lauantai 23. huhtikuuta 2016

Virhesignaalien käyttö koulutustilanteessa

Virhesignaalien (NRM, non reward marker) käyttö koulutustilanteessa tuntuu tällä hetkellä olevan aiheena pinnalla ja itsekin olen sitä täällä blogin puolella pohtinut jo useampaankin otteeseen.

Luin tässä yksi päivä Naomi Rotenbergin viime vuonna tekemän tutkimuksen läpi kyseisestä aiheesta ja se antoikin taas paljon uutta ajateltavaa.
Tänä päivänä koirien kouluttaminen tuntuu pohjautuvan pitkälti (aika radikaaliinkiin) behavioristiseen oppimiskäsitykseen ja operanttiin ehdollistumiseen, jonka mukaan koira siis muovaa käytöstään saamansa palautteen pohjalta. Radikaalin behaviorismin (mm. Skinner) mukaan kaikki käyttäytymisen psykologinen selittäminen perustuu behavioraalisen oppimisen lainalaisuuksiin (erityisesti ehdollistumiseen). Loppupeleissä kyseessä on siis aika mustavalkoinen ajattelutapa.

Viime vuosina on tehty enemmänkin tutkimusta sen suhteen, minkälaista palautetta koiralle kannattaisi antaa koulutustilanteessa, jotta oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta. On saatu muun muassa tuloksia, joiden mukaan rankaisuperusteinen koulutus aiheuttaa koiralle stressiä.
Puhtaasti positiiviseen vahvistamiseen nojautuvat kouluttajat väittävät, että virhesignaalien käyttö on tarpeetonta, sillä positiivisen palautteen puute kyllä kertoo koiralle, että käytös ei ollut haluttua, jolloin ne jatkavat yrittämistä. Esimerkiksi modernin naksutinkoulutuksen kehittäjän, Karen Pryorin, mukaan virheiden huomiotta jättäminen lisää sen todennäköisyyttä, että koira jatkaa yrittämistä tarjoamalla muunlaista käytöstä sen sijaan, että esimerkiksi kieltäytyy tekemästä mitään.
Myös toinen tunnettu kouluttaja, Ken Ramirez, uskoo, että jopa mahdollisimman neutraalisti käytetty virhesignaali voi liikakäytön myötä johtaa luottamuksen puutteeseen kouluttajan ja koiran välillä, mikä taas aiheuttaa mm. turhautumista.
Loppupeleissä monet kouluttajat ovat kuitenkin huomanneet, että koirat vastaanottavat virhesignaalit eri tavoin: osa koirista ottaa ne neutraalina informaationa, kun taas osa kokee ne luotaantyöntävänä, jolloin kyseisistä koirista tulee haluttomampia tarjota enää minkäänlaista käytöstä.

Virhesignaalin (esim. ei, oho, yritäppä uudestaan) tulisi olla mahdollisimman neutraali. Kyse ei siis ole negatiivissävytteisestä palautteen annosta! Siksi se onkin monesti parempi vaihtoehto kuin rankaisuihin perustuva koulutus. Siitä huolimatta on havaittu, että virhesignaalin käyttö voi olla turha stressitekijä koulutustilanteessa. Sressi taas ilmenee koiralla fysiologisten muutosten lisäksi vaikuttamalla suoraan koiran käyttäytymiseen.
Koira saattaa olla stressaantunut koulutustilanteesta, mikäli se alkaa esimerkiksi rapsuttaa itseään, haistelemaan maata, lipomaan huuliaan, haukottelemaan, ravistelemaan itseään, ääntelemään tai se poistuu paikalta. Tutkimuksissa on havaittu, että tämän tyyppistä stressikäyttäytymistä ilmenee usein juurikin rankaisuperusteisessa koulutuksessa. Tämän vuoksi modernit kouluttajat haluavatkin löytää mahdollisimman stressittömän tavan antaa (negatiivista) palautetta koiralle.


