käsky", vapautakin koira yhtäkkiä ja riehuta koiraa. Lähetä koira lennosta hakemaan kapulaa.
  • Nopeutta palautukseen: Jätä koira seisomaan tunnarikasalle kapula suussa. Mene itse aloituspaikalle lelun kanssa ja kiusoittele koiraa. Kutsu koira ja palkkaa superisti lelulla.
Eteenlähetys ja pysäyttäminen
  • Lähetä koira lelulle ja pysäytä ennen lelua. Tavoittele nopeaa käännöstä ohjaajaan päin. Ei palkata aina koiraan päin, jotta koiran ajatus siirtyisi myös ohjaajaan.
  • Nopea lähetys kohteelle: pidä koiraa olista kiinni, laske ääneen "yy, kaa, koo", anna käsky ja irrota.
Ohjattu
  • Ohjatussa reunakapulan voi viedä poikkeuksellisen kauas. Koiran tulee jatkaa käskytettyyn suuntaan niin kauan, kunnes löytää kapulan.
  • Koiran suoruus merkillä tärkeää, muuten lähtee herkästi keskikapulalle.
Kaukot
  • Jos koira epäonnistuu, ei toisteta käskyä, sillä se tulee liian kalliiksi. Mikäli esimerkiksi kokeenomaisessa harjoituksessa ei tee ensimmäistä vaihtoa, aloitetaan koko harjoitus alusta.
Seuraaminen
  • Seuraamisen käännöksissä ei aina yllätetä äkillisillä pysähdyksillä. Välillä voi tehdä esimerkiksi puolikäännöksiä.
  • Peruutuksessa palkataan edestä alempaa, jolloin koiran pää menee alas ja takapuoli nousee ylös.


Kokeet
  • Koetta varten koko paketin treenaaminen on tärkeää (häiriöt, siirtymät, mielentila jne.).
  • Treenaa liikkeitä ylivaikeina, jotta ne tuntuvat helpoilta kokeessa.
  • Melkein valmiin koiran kanssa ei koskaan tule mennä kokeeseen, se vain huonontaa koiran itseluottamusta.
  • Ennen koesuoritusta ei saa olla negatiivisia ajatuksia, kuten "tämä tulee menemään huonosti". Koira aistii olemuksesi herkästi. Tee itsellesi sääntö, että koepäivänä kaikkien negatiivisten sanojen ja lauseiden sanominen ja ajatteleminen on kiellettyä. Treenikaverit voivat huomauttaa, jos sanot jotain negatiivista.
  • Näytä varmuutesi koiralle ennen suoritustanne. Miten reagoit, kun olet hermostunut? Ajattele reflektiivisesti ja korjaa epätoivottu käytös, jotta näytät koiran silmissä varmalta ja hyvältä ohjaajalta.
  • Astu kehään kuin omistaisit sen, koira huomaa olemuksesi. Opettele aloituspaikat, jos mahdollista ja siirry aloituspaikoille ennen kuin liikkuri ehtii käskeä. Tällöin koira arvottaa ohjaajan aseman korkeimmalle, jolloin sen on helpompi luottaa ohjaajaan.
  • Vältä pikakävelyä kehässä, sillä se antaa säheltävän ja epäsiistin vaikutelman. Kävelemään pystyy rauhallisesti ja siitä huolimatta tekemään yhä äkilliset stopit.
  • Kokeessa ei huutamista koiralle, sillä koira muistaa sen seuraavassa kokeessa. Käskytykset annetaan nätisti.
  • Koira on aina erilainen treeneissä ja kokeessa, sillä ympäristö, tunnelma ym. ovat erilaisia. Tämän vuoksi ei myöskään voi kokeessa huijata koiraa, että ollaan treeneissä. Treeneissä voi kylläkin pyrkiä rakentamaan mahdollisimman kokeenomaisen ympäristön ja harjoitella sitä.
  • Kokeessa on riski, että ohjaaja ei ole hyvä johtaja koiralle, kokeessa kun monet asiat tuppaavat heikentämään johtajuutta. Nimenomaan kokeessa hyvä johtajuus olisi tärkeää. Huono johtajuus -> "mentally stressed dog". (Johtaja-käsitteellä tarkoitetaan ohjaajaa, suunnannäyttäjää, opasta).
  • Opeta koiralle, minkälainen kehonkieli tarkoittaa "teit hyvin, nyt siirrytään seuraavaan aloituspaikkaan".
  • Vaikka koe menisi hyvin, tulee aina pohtia, miltä se tuntui koirasta. Koiran kokemus hyvin menneestä kokeesta saattaa olla aivan erilainen kuin ohjaajalla.
  • Jos koira juuri ja juuri selviää yhdestä luokasta, ei vielä siirrytä ylempään luokkaan. Kokeen tulisi mennä todella hyvin, jotta olisi kannattavaa siirtyä seuraavaan luokkaan. Tämä vaikuttaa koiran itseluottamukseen.
  • Kokeen jälkeen tehdään kotitreeneissä jonkun aikaa sellaisia helppoja harjoituksia, joista syntyy koiralle onnistumisen kokemuksia. Ikään kuin "nostatetaan" koira takaisin luottavaiseksi.
  • Ajattele positiivisesti ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen. Vaikka menisi huonosti, asennoidu siten, että "se meni hyvin!". Koiralle jää positiivinen fiilis koepäivästä. Voi olla vaikeaa, koska suomalaiset ovat rehellistä kansaa - mikä on toisaalta myös meidän etu.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Patellaluksaatio kelpieillä


Lilon patellaluksaatio

Olen aikaisemmin kertonut, että Lilolla on patellaluksaatio molemmissa polvissa. Niitä ei ole tutkittu virallisesti, sillä ongelma havaittiin sattumalta. Lilo törmäsi viime kesänä tolppaan ja ontui sen jälkeen hetken aikaa vasenta takajalkaansa. Kävimme eläinlääkärillä, jossa ontumatutkimuksessa havaittiin lähinnä mm. vatsalihasten sekä selän lihaksiston arkuutta. Myös takajalan etureidet olivat kipeät ja kireät. Eläinlääkärin mukaan ne olivat seurausta törmäyksestä. Nivelaristuksia ei havaittu. Lilolle määrättiin tulehduskipulääkekuuri ja lepoa.

Asia jäi siihen ja Lilo näytti päällisin puolin voivan hyvin. Se ei ollut ontunut kertaakaan törmäyspäivän jälkeen ja oli muutenkin oma pirteä itsensä. Kävimme myöhemmin ottamassa viralliset luustokuvat, samalla pyysin Kallion Juhaa katsastamaan vasemman takajalan vielä varmuuden vuoksi. Juha tutki Lilon jalan ja totesi, että polvilumpio luksoituu ulospäin. Hän puhui traumaattisesta patellaluksaatiosta: tämä ei kuitenkaan tarkoita, että perussyy ei olisi polven rakenteessa. Traumaperäisellä tai traumaattisella patellaluksaatiolla tarkoitetaan lähinnä sitä, että luksaatio alkaa oireilla äkillisesti ja ontuman alku liitetään johonkin vammaan.

Aloitimme käynnit fysioterapeutilla. Takajalkoja venytellessä fyssari totesi, että myös oikea polvilumpio luksoituu ulospäin, kun polvi on ojennettuna täysin suoraksi. Vaikka kuinka yritin uskotella itselleni muuta, niin tässä kohti oli jo selvää, että kyseessä on todellakin synnynnäinen vaiva.


Mikä on patellaluksaatio?

Patellaluksaatiolla tarkoitetaan polven sijoiltaanmenoa. Se on yksi koirien yleisimmistä ortopedisista sairauksista. Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle: jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. VIKA ON PERIYTYVÄ. Se tuntuu olevan yleisempi pienemmillä kääpiöroduilla, mutta sitä esiintyy myös suuremmilla roduilla - erityisesti sellaisilla, joilla takajalka on suora. Luksaatio voi olla joko mediaalinen (polvilumpio luksoituu sisäänpäin) tai lateraalinen (polvilumpio luksoituu ulospäin, kuten Lilolla). (Lappalainen 2011.)
Kelpieiden kohdalla patellaluksaatiosta tunnutaan puhuvan harvemmin, eikä sitä ole koskaan ainakaan Suomessa pidetty kovin yleisenä sairautena kyseisellä rodulla.

Oireet

Oireet huomataan usein vasta tapaturman jälkeen (Lappalainen 2011). Lumpion sijoiltaanmeno todetaan tunnustelemalla käsin polven rakenteet, tosin aina sitä ei välttämättä havaita, jolloin koiran kuvauttaminen voi olla tarpeen. Patellaluksaatiossa polvilumpio menee ajoittain pois paikaltaan. Tämä saattaa näkyä myös siten, että koira jättää takajalan askeleen väliin tai kulkee toinen takajalka ilmassa. Koira ei myöskään välttämättä halua hypätä tai kulkea alamäkeä. Tulee huomioida, että oireet voivat vaihdella paljonkin eikä vaikeusaste korreloi oireiden vakavuuteen. (Eskelinen 2014.)

Vaivan laukaiseva trauma voi olla vähäinen ja arkipäiväinenkin liike, kuten hyppy tai liukastuminen. Tällöin tyypillisin oire on äkillinen, vaihteleva, toista takajalkaa hyppyyttävä ontuma. (Kallio 2012.) Lilolla ontumista esiintyi juurikin äkillisesti törmäyksen jälkeen ja se kesti vain muutamia minuutteja. Tämän jälkeen oireita on ollut vähemmän ja ne tulevat ilmi yleensä silloin, kun Lilo esimerkiksi liukastuu. Lilo saattaa hetken aikaa jopa roikottaa toista takajalkaansa ilmassa.

Hoito

Patellaluksaatio voi pahentua ajan kanssa. Useimmiten lieviin patellaluksaatio-ongelmiin riittää hoidoksi lepo ja kipulääkitys. Sitä voidaan hoitaa myös kirurgisesti, mutta on huomioitava, että vaikeimman asteen luksaatioissa ennuste saattaa olla huono. (Lappalainen 2011.)

Eskelisen (2014) mukaan  leikkaushoidon ennuste on hyvä ja vain pienellä osalla potilaista havaitaan lieväasteista polvilumpion sijoiltaanmenoa leikkauksen jälkeenkin. Myös Kallio (2012) on sitä mieltä, että luksaatioiden hoitoennuste leikkauksella on hyvä silloin, kun kyseessä on palautuva luksaatio.

Mikäli oireet ovat hyvin satunnaisia ja polvilumpio pysyy urassaan melko hyvin, tilannetta voi seurata vähentämällä liikuntaa (Kallio 2012). Lisäksi Lilon fysioterapeutti on todennut, että hyvällä lihaskunnolla on suuri merkitys. On tärkeää, että luustoa tukevat vahvat lihakset ja koira liikkuu oikein, sillä esimerkiksi vääränlainen takajalkojen asento ja niillä väärin liikkuminen saattaa edistää polvilumpion luksoitumista.


Patellaluksaatio kelpieillä

Uusimmassa Border & Kelpie -uutisissa jalostustoimikunta tiedotti SBCAK ry:n nettisivuille avaamastaan terveystietokannasta. Jutussa mainittiin myös kelpieiden patellaluksaatio:
"Tietokannasta löytyy myös jalostuksen tavoiteohjelmaa ajatellen hyödynnettävää aineistoa. Hyvä esimerkki löytyy kelpieiltä: KoiraNetin mukaan viimeisen 10 vuoden aikana on todettu polvitutkimuksessa huomauttamista vain kahdella koiralla ... Kuitenkin terveystietokantaan on ilmoitettu jo neljä koiraa maininnalla "patellaluksaatio", eikä yksikään näistä koirista ole sama kuin KoiraNetin tiedoista löytyvät. Kovin hätäisiä johtopäätöksiä ei näistä kannata tehdä, mutta kaikki tämä on arvokasta tietoa ja muistuttaa, että viralliset terveystutkimukset ja niistä tehtävät tilastot eivät aina kerro koko totuutta."
Lilo löytyy SBCAK:n terveystietokannasta, mutta sen patellaluksaatiosta ei tosiaan ole olemassa virallisia tuloksia, jotka näkyisivät KoiraNetissä. Kuten huomata saattaa, Lilo ei suinkaan ole ainoa kelpie, joka kärsii kyseisestä vaivasta. Terveystietokannasta ja jalostustietojärjestelmästä niitä löytyy viisi lisää, sen lisäksi olen blogini kautta saanut useampia yhteydenottoja eri ihmisiltä, joiden kelpieillä on havaittu patellaluksaatio.

KoiraNetissä on tiedot yhteensä 1009 kelpiestä. Niistä polvet on tutkittu 24 %:lla. Näistä suurin osa (99 %) on todettu terveiksi (0/0). Tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea patellaluksaation ollessa sairaus, jota ei välttämättä heti havaita. Vaikka alttius olisi olemassa, vasta trauma saattaa kuitenkin laukaista varsinaisen ongelman. Lisäksi yhä moni kelpie on (virallisesti) tutkimatta.

Googletin mielenkiinnosta hakulausekkeella "luxating patella kelpie" löytääkseni aiheesta kansainvälistä materiaalia. Muun muassa hollantilaisilla sivuilla patellaluksaatio mainitaan yhdeksi kelpien sairaudeksi, joskaan ei yleiseksi sellaiseksi. Vaikka Wikipedia ei ole mikään maailman luotettavin tietolähde, niin on silti mielenkiintoista, että kelpieiden sairauksista se kertoo seuraavasti: "Kelpies are a hardy breed with few health problems, but they are susceptible to disorders common to all breeds, like cryptorchidism, hip dysplasia, cerebellar abiotrophy and luxating patella".


Lopuksi

En halua väittää, että patellaluksaatio on kelpieiden ongelma. Sen sijaan haluan herättää ajatuksia ja tuoda ilmi sen, että patellaluksaatiosta kärsiviä kelpieitä on kuitenkin olemassa. Isommista roduista muun muassa suomenpystykorvilla patellaluksaatio on melko yleinen sairaus ja rotu kuuluukin PEVISAan polvien osalta.

Syytä paniikkiin ei varmasti vielä ole, mutta mielestäni kaikkien kelpieiden omistajien kannattaisi kuitenkin havahtua ja tiedostaa ongelman mahdollinen olemassaolo. Missään nimessä sairautta ei tulisi salailla tai lakaista maton alle. Mielestäni jokaisen kelpienomistajan tulisi tutkituttaa koiransa polvet. Kannattaa myös muistaa, että patellaluksaatio on petollinen sairaus sen takia, että se saattaa tulla ilmi vasta tapaturman seurauksena. Tällöin esim. mahdollinen hetkellinen ontuminen saatetaan ajatella puhtaasti tapaturman syyksi. Ylipäätään patellaluksaatio ei välttämättä oireile paljoakaan, saatika kovin näkyvästi.

Vaikka sairaus ei oireilisi selkeästi, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koira olisi kipeä. Lisäksi kun patellaluksaatio on todettu, tulisi polvilumpion paikaltaanmenoa pyrkiä estämään mahdollisimman hyvin, sillä jatkuva sijoiltaanmeno kuluttaa nivelpintaa, mikä taas saattaa aiheuttaa nivelrikkoa. Käytännössä ehkäisyllä tarkoitetaan mm. lihaskunnon ylläpitämistä, liukastelun estämistä ja vaikeimmissa tapauksissa leikkaushoitoa.

Loppujen lopuksi Lilon kohdalla tilanne näyttää melko hyvältä, en ole itse havainnut minkäänlaista oireilua moneen viikkoon. Eläinlääkärin mukaan kirurgista hoitoa ei ainakaan toistaiseksi tarvita ja olen itse samoilla linjoilla. Elämme kuitenkin jokaisen päivän sairauden huomioon ottaen, muun muassa agilityn harrastaminen on kokonaan pannassa. Lisäksi olen varautunut siihen, että tulevaisuudessa tilanne saattaa muuttua äkistikin. Nyt en kuitenkaan voi muuta kuin toivoa parasta!


Lähteet:
Lappalainen, Anu (2011) 
Kallio, Juha (2012)
Eskelinen, Esa (2014)