keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Treenin päättämisestä

Luin tässä yksi päivä Karen Pryorin kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin treenisession lopettamisesta ja se herättikin taas joitain uusia ajatuksia. Artikkelissa käsiteltiin treenin päättämistä ja sitä, millä tavalla koira sen kokee. Jutussa tuotiin ilmi ajatus, jonka mukaan treenin päättyminen saattaa toimia koiralle negatiivisena rankaisuna, kun käytössä on niin kutsuttu lopetussignaali. Kun signaalia on käytetty usein, koira oppii yhdistämään sen siihen, että tällöin mahdollisuus palkkioon poistuu.


Usein kuulee puhuttavan, että koiralle tulisi selkeästi kertoa, milloin treeni alkaa ja milloin se päättyy. Kyseinen ohje onkin otettu aika kirjaimellisesti, tai ainakin minä myönnän syyllistyneeni tähän. Treenin/kokeen alkaessa itselläni on satunnaisesti käytössä virittelysana "töihin". Tämän lisäksi minulla on joskus ollut käytössä myös sana "loppu", joka on tarkoittanut sitä, että treeni on kokonaan ohi. Kyseessä on ollut nimenomaan lopetussignaali, joka kertoo koiralle, että treeni on nyt ohi.

Kun asiaa pohtii hieman syvemmin, voisi koiran kuvitella kokevan treenin päättämisen negatiivisena rankaisuna juuri niissä tapauksissa, kun treenin päättämiselle on systemaattisesti käytössä oleva lopetussana tai muu lopetussignaali, josta seuraa aina treenin päättyminen, mutta ei palkkiota. Osa kouluttajista saattaa käyttää lopetussignaalia myös tietämättään, kun he esimerkiksi kävelevät koirasta pois päin tai näyttävät koiralle tyhjiä käsiä. Lopetussignaalia käytettäessä koira taas saattaa yhdistää negatiivisen rankaisun viimeisimpään käytökseen.


Tämän myötä olen alkanut miettiä myös toista ääripäätä, eli niin kutsutun loppupalkan merkitystä. Olen joskus antanut Lilolle ikään kuin "loppupalkkana" isomman satsin ruokaa. Nyt kun kyseistä tapaa oikein miettii, en löydä sille enää mitään varsinaista syytä. Yleensä isomman loppupalkan jälkeen Lilo olisi entistä aktiivisempi tekemään töitä, jolloin treenin lopettaminen tuntuu vieläkin ikävämmältä.

Joskus kuulee perusteltavan, että loppupalkan avulla koiralle jätetään treenistä positiivinen mielikuva. Mielestäni positiivisen mielikuvan luominen tapahtuu kuitenkin ennemminkin itse treenin aikana. Kun harjoitukset on räätälöity koiralle sopiviksi ja koiraa päästään palkkaamaan usein, saadaan koiralle rakennettua tunne onnistumisesta. Hyvin suunnitellut harjoitukset ovat itsessään palkitsevia koiralle, jolloin se ei tarvitse positiivisen mielikuvan saavuttamiseksi loppupalkkaa. Loppupalkalla tarkoitan tässä yhteydessä jotain parempaa kuin normaalitilanteessa, esimerkiksi juurikin isompi määrä ruokaa.

Vaikka treeni itsessään olisikin koiralle palkitsevaa, niin myönnän silti aloittavani treenin lähes aina leikillä ja myös lopettaen sen leikillä. Olen perustellut kyseistä toimintatapaa juurikin sillä, että koiralle jäisi treenistä positiivinen mielikuva. Ottaen huomioon edellä mainitut ajatukset, kyseinen perustelu kuitenkin jossain määrin ontuu. Ehkä leikin voisi ajatella olevan hauskanpitoa työn lomassa - erityisesti sellainen leikkiminen, joka ei sisällä minkäänlaisia vaatimuksia. Leikki parantaa tunnetusti koiran ja ohjaajan välistä suhdetta ja sitä kautta koen sen parantavan myös yhteistyötä. Sen sijaan esimerkiksi isomman ruokasatsin antamista ns. loppupalkkana en kuitenkaan kykene enää perustelemaan.


Pyrin nykyään tekemään treenisession lopettamisesta mahdollisimman luonnollisen jatkumon, jolloin välttelen selkeitä lopetussignaaleja. Nämä ovat kuitenkin hyvin yksilökohtaisia asioita: joku koirahan voi kokea treenin päättymisen jopa palkkiona, koska tällöin se pääsee lepäämään. Sen sijaan töitä rakastaville koirille voisi lopetussanan tilalle keksiä jotain muuta, tai vaihtoehtoisesti miettiä, mitä lopetussignaalista seuraa.