Naomi Rotenberg (2015) tutki virhesignaalien käyttöä oppimistilanteessa. Tutkimuksessa oli kaksi ryhmää koiria, joille opetettiin temppu (kävellä vanteen yli ja asettaa etutassut vanteen sisäpuolelle). Toisen ryhmän koirille käytettiin tempun opettamisessa virhesignaalia (joka oli neutraali äänimerkki), kun taas toisen ryhmän koiria ainoastaan palkittiin onnistuneista suorituksista ja virheet jätettiin huomiotta.
Tutkimuksessa käytettiin eri rotuisia koiria, sekä uroksia että narttuja. Tavoitteena oli, että koira toteuttaisi tempun ilman vartalo- tai muita apuja. Tutkimuksessa käytettiin nk. houkutustasoja 1-6. Taso 1 tarkoittaa, että kouluttaja käyttää runsaasti apuja, kun taas tasolla 6 kouluttaja maksimissaan katsoo kohdetta.
Tutkimuksen aikana jokaisen koiran stressitaso mitattiin havainnoimalla niiden stressikäyttäytymistä. Oppimisen suhteen katsottiin, mille houkutustasolle koira ylsi ja mikä oli onnistuneiden toistojen osuus kaikista yrityksistä.

Tulokset olivat mielenkiintoisia: koirat, joiden virheet ignoorattiin, pääsivät houkutustasoilla huomattavasti pitemmälle kuin NRM-ryhmä, jonka koirat juuttuivat lähinnä 2-tasolle. Lisäksi ne saivat enemmän onnistuneita toistoja. Tulos oli edelleen sama, vaikka tutkimusta kokeiltiin myös ainoastaan sellaisilla koirilla, joilla ei ollut lainkaan kokemusta naksutinkoulutuksesta.
Lisäksi havaittiin, että NRM-ryhmään kuuluvat koirat eivät kyenneet palautumaan epäonnistuttuaan, eli kun ne tekivät virheen, eivät ne päässeet enää seuraavalle tasolle. Tämä viittaa siihen, että koiran kuullessa virhesignaalin aikaisessa vaiheessa oppimisprosessia, aiheuttaa se kyvyttömyyttä tarjota erilaisia käyttäytymistapoja koulutuksen edetessä.
Stressitason suhteen merkittävää eroa eri ryhmien välillä ei ollut.

Tutkimus viittaa siihen, että koulutustilanteessa virheiden huomiotta jättäminen johtaa parempaan suoritukseen kuin virhesignaalia käyttämällä. Miksi näin on? Se voisikin olla seuraava mielenkiintoinen tutkimuksen aihe! Rotenberg itse pohtii, että kyse voi olla esimerkiksi virhesignaalin ajoituksesta, se kun on hyvin vaikea antaa juuri oikeaan aikaan. Lisäksi on mahdollista, että toiset koirat ovat vastaanottavaisempia negatiiviselle palautteelle ja hyödyntävät sitä oppimisprosessissa, kun taas osalle koirista negatiivisen palautteen anto aiheuttaa vain enemmän virheitä.

Moni moderni kouluttaja käyttää tänä päivänä virhesignaaleja, kuten vaikkapa Victoria Stilwell ("jätä se"). Myös Jean Donaldson käyttää virhesignaalia tilanteessa, jossa hän opettaa koiria kävelemään hihnassa: eli hihnan kiristyessä koiralle annetaan virhesignaali, jolloin se tietää tekevänsä väärin.
Edellä mainituissa tapauksissa kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että niiden tarkoituksena on sammuttaa  ei-toivottu -käytös. Sen sijaan Rotenbergin tutkimuksessa koiria opetettiin tarjoamaan jotain uutta käytöstä.

Tutkimuksen perusteella voidaan siis olettaa, että kun koiralle opetetaan jotakin uutta temppua tai käytöstä, kannattaa ennemmin keskittyä positiiviseen vahvistamiseen virhesignaalien antamisen sijaan. Toisaalta tulee huomioida koirien yksilölliset erot: se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Siksi kouluttajan olisikin ensiarvoisen tärkeä osata lukea omaa koiraansa koulutustilanteessa. Jos jokin menetelmä tai tapa esimerkiksi aiheuttaa koiralle paljon turhaa stressikäyttäytymistä, voi käyttämänsä menetelmän tarkoituksenmukaisuutta pohtia uudelleen.

Linkki tutkimukseen: Training a New Trick Using No-Reward Markers: Effects on Dogs’ Performance and Stress Behaviors
Kirjoittamani teksti pohjautuu Naomi Rotenbergin näkemyksiin.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Mia Skogster - Fit for Competition

Muistiinpanoja Mia Skogsterin Fit for Competition -seminaarista:

Hyvä pohjatyö mahdollistaa menestyksen! Pohjatyön tekemiseen sisältyy suhde, tunnetilat, liikkeet ja valmistautuminen.

Mialla on itsellään 3-vuotissuunnitelma, joka etenee seuraavasti:

1. vuosi: suhteen luominen, kaikkien liikkeiden opettaminen osissa
- Liikkeiden osien treenaaminen, ohjaajan kunnioittaminen, leikki ja leikin säännöt, asenne, lyhyet ja helpot harjoitukset häiriöiden alla, rauhoittelu ja rentoutuminen sekä fyysisen käsittelyn hyväksyminen (esim. vilkkaan koiran kanssa harjoitellaan rauhoittumista kentän laidalla, voidaan vaikka venytellä tai leikata kynsiä).
2. vuosi: osat yhteen
- Liikkeiden osien laittaminen yhteen, häiriöt, rauhoittuminen ja rentoutuminen matalan häiriön alla, kaaviot (palkaten välissä).
3. vuosi: itsen ja koiran valmistaminen kilpailuihin
- Kaikkien liikkeiden viimeistely, kaikki mahdolliset vartaloavut pois, rauhoittuminen ja rentoutuminen korkean häiriön alla, kaaviot (palkitseminen vasta lopussa), rituaalit ja kaaviot ennen suoritusten alkua, kilpailullisten tavoitteiden asettaminen, ohjaajan paineensietokyvyn vahvistaminen.

- Huom! Rotu tulee huomioida: mitä voi vaatia ja milloin?
- Kaavion jakaminen osiin tarjoaa mahdollisuuden kontrolloida koiran tunnetiloja paremmin jokaisessa liikkeessä.

Ongelmista:
- Mikäli tulee ongelmia, tulee ongelma pilkkoa pieniin osiin ja treenata jokainen ongelmaosanen pois yksi kerrallaan.
- Mikäli ongelma on päässyt massiiviseksi, ei tule kilpailla. Kisoihin mennään vasta sitten, kun ongelma on ratkaistu.
- Ongelmaa treenataan putkessa: esimerkiksi 5 toistoa aamulla ja 5 toistoa illalla joka päivä kahden viikon ajan, jotta saataisiin mahdollisimman paljon toistoja.
- Ei riitä, että ongelmaa treenataan kerran viikossa. Koira oppii nopeammin, kun tehdään toistoja tiheästi ja tällöin myös ohjaaja saa paremmin informaatiota.

Ohjaa korrektisti:
- Samanlainen ohjaus harjoituksissa ja kilpailuissa luo varmuutta.
- Ohjaajan eleettömyys on tärkeää, ei tule tehdä turhia liikkeitä (esim. hiusten tai taskujen hiplaus, puseron korjaus ym. mitä hermostunut ohjaaja herkästi kisoissa tekee).
- Ylimääräiset vartalonliikkeet näyttävät koiralle ohjaajan hermostuneisuuden.
- Mikäli koira tarvitsee jonkin liikkeen suorittamiseen ylimääräisiä apuja, ei  kisoihin ole menemistä.

Emotionaalinen koulutus:
- Hyvä ohjaaja saa koiran tuntemaan ja ilmaisemaan erilaisia tunteita.
- Ohjaajalla tulee olla kyky vaikuttaa koiran luonteen muodostumiseen ja käytökseen, koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen sekä liikkeiden tekniikkaan ja tunnetilaan, jossa koira liikkeet suorittaa.
- Koiran tunteiden kontrolloiminen ja vaihtaminen treeneissä ja kisoissa on avain menestykseen.
- IPO eroaa monista muista lajeista siten, että siinä koiran odotetaan esittävän lukuisia eri tunteita suoritusten aikana.
- Jotta koiran tunnetiloja voidaan kontrolloida, tulee ohjaajan ensin oppia ilmaisemaan ja kontrolloimaan omia tunteitaan, liikkeitään ja ääntään.
- Kehumisen äänenpaino on merkityksellistä, pitää osata kehua oikein. Esimerkiksi kapulanpidossa kehuminen väärällä äänenpainolla voi aiheuttaa kapulan pureksimista.
- Kehonhallinta on myös tärkeää. Kun koira esimerkiksi haluaa palkan ja turhauman kautta alkaa haukkua, ei saa näyttää heikolta koiran silmissä (vrt. vartalon asento taaksepäin ja eteenpäin).

Harjoittele älykkäästi:
- Mitkä virheet kannattaa korjata ja mitkä virheet kannattaa pitää?
  > Esimerkiksi jos koira edistää hieman seuraamisessa, kannattaako sitä lähteä korjaamaan? Korjaaminen vie paljon aikaa, ja korjaamisen aikana ei voi seuruuttaa lainkaan muiden liikkeiden yhteydessä. Onko virheen korjaaminen tällöin kannattavaa? Kuinka paljon se vähentää pisteitä, eli olisiko silti mahdollisuus hyvään tulokseen? Keskity siihen, mitkä virheet kannattaa oikeasti korjata, sillä täydellisyyttä ei ole olemassa.
- Älä kilpaile liian aikaisin, vaan opeta ensin oikeat tunnetilat eri liikkeisiin sekä kaaviot ennen suoritusta ja suoritusten aikana. Lisäksi treenaa häiriöitä ja kestävyyttä.

Kilpailuviikolla:
- vähennä stressiä ennen h-hetkeä,
- suunnittele koiran ruokailu,
- suunnittele koiran harjoittelu,
- suunnittele koiran ulkoilu.
Älä anna koiran huomata hermostuneisuuttasi! Jos hermostuttaa, mene pois koiran lähettyviltä.

Kouluttajat voidaan jakaa karkeasti tehtäväsuuntautuneeseen kouluttajaan ja minäsuuntautuneeseen kouluttajaan:
- Tehtäväsuuntautunut kouluttaja keskittyy itse tehtävään ja kilpailee itsensä kanssa.
- Minäsuuntautunut kouluttaja vertailee itseään muihin ja mittaa menestyksensä sen perusteella. Minäsuuntautunut kouluttaja myös pettyy helpommin.

Muuta:
- Nouto, luoksetulo ja eteenmeno ovat tunnetilaliikkeitä. Koska koira oppii tunnetilat varhain, voi myöhemmin olla vaikea saada kyseisiin liikkeisiin asennetta ja nopeutta. Siksi tulisi treenata asenne edellä. Tekniikan koira oppii myöhemminkin.
- Kun koiraa palkataan, se tehdään tunteella ja hetkessä mukana ollen. Kehujen ja palkkaamisen aikana ei keskustella treenikavereiden kanssa! Tämä on mielentilatreeniä ja pohjaa sille, että koira tulevaisuudessa haluaa tehdä ohjaajan kanssa töitä.
- Mia oli sitä mieltä, että koiran ei tarvitse aina työskennellä ohjaajalle. On ihan ok, jos koira työskentelee palkalle, kunhan se työskentelee. Kaikki koirat eivät ole yhtä miellyttämisenhaluisia, eivätkä täten työskentele ohjaajalle. Mikäli koira työskentelee palkalle, kisoissa kehuminen tapahtuu jännitteen kautta (jännittynyt "hyyvä", joka antaa ymmärtää, että kohta palkka tulee).
- Mia käyttää naksutinta erilaisten "turhien" temppujen opettamiseen, sillä naksuttelulla koira oppii olemaan aktiivinen myös muulla tavoin kuin ääntelemällä. Esimerkiksi kun mitään ei tapahdu ja koira haluaa palkan ja sen myötä turhautuu, saattaakin se haukkumisen sijaan tarjota jotain muuta (esim. sivulletuloa). Koira siis oppii naksuttelun avulla olemaan myös aktiivinen ohjaajaa kohtaan.

Yhteenveto:
- Tee pohjatyö hyvin.
- Opettele vaikuttamaan koiran tunteisiin ja kontrolloimaan niitä.
- Harjoittele kaavioita, sillä ne luovat varmuutta.
- Kukaan ei ole virheetön -> keskity tärkeisiin liikkeisiin.
- Harjoittele enemmän, kilpaile vähemmän, voita oikeat pelit.
- Älä kilpaile ennen kuin koira on tunnetiloiltaan varma -> koira ei voi mitenkään olla valmis vuoden vanhana, sillä tunnetilojen kehittyminen vie aikaa. Mia itse aloittaa kisaamisen lähempänä kahta ikävuotta. Kisoihin voi mennä aiemminkin ja kokeen voi saada suoritettua teknisesti oikein, mutta oikea tunnetila ei tällöin kantaisi koko suorituksen ajan.

Liikkeisiin liittyviä ongelmia:

Luoksetulo (hidas sivulletulo)
- Mia ei itse tee läpijuoksuja luoksetulossa lainkaan, sillä tällöin koira saattaa luoksetulossa pettyä, mikäli läpijuoksua ei tapahdukaan vaan se joutuu tulemaan eteen tai sivulle. Näissä tapauksissa koira usein hidastaa pari metriä ennen ohjaajaa.
- Läpijuoksemisen sijaan eteentulosta (tai sivulletulosta) tehdään se kiva juttu.
- Vaikka koira tulee alkuun hitaasti eteen tai sivulle, palkataan se silti superisti. Tällöin koiran mielikuva eteentulosta muuttuu ja se on siitä myöhemmin hauskaa.
- Kun koiran opettaa tulemaan sivulle kiertämällä hypähtämisen sijaan, on tunnetiloja tällöin helpompi kontrolloida -> esim. jos koira on epävarma ja siksi hidas, jää sivulletulo hypähtämällä tällön herkemmin vajaaksi.
- Mikäli koira on sivulletulossa hidas, voidaan alkuun laittaa koira istumaan ja mennä itse koiran sivulle ja siitä maksimaalinen palkka.
- Toinen korjausvaihtoehto hitaaseen sivulletuloon on kutsuminen sivulle positiivisen jännitteen kautta, ja myös tästä maksimaalinen palkka.
- Jos sivulletulo on hidas, tulee ensisijaisesti muuttaa sivulletulon tunnetila!
- Ohjaaja tekee herkästi sivulletuloa vähän joka paikassa, jolloin ei keskity siihen tarpeeksi. Jos sivulletulo on hidas, se kannattaa alkuun irrottaa kaikista liikkeistä ja harjoitella sitä erikseen.

Kapulanpito (koira pureksii kapulaa)
- Kapulan irrotuksen jälkeen ei anneta lelua liian nopeasti, vaan kehutaan ensin rauhallisen jännittyneesti, ja vasta sen jälkeen palkka.
- Jos mälvää kapulaa, pidetään jännite ja sanotaan napakasti "ei" sormi pystyssä, odotetaan liikkumatta, jos nyt hyvä, niin jännitteellä "hyyvä".
- Ohjaaja ei saa olla etukenossa (dominoivassa) asennossa koiraan nähden sen pitäessä kapulaa.

Pysäyttävät liikkeet (koira tarjoaa väärää asentoa)
- Mikäli koira tarjoaa väärää asentoa, esimerkiksi seisomista istumisen sijaan, voi syy olla mielentilassa, jonka se yhdistää kyseiseen asentoon (tässä tapauksessa istumiseen).
- Istumiseen liittyvää mielentilaa voidaan lähteä korjaamaan nostamalla koiran virettä ennen istumisliikettä.
- Myös ohjaajan jalkojen ja käsien asennoilla on merkitystä, erityisesti isokokoisten koirien kanssa käden paikan huomioiminen jäävissä on tärkeää.

Nouto (koira haukahtaa ennen nostoa)
- Kyse on hallintaongelmasta.
- Liike tulee aluksi pilkkoa pieniin palasiin: noutopaikalle meno, käden liike kapulaan tarttuessa, käden liike heittoasentoa otettaessa...
- Koiran tulee pitää katkeamaton kontakti, vaikka ohjaajan kapulakäsi heiluu. Koira saa katsoa kapulaa vasta kapulan lentäessä, mutta sen jälkeen taas ottaa kontakti ohjaajaan.
- Alkuun useita toistoja, joissa palkataan osista.
- Lelu toimii tässä tapauksessa palkkana ehkä paremmin, koska se on parempi motivaattori.
- Lelu heitetään ohjaajan taakse.
- Mian mukaan haukkuminen ennen nostoa liittyy mielentilaan (saalishaukku).

------

Pidin itse kovasti Mian tyylistä kouluttaa. PK-puoli ei ole minulle kovin tuttu, mutta näkemäni perusteella täytyy sanoa, että sillä puolella ollaan rutkasti edellä ainakin mielentila-asioissa. Tokossa herkästi treenataan tekniikka edellä ja unohdetaan tunnepuoli kokonaan, tai tunnepuolta aletaan treenaamaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

Mia korosti sitä, kuinka moni ongelma liikkeissä on nimenomaan tunnepuolen ja täten hallinnan ongelma. Kun tokossa haukkuherkkiä koiria saatetaan kehottaa olemaan hiljaa joka paikassa, niin pk-puolella lähinnä korostetaan sitä, missä koira saa haukkua ja missä ei. Kun ohjaaja osaa kontrolloida ja vaihdella koiransa tunnetiloja, niin tällöin ohjaaja kykenee myös hallitsemaan koiransa haukkumista. Tästä ajatuksesta pidin itse erittäin paljon!

Mia hyödyntää koulutuksessaan myös paljon jännitettä. On positiivista ja negatiivista jännitettä, ja monesti esimerkiksi kehuminen tapahtuu nimenomaan jännitteen kautta. Oli hienoa nähdä, kuinka pelkkä jännitteen luominen auttoi koiraa luopumaan kapulan pureksimisesta. Jännite myös edesauttaa kuplassa työskentelyä.