perjantai 20. marraskuuta 2015

Anne Talvitien luento 14.11.2015

Viime viikonloppuna osallistuin Anne Talvitien luennolle. Anne on mental sport -valmentaja ja hän tekee töitä eri ammattiurheilijoiden, harrastajien ja yksityisten ihmisten, tiimien, yritysten ja urheiluorganisaatioiden kanssa.
Luennon sisältöä voisi kuvailla mm. mentaalivalmennukseksi, psyykkaukseksi, mielen hallinnaksi, henkiseksi valmennukseksi... Tiivistettynä Anne kertoi meille keinoista, joiden avulla voi rentoutua kisatilanteessa, lisätä uskoa itseensä ja koiran osaamiseen sekä käsitellä epäonnistumisia.

Anne aloitti luennon piirtämällä ympyrän, jonka sisäpuolella oli kolme osa-aluetta. Nämä osa-alueet olivat mieli, faktat ja kehitys. Kaikkien osa-alueiden on oltava tasapainossa, esimerkiksi pelkkä kova treeni ja itseensä uskominen ei auta (kehitys ja mieli), jos koiralla on fyysisiä rajoitteita (faktat). Olisi tärkeä tunnistaa, millä osa-alueella mahdollinen ongelma on ja mitä osa-aluetta kannattaa harjoittaa.


Anne jatkoi piirtämällä toisen ympyrän. Tällä kertaa ympyrän sisäpuolella olivat sellaiset osa-alueet kuin mieli, keho ja kieli. Kyseinen malli on peräisin NLP-mallista, jota käytetään tietoisuuden kasvattamisen välineenä.
Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa:
  • Mikä vaikuttaa siihen, miltä meistä tuntuu?
  • Miten kehon asennot vaikuttavat mieleen?
  • Miten kieli vaikuttaa mieleen?
Pointti on siis siinä, että kaikki edellä mainitut kolme osa-aluetta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä on tärkeä ymmärtää, mikäli haluaa muuttaa jotakin osa-aluetta. Esimerkiksi jos kisoissa jännittää (mieli), tulisi ymmärtää, kuinka keho ja kieli vaikuttaa jännittämiseen ja tehdä muutoksia näissä.

Anne antoi esimerkin hyvästä asentoharjoituksesta: seistään vakaasti molemmilla jaloilla, laitetaan kädet kyljille, hartiat taakse ja alas sekä leukaa hieman ylös. Eli otetaan itsevarma ja ryhdikäs asento. Tutkimusten mukaan tämä kyseinen asento laskee kortisolitasoja eli stressihormoneja ja nostaa testosteronitasoa => stressittömyys. Kyseistä asentoa kannattaisi harjoittaa joka päivä kahden minuutin ajan, mutta erityisen tärkeää se olisi juuri ennen kisoja.
Toinen esimerkki kehon vaikutuksesta mieleen on kynäharjoitus, jossa kynä laitetaan suuhun hampaitten väliin. Tällöin kasvoille syntyy väkisinkin pieni hymy.
Idea näissä asentoharjoituksissa on se, että tieteellisten tutkimusten mukaan kehon asennon muutos vaikuttaa suoraan aivoihin ja mieleen. Surkeista ajatuksista huolimatta itsensä hymyyn pakottaminen synnyttää väkisinkin iloisempia ajatuksia - ja kun ajatukset muuttaa, kaikki muuttuu!


Merkitysten antaminen

Anne puhui lisäksi paljon siitä, kuinka annamme eri asioille erilaisia merkityksiä. Asia on neutraali aina niin kauan, kunnes annamme sille merkityksen. Merkityksestä taas seuraa tunne. Tämä on ehkä kaikkein tärkein asia ymmärtää. Esimerkkinä käytettiin agilitya ja lähtötilannetta. Tässä tapauksessa asia on koiran pysymättömyys lähdössä. Kyseisellä tapahtumalla ei ole minkäänlaista arvolatausta ennen kuin annamme sille merkityksen. Saatamme antaa sille sellaisen merkityksen, että koira on huono, kun se ei pysy lähdössä. Tästä seuraa tunnetila, joka voi olla esimerkiksi häpeä ja sen myötä jännitys.
Ikävää tässä on se, että annamme tällaisia merkityksiä erilaisille asioille lähes aina ennen kisoja. Annamme negatiivisia merkityksiä, joista seuraa negatiivisia tunnetiloja. Tämän vuoksi antamiamme merkityksiä tulee lähteä tietoisesti muuttamaan. Annetaan siis asialle "koira ei pysy lähdössä" uusi merkitys: koira tykkää niin paljon agilitysta ja on innoissaan, että se ei malta pysyä lähdössä. Uuden merkityksen myötä häpeän tunnetilan tulisi väistyä jonkin positiivisemman tunnetilan tieltä.

Persoonan tunteminen

Jokaisen olisi hyvä tuntea myös omaa persoonansa: minkälainen treenaaja, valmennettava ja kisaaja olet? Oletko proaktiivinen vai reaktiivinen, introvertti vai ekstrovertti, positiivinen vai negatiivinen, ihmistyyppi vai asiatyyppi, yksityiskohtatyyppi vai kokonaiskuvatyyppi, kohti- vai pois -tyyppi, motivoidutko sisältä vai ulkoa, minkälaisia arvoja omaat ja niin edelleen.
Esimerkiksi olen itse introvertti, saan voimaa yksinolosta ja ihmisten kanssa oleminen väsyttää, siksi treenaan mielelläni yksin tai tutussa seurassa. Olen myös yksityiskohtatyyppi, toivon että valmentaja kertoo minulle yksityiskohtaisesti, miten jokin asia hänen mielestään meni ja tarvitsen harjoitusten suorittamiseen yksityiskohtaiset ohjeet. Motivoidun ulkoa, eli saan puhtia siitä, kun valmentaja tsemppaa. Lisäksi haen vahvistusta valmentajalta ja asiat tuntuvat henkilökohtaisilta. Olen negatiivinen tyyppi siinä mielessä, että epäonnistumiset motivoivat paremmin kuin onnistumiset. Lisäksi olen kohti-tyyppi, eli treenaan siksi, että tulisi hyvä olo, en siksi, että saisin huonon olon pois.
Persoonaa ei voi tietenkään tuntea kokonaan, mutta olisi tärkeä ymmärtää siitä jotain. Tämä siksi, että todellisuus rakentuu persoonamme pohjalta. Jokaisen todellisuus on erilainen.


Mielikuvaharjoittelu

Tulevat kisat tai muut vastaavat jännittävät tilanteet vaativat aina mielikuvaharjoittelua. Mahdollinen negatiivinen tarina tulevista kisoista tulisi muuttaa positiiviseksi ja lopettaa huonojen ennustusten tekeminen. Siispä mielikuvaharjoittele onnistunut suoritus yksityiskohtaisesti askel askeleelta.
Myös kisasuorituksen jälkeen tulisi tehdä samanlainen mielikuvaharjoittelu hyvästä suorituksesta. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö huomaisi virheitämme. Kisasuorituksen jälkeen mahdolliset virheet käsitellään siten, että mietitään mitä tapahtui ennen virhettä ja sen jälkeen, kuinka päästiin ns. takaisin jaloilleen. Toisin sanottuna analysoidaan virhe. Kun asia on saatu vatvottua, se ei jää enää pyörimään mieleen ja voimme keskittyä onnistuneisiin asioihin. Tällöin kisasta jää positiivinen mielikuva ja seuraavaan kisaan lähteminen on taas helpompaa.
Myös ennakkostrategian tekeminen ennen kisoja on tärkeää. Missä on huomiosi kisassa? Jos tulee virhe, huomio tulisi siirtää epäolennaisista asioista (yleisö, tuomari jne.) äkkiä takaisin koiraan. Tästä tulisi tehdä itselleen automaatio -> "huomio siirtyy, huomio palaa". Yksittäinen virhe ei tällöin vaikuta negatiivisesti koko loppusuoritukseen.
Juuri ennen kehäänmenoa kaveri voi kysyä sinulta, "mikä fiilis?". Vastaa "ihan jees!" ja astu kehään.

Sisäisen puheen katkaisu

Anne puhui paljon sisäisestä puheesta. Sisäinen puhe on juurikin se, mikä lannistaa. Saatamme kiroilla mielessämme ja hokea ajatuksissamme "ruutu ei varmasti onnistu". Kun ajatukset toimivat tätä rataa, ruutu tuskin onnistuukaan. Yksi hyvä keino sisäisen puheen katkaisemiseen on kuvitella sisäiselle puhujalle jokin hahmo, esimerkiksi apina (:D). Kuvittele, että apina on pääsi sisällä ja hokee sinulle kaikenlaisia asioita. Se puhuu sinulle yleisön tuijotuksesta, vaikeasta ruudun sijainnista, siitä kuinka vähän olet treenannut viime viikkoina... Kuvittele, että irrotat apinan pääsi sisältä ja laitat sen istumaan olkapäällesi. Olkapäällä apina kutistuu kutistumistaan, niin pieneksi, että voit ottaa sen yhteen käteesi. Pidät kämmentä auki edessäsi, jolla tuo apina istuu. Katsot apinaa, kuinka se kutistuu edelleen. Kun apina on tosi pieni, suljet sen nyrkkiin ja ujutat taskuusi. Apina saa luvan olla taskussa niin kauan, kunnes kisasuorituksesi on ohi.
Kyseinen harjoitus on hassun kuuloinen, mutta siinä on kyse juurikin ylimääräisten ajatusten katkaisusta. Ylimääräisten ajatusten katkaisu sen sijaan takaa flow-tilan kehässä.

Koin luennon todella hyödyllisenä. Asiaa mahtui reiluun pariin tuntiin paljon, enkä ikävä kyllä saanut ihan kaikkea ylös. Ei tarvitse olla mikään jännittäjä, jotta luennosta saisi paljon irti. Vinkkejä saatiin edellä mainittujen asioiden lisäksi muun muassa tavoitteiden asettamiseen ja itseensä uskomiseen. Lisäksi saatuja oppeja voi hyödyntää myös työelämässä tai ihan vaan arkielämässä. Suosittelen!