perjantai 18. marraskuuta 2016

Keep Going Signal

Keep going signaalilla tarkoitetaan koiralle opetettua merkkiä, joka tarkoittaa, että "hyvin menee, jatka samaan malliin". KGS on siis oma vihje palkkion viiveelle, jolloin se merkkaa oikean käyttäytymisen. Seuraamisessa KGS voisi olla esimerkiksi koiraan päin vilkaisu: kun vilkaiset koiraa kesken seuruun, tietää se tekevänsä oikein.

KGS:sta ollaan kouluttajien keskuudessa montaa mieltä. Osa on sitä mieltä, että sillä ei ole mitään todellista funktiota, kun taas osa suhtautuu siihen ehdollisena vahvisteena (ehdollisella vahvisteella tarkoitetaan siis koiralle opetettua merkkiä, joka kertoo, että ehdoton vahviste on tulossa).

KGS ei ole mikään uusi juttu, vaan sitä on sovellettu jo ainakin 1940-luvulta saakka - tosin siihen aikaan se ei todennäköisesti vielä kulkenut kyseisellä nimellä. Signaalia on käytetty kautta aikain muun muassa siten, että jonkinlainen ääni on kertonut, että eläin tekee oikein. Esimerkiksi Kelleyn esiintyessä sirkusmerileijonien kanssa, tuli hän lavalle neljän merileijonan keskelle ja lauloi. Laulun aikana merileijonat tekivät tehtäviä. Mikäli jollekin eläimistä sattui virhe, Kelley lopetti laulamisen ja katsoi virheen tehnyttä merileijonaa. Merileijonan korjatessa Kelley jatkoi taas laulamista. Laulaminen toimii siis merileijonille keep going signaalina!


Mikäli KGS:n haluaa opettaa omalle koiralleen, tulee tietenkin ensin valita signaali, jota haluaa käyttää. Se voisi olla esimerkiksi kehu, käsien taputus tai hymyily. Tällöin kyseistä signaalia tulisi käyttää vain palkkasanaa tai naksua edeltävänä. Eli koiran tehdessä oikein -> taputetaan käsiä -> *naks* -> palkka. Pikku hiljaa kouluttaja voi kasvattaa viivettä KGS:n ja naksun välillä, mutta KGS johtaa yhä aina lopulliseen vahvisteeseen.

KGS:n käyttöön liittyy kuitenkin myös monia haasteita. Yksi isoimmista taitaa olla se, että sen käytöstä voi tulla koiralle vihje, jota se tarvitsee jatkaakseen. Toisin sanottuna, jos koiralle on aina taputettu ennen naksautusta, saattaa se luovuttaa, mikäli kouluttaja ei enää taputakaan. Koira on siis oppinut, että hiljaisuus = koira tekee väärin ja taputus = koira tekee oikein. KGS:n lakkaaminen voi siis toimia koiralle myös negatiivisena rankaisuna. Esimerkiksi Kelleyn tapauksessa laulun keskeytyttäminen oli merileijonille merkki virheestä, jolloin kyseinen merkki toimi niille rankaisuna (=> mahdollisuus palkkioon poistui).

Kouluttaja saattaa käyttää keep koing signaalia myös tahattomasti. Hän voi esimerkiksi jutella koiralle ja kehua sitä ilman, että tulee ajatelleeksi sen enempää kehumisen funktiota. Tällöin kehuminen on kouluttajalle ennemminkin tapa sen sijaan, että sitä käytettäisiin systemaattisena työkaluna. Jatkuva koiran kehuminen ja sille juttelu koulutustilanteessa voi johtaa siihen, että koira tulee tästä kehumisesta ikään kuin riippuvaiseksi. Kyseessä on tarkoitukseton KGS. Kun koira on opetettu siihen, että sitä jatkuvasti kehutaan, saattaa kehumisen päättyminen toimia sille rankaisuna. Vaihtoehtoisesti voimme tulla tästä siihen päätelmään, että eikö tokokoira kannattaisi ehdollistaa siihen, että nimenomaan ohjaajan hiljaa oleminen tarkoittaa sen tekevän oikein?


Loppupeleissä KGS voi olla toimiva, mutta heikosti suunniteltuna se voi olla myös negatiivinen rankaisu tai vaihtoehtoisesti sillä ei ole merkitystä lainkaan. Osa kouluttajista sanoo KGS:n olevan työkalu, jota harvemmin tarvitaan. Tietyissä tilanteissa siitä saattaa kuitenkin olla iso apu koulutuksen etenemisessä.

torstai 3. marraskuuta 2016

Satunnaispalkkaamisesta

Satunnaispalkitsemisesta puhutaan paljon erityisesti lajiharjoittelussa, jossa tähtäimenä on kilpaileminen. Tokokoulutuksissakin kuulee sanottavan, että koira tulee yllättää palkkaamalla se esimerkiksi kesken liikkeen tai kisamaisen suorituksen. Satunnaispalkitseminen on luonnollisestikin osa positiivisella vahvisteella kouluttamista. Vaikka kouluttamisessa käytetäänkin hyväksi esimerkiksi ruokaa, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa palkittaisiin tietystä käyttäytymisestä joka kerta.

Koulutuksen alkuvaiheessa, kun tiettyä käyttäytymistä vasta opetetaan, on sen vahvistaminen tietysti tärkeää. Opetusvaiheessa koira siis palkitaan joka kerta, kun se toimii haluamallamme tavalla. Kun käytös on saatu opetettua koiralle, voidaan kuitenkin siirtyä satunnaisvahvisteen käyttöön. Palkkaa ei tulekaan enää joka kerta, vaan joka 3. kerta, 5. kerta tai 10. kerta. Tätä voidaan kutsua muuttuvaksi vahvisteaikatauluksi, tutummin siis satunnaispalkkaamiseksi.

Satunnaispalkkaamisen on itseasiassa todettu olevan jopa tehokkaampaa kuin jatkuvan palkkaamisen, ja esimerkkