maanantai 26. syyskuuta 2016

Joanna Heweltiä kuuntelemassa

Viime torstaina olin kuuntelemassa puolalaisen Joanna Heweltin tokokoulutusta. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa, kun en ottanut koirakkopaikkaa. Joannan koulutusideologia oli lähellä omaani, hän esitti ajatuksiaan erittäin hyvin perustellen eikä missään vaiheessa pyytänyt ketään tekemään mitään sellaista, mikä olisi saanut oman oloni epämukavaksi.

Koirakkopaikoilla oli useampi pentu, joten aika paljon tuli juttua pennun kanssa puuhaamisesta. Joanna toi ilmi useita erilaisia asioita, mitä pennun kanssa voi tehdä. Yksi tärkeimmistä on tietenkin leikkiminen, jonka avulla voidaan harjoitella esimerkiksi vireenhallintaa, aktiivisuutta, irtoamista ja ohjaajan lähellä pysymistä. Leikkiminen voi olla hyvinkin monipuolista ja sen avulla saadaan opetettua pennulle erilaisia pohjataitoja.

Joannan mukaan yksi tärkeimmistä asioista on pennun halu pysyä ohjaajansa lähellä. Pennun kanssa tulisi säännöllisesti vahvistaa lähellä pysymistä mahdollisimman monissa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Ajatuksena on, että ohjaajan luona on aina kivaa. Pennusta riippuen tulisi korostaa kuitenkin erilaisia asioita - esimerkiksi jos pentu on kovin itsenäinen, lähellä pysymisen vahvistaminen on erityisen tärkeää, kun taas toisille pennuille irtoaminen saattaa olla todella hankalaa, jolloin sitä tulisi vahvistaa erityisen paljon. Pennun kanssa tulisi siis hakea balanssia sen luonteenpiirteet ja ominaisuudet jatkuvasti huomioon ottaen.


Useampi koirakko sai harjoitella myös lelu-nami -erottelua. Lelulle on oma vihjeensä ja ruualle omansa, jolloin voidaan sujuvasti tehdä erottelua lelun ja namin välillä. Lelu on toisessa kädessä ja nami toisessa, ja koiran tulisi vihjeen kuultuaan vaihtaa leluun tai namiin. Tällä tavoin saadaan harjoitettua muun muassa kuuntelua ja vireenhallintaa. Kyseisellä harjoituksella saadaan myös nostettua ruuan tai lelun arvoa palkkana: esimerkiksi syö nami -> saat lelun, jolloin ruuan arvo kasvaa.

Leikin avulla voidaan opettaa koiralle myös aktiivisuutta. Esimerkiksi kun koira vetää lelua (= on aktiivinen), vahvistetaan tätä käytöstä muuttumalla myös itse aktiiviseksi. Joanna korosti, että leikkiessä on turha odottaa aktiivisuutta koiralta, jos ohjaaja itse on jatkuvasti passiivinen.

Illan aikana käsiteltiin jonkin verran myös ohjaajan jännittämistä ja sen vaikutusta koiran tunnetilaan. Joanna sanoi, että emme voi muuttaa omaa tunnetilaamme sormia napsauttamalla. On hyväksyttävä se tosiasia, että esimerkiksi kokeessa jännitämme. Jännitystä voi toki saada lievennettyä kokemusten myötä tai erilaisilla harjoituksilla, mutta siitäkin huolimatta se saattaa yhä olla olemassa, emmekä voi sille mitään. Siksi olisi tärkeää saada koira toimimaan myös ohjaajan jännityksen alla. Tähän Joanna neuvoi menemään koiran kanssa erilaisiin jännittäviin paikkoihin ja tilanteisiin. Ohjaajan ollessa jännittynyt aletaan leikkiä koiran kanssa. Tavoitteena on, että koira oppii yhdistämään ohjaajan jännittyneisyyden leikkiin.


Jonkun verran oli puhetta myös virheisiin reagoimisesta. Tässä tapauksessa ongelmana oli seuraaminen yhdistettynä erilaisiin häiriöihin sekä ohjaajan jännittämiseen, jolloin koira saattoi menettää kontaktin ohjaajaan. Joannan mukaan tällaisessa tapauksessa koiralle ei missään nimessä tulisi huomauttaa virheestä. Sen sijaan hän kehotti kontaktin tippuessa ottamaan muutaman askeleen taaksepäin. Kun koira tulee hyvin mukana ja hakee taas kontaktia, voidaan tästä palkata ja ottaa tehtävä uusiksi helpotettuna. Lisäksi Joanna ehdotti, että voitaisiin hyödyntää temppua (tässä tapauksessa koiran pyöräyttäminen ympäri) koiran aktivoimiseen ennen kuin virhe ehtii tapahtua.

Joannan koulutus oli kaikin puolin todella antoisa ja sain taas monia uusia ideoita omaankin treeniin. Juttua olisi ollut paljon enemmänkin, mutta nämä asiat jäivät itselläni päällimmäisinä mieleen. Mikäli tulee mahku päästä Joannan koulutukseen, niin suosittelen kyllä lämpimästi!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Tuire Kaimion luento 2.9.2016

Oppimisteorian perusteita

Operantti oppiminen on tekemisen seurauksista oppimista. Koira hoksaa, että se voi omalla toiminnallaan vaikuttaa eri asioiden seurauksiin. Käytös-seuraus ketjun on toistuttava usein monta kertaa, jotta koira oppii niiden yhteyden.

Mikäli seuraus on koiralle kannattavaa, lisääntyy seurausta edeltävä käytös. Mikäli seuraus sen sijaan ei ole kannattavaa, sitä edeltävä toiminta vähenee. Jos seuraus on neutraali, ei sillä ole mitään vaikutusta; toisin sanottuna oppimista ei tapahdu.

Oppimisteorian perusteet koostuvat koulutusmenetelmien nelikentästä, jotka ovat siis kaikille tutut positiivinen sekä negatiivinen vahviste ja rankaisu. Tuire käyttää omassa koulutuksessaan hyödyksi erityisesti positiivista sekä negatiivista vahvistetta.


Ennen koulutuksen aloittamista

Ennen koulutuksen aloittamista olisi hyvä listata, mistä asioista oma koira tykkää. Nämä koiran lempipuuhat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: 1. sellaiset jutut, joista koira pitää ja jotka ovat sinulle ok sekä 2. sellaiset, joista koira pitää, mutta jotka se sinun mielestäsi voisi jättää väliin. Listaan tulisi sisällyttää mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista tietää oman koiransa pitävän. Ne voivat olla oikeastaan mitä vaan oravien jahtaamisesta rapsutuksiin.

Toinen vaihe on tehdä edellä mainituille vahvisteille rankingjärjestys. Tähän järjestykseen tulisi sisällyttää myös ne asiat, jotka eivät sinusta ole kovin toivottavia. Vahvisteille voi tehdä myös alaluokkia, esimerkiksi erilaiset lelut.

Kolmas vaihe on huomioida vahvisteiden järjestys eri ympäristöissä ja tilanteissa. Järjestys voi vaihdella siis sen mukaan, onko koira esimerkiksi nälkäinen ja onko ympäristössä paljon häiriötä. Helpossa ja häiriöttömässä ympäristössä loppupäänkin vahvisteet saattavat toimia, kun taas vaikeassa ympäristössä vain listan yläpäässä olevat vahvisteet herättävät koiran mielenkiinnon.

Ennen varsinaisen koulutuksen aloittamista kouluttajan tulisi siis olla selvillä sen suhteen, mistä asioista koira pitää eniten ja mistä vähiten. Tällä tavoin voidaan varautua siihen, mitä vahvistetta käytämme missäkin ympäristössä/tilanteessa. Idea on siinä, että meiltä tulisi löytyä aina paras vahviste; esimerkiksi jos koira haluaa koulutustilanteessa leikkimään toisen koiran kanssa, meidän tulisi tietää, mikä koiran mielestä voittaa toisen koiran kanssa leikkimisen - ja käyttää tätä hyväksi.


Tunne-ehdollistuminen

Erilaisia palkkioita käyttäessä tulee ottaa huomioon se, että palkkion laatu ja suunta vaikuttavat aina koiran käytökseen. Esimerkiksi jos palkkaamme ruokapalkalla, saattaa käytökseen syntyä ruoan tavoittelun vivahteita. Vahvisteiden valinnalla vaikutamme siis aina käytöksen muovautumiseen. Siksi olisikin hyvä kysyä itseltään, millä haluan vahvistaa mitäkin käytöstä, jotta saamme mahdollisimman toivotunlaisen lopputuloksen.