Joka tapauksessa mielestäni olisi tärkeää pohtia omia toimintatapoja ja kysyä itseltään, miksi toimii juuri kyseisellä tavalla. Monesti asioita toteutetaan ihan sillä periaatteella, koska niin on tehty aina ennenkin. Mielestäni koulutuksen kannalta olisi tarpeellista miettiä, kuinka mahdollista lopetussignaalia käyttää ja millä tavalla koira sen kokee, jotta treeni olisi alusta loppuun mahdollisimman onnistunut.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Viime päivät kuvina


Viime päivinä on tullut treenattua paljon ulkona.

Lilolla alkoi juoksu, joten hallissa töitä on jouduttu tekemään pöksyt jalassa. 

Treenien jälkeen iskee aina väsy.

Välillä sitä on ehditty myös hieman poseeraamaan.

Treenien lomassa olemme Janikan kanssa kuvanneet opetusvideoita meidän kurssilaisille.

Lilo on aina siellä, missä tapahtuu.

Tallillakin Lilo on aina mukana, vaikka ei Tyynen seurasta niin kovasti nautikaan...


Käytiin myös syömässä Telakalla, Lilon mielestä ranskikset on kova juttu!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Koulutustekniikkaa kanojen kanssa

Viime viikonloppuna osallistuin Joy of learningin koulutustekniikan intensiivikurssille, jossa käytiin läpi hieman teoriaa tehokkaasta eläinten opettamisesta ja oppimisesta. Lisäksi kurssi sisälsi harjoittelua kanoilla keskittyen vihjeen liittämiseen ja ärsykekontrolliin väri- ja muotoerottelun suhteen. Olen jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan kouluttamista kanojen kanssa, ja viimeinkin toiveeni toteutui!

Kurssilla käytiin läpi operantin ehdollistamisen perusperiaatteita. Koska kouluttaminen on mekaaninen taito, vaatii se paljon harjoittelua ja toistoja kouluttajalta. Kanojen kanssa onkin hyvä hioa omia mekaanisia koulutustaitojaan, sillä kanat ovat nopeampia liikkeissään ja käyttäytymisen muuttamisessa kuin koirat. Kanat myös vapauttavat ennakkoluuloista, kun koulutuksessa keskitytään nimenomaan itse käyttäytymiseen eikä niinkään sen syihin.

Nimikkokanat.

Päivä alkoi mekaanisten taitojen kuivaharjoittelulla ilman kanoja. Tämän jälkeen totuteltiin lintujen käsittelyyn ja tarkkailtiin, kuinka kana käyttäytyy ja syö. Päivä jatkui kohdetyöskentelyllä sekä erottelevalla vahvistamisella (väri- ja muotoerottelu). Päivän päätteeksi jokainen sai valita kahden harjoituksen väliltä, jonka opettaa omalle nimikkokanalleen. Harjoitusten välissä oli aina miettimistuokio, jossa käytiin läpi toteutettua harjoitusta ja suunniteltiin seuraavaa. Harjoitukset toteutettiin parityöskentelynä, jossa vuorotellen toinen osapuoli toimi apurina, valmentajana ja tarkkailijana ja toinen osapuoli kouluttajana.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hurjan mielenkiintoinen! Teoria oli pitkälti tuttua, mutta joitain oivalluksiakin tuli. Mielestäni tärkeintä oli kuitenkin päästä soveltamaan teoriaa käytäntöön ja harjoittelemaan niitä omia koulutustaitoja. Viimeistään kurssin jälkeen ymmärsi kyllä täysin Bob Baileyn toteaman "kouluttaminen on yksinkertaista, mutta ei helppoa". Kanat olivat aika armottomia opettajia ja laittoivat kouluttajan nöyräksi; vartalon liikkeiden ja liikeyhdistelmien hallinnan sekä reaktiokyvyn lisäksi kouluttajalla tuli olla selkeä ymmärrys kriteeristä, vahvistetiheydestä ja ajoituksesta.

Koulutusvälineet.

Pääsimme päivän aikana viemään värierottelun ärsykekontrolliin asti. Muotoerottelun suhteen moiselle ei ikävä kyllä ollut tällä kertaa aikaa, sillä päivä loppui kesken. Kyseinen kurssi on ymmärtääkseni normaalisti ollut 2-3 päivän mittainen, joten asiaa tuli aika tiiviissä paketissa.

Kurssi oli erittäin hyödyllinen ajatellen myös koiran kouluttamista. Vaikka kanan koulutus ei olekaan täysin samanlaista kuin koiran koulutus, niin kouluttamisen perusperiaatteet ovat kuitenkin samoja. Mikäli lisäksi opimme saamaan vahvisteet kohdalleen kanojen kanssa, opimme täsmällisemmin vahvistamaan myös koiran käyttäytymistä. Kanoilta saamme myös välittömän palautteen tekemistämme virheistä, jolloin voimme kehittyä kouluttajana nopeastikin.