Kouluttajan tulisi kysyä itseltään myös sitä, minkälaisen tunnetilan hän haluaa tiettyyn käytökseen. Vahvisteen laatu vaikuttaa käytöksen tunne-ehdollistumiseen. Sen lisäksi, että palkkioita on monia erilaisia, voidaan niillä myös palkita hyvin eri tavoin: esimerkiksi ruuan ojentaminen ja heittäminen poikkeavat palkkioina toisistaan paljonkin. Myös lelun voi heittää, viedä paikoilleen tai sitä voi repiä koiran kanssa. Vahviste tulee siis valita sen mukaan, mikä tunnetila käytökseen halutaan, vahvisteiden erilaiset "versiot" kun voivat saada koiran hyvinkin erilaiseen tunnetilaan.

Vahvistetta valitessa olisi tärkeää muistaa, että vahvisteet vaikuttavat koiriin eri tavoin. Siksi ei koskaan tulisi katsoa sitä, kuinka muut palkitsevat koiriaan. Kouluttajan tulee löytää itse ne vahvisteet, jotka sopivat omalle koiralle kussakin tilanteessa.

Opituissa käytöksissä sekä vihje että käytös voivat olla koiralle palkitsevia. Koira oppii yhdistämään tietyn tunnetilan tiettyyn vihjeeseen. Pelkkä vihje voi olla jo vahviste, jolla on sama vaikutus koiran tunnetilaan kuin aiemmin tietyllä vahvisteella (esim. pallo). Tämä tarkoittaa sitä, että voisimme esimerkiksi opettaa koiralle saman käytöksen kahdella eri vihjeellä käyttämällä erilaisia vahvisteita. Tällöin koira toteuttaa saman käytöksen erilaisella tunnetilalla riippuen siitä, kumpaa vihjettä käytämme.


Leikkiminen

Leikkimistyylejä on monia erilaisia. Oman koiran kanssa kannattaa leikkiä yhdessä erilaisia leikkejä ja lisäksi seurata, millä tavalla koira leikkii yksin sekä muiden koirien kanssa. Myös leikkityypit kannattaa laittaa rankingjärjestykseen sen mukaan, mikä on paras leikki kussakin tilanteessa.

Leikkikäytöksessä saattaa näkyä monia erilaisia käytöksiä, joista osa voi olla hyödyllisiä muuta koulutusta ajatellen. Täten leikistä voi napata erilaisia käytöksiä ja tunnetiloja.

Leikkiminen on tärkeää ajatellen myös koiran ja omistajan välistä suhdetta. Pennun kanssa kannattaa tehdä muun muassa kahden lelun leikkiä sekä lelun käteen tuomista. Vähitellen olisi hyvä siirtyä leikkimään myös häiriöisempiin paikkoihin. Leikin avulla koiran voi opettaa olemaan aktiivinen ohjaajaansa kohtaan.

Saalistus- ja vetoleikkejä leikkiessä tulee varoa edestakaista liikettä sekä koiran ilmaan nostamista, sillä ne vaurioittavat koiran niskaa. Lelulla kannattaa matkia saaliin liikkeitä, sillä tämä lisää lelun kiinnostavuutta. Leluilla leikkiessä tietyn tunnetilan voi ehdollistaa tiettyyn leluun, jolloin näitä leluja voi esimerkiksi hyödyntää koulutustilanteesa.


Ruoka palkintona

Ruokapalkka on usein helpoin ja nopein vahviste muihin vahvistetyyppeihin verrattuna. Aivan käytöksen opettamisen alkuvaiheessa tulisi tehdä paljon toistoja lyhyessä ajassa, ja tämä onnistuu helpoiten nimenomaan ruokapalkalla. Kun siirrytään vaikeampaan ympäristöön, vaihdetaan vahvistetta korkeampaan (tässä apuna aiemmin tehty lista eri vahvisteista). Vahvistetta kannattaa vaihtaa ajoissa myös silloin, mikäli haluaa käytökseen toisenlaisen tunnetilan.

Koira ei saa olla aivan kylläinen koulutusta aloittaessa, mutta tämä ei missään nimessä tarkoita koiran nälässä pitämistä. Jos koira ei suostu syömään ollenkaan ruokaa tietyssä häiriössä, valitaan aina parempi vahviste, tässä tapauksessa esimerkiksi jokin toisen tyyppinen (kuten leikki). Joissain tilanteissa koira saattaa yksinkertaisesti olla liian kiihtynyt tai peloissaan syödäkseen. Myös tällöin kannattaa miettiä muunlaisia vahvisteita ruokapalkan sijaan.


Sosiaaliset vahvisteet

Sosiaalisiin vahvisteisiin sisältyy muun muassa kehuminen, silittäminen, rapsuttaminen ja niin edelleen. Koirat pystyvät erottamaan erilaisia äänensävyjä, lisäksi ne kykenevät erikseen oppimaan niitä. Pelkkä äänensävy itsessään ei välttämättä riitä kovin pitkään koiralle palkkioksi, mikäli siitä ei koskaan seuraa mitään koiralle merkityksellistä.

Kouluttaja voi yhdistää erilaisen äänensävyn erilaisiin palkkioihin, eli ehdollistaa omia eleitään. Joillakin koirilla iloinen äänensävy saattaa olla yhdistynyt negatiiviseen vahvisteeseen. Siksi olisi hyvä miettiä, kokeeko koira kehun palkintona vai onko se vain ehdollinen merkki siitä, että se saa olla rauhassa. Lisäksi kannattaa olla tarkkana sen suhteen, ettei tietystä äänestä synny vahingossa vihjettä, jota ilman koira ei enää toimikaan.


Ympäristövahvisteet

Koulutuksessa voi hyödyntää myös ympäristön tarjoamia vahvisteita. Kouluttajan olisi hyvä tiedostaa, mitä koira haluaa missäkin tilanteessa, sillä melkein mitä vaan voi käyttää vahvisteena. Ympäristön vahvisteita ovat muun muassa haistelemaan pääseminen, kaivamaan pääseminen, uimaan pääseminen ja niin edelleen. Näihin koulutetaan erikseen ehdollinen vahviste. Tarkoitus on, että ympäristövahvisteita hyödynnettäessä koira pääsee tekemään haluamaansa asiaa ainoastaan kouluttajan antamasta vihjeestä. Ympäristön vahvisteitakin käyttäessä tulee huomioida tunnetila, eli miten ympäristövahviste vaikuttaa koiran tunnetilaan ja sopiiko se haluttuun käytökseen.

Mikäli emme halua ympäristön vahvistavan jotakin ei-toivottua käytöstä, kannattaa koira pitää alkuun vaikkapa liinassa. Esimerkiksi jos koira on vapaana ja se lähtee jäniksen perään, vahvistuu kyseinen käytös: Koira poistui omistajansa luota ja palkkiona oli jäniksen jahtaaminen.


Opeta koira pitämään vahvisteista

Älä koskaan anna koiralle liian hyvää tai liikaa, jos vähempikin riittää. Jos koira esimerkiksi istumaan opettelussa saakin kourallisen nameja tavanomaisen yhden namin sijaan, saattaa tämä vaikuttaa pitkäkestoiseen mielentilaan. Koira oppii odottamaan kourallista nameja, jolloin yksi nami ei välttämättä enää riitäkään. Opeta koira myös pitämään vahvisteista "ota nami, saat pallon" -tyyppisesti tai silittämällä ennen haistelemaan päästämistä. Erityisesti tokokokeita ajatellen voidaan myös opettaa koiralle, että esimerkiksi hymyilemme ennen varsinaista vahvistetta.

Koulutuksessa olisi hyvä pyrkiä monipuolisuuteen, eli olisi löydettävä vähintään edes yksi hyvä ruokapalkka, yksi hyvä lelu, yksi ympäristövahviste, sosiaalinen vahviste ja niin edelleen. Nämä voivat olla myös opetettuja, eli niistä on palkittu jollain toisella vahvisteella.

Lopuksi Tuire korosti tärkeää asiaa: Jos koulutustilanteessa ilmenee ongelma, esimerkiksi koira ei syö, koira turhautuu, koira poistuu koulutustilanteesta, koira menee häiriöön jne., on kouluttajan aina syytä katsoa peiliin. Joko vahviste ei ole riittävän hyvä, kriteerit ovat liian korkealla ja/tai vahvistetiheys liian matala. Joskus koira voi yksinkertaisesti olla myös kipeä. Joka tapauksessa koulutuksen epäonnistumisesta ei voi koskaan syyttää koiraa, vaan usein syynä on lähinnä huonosti toteutettu koulutus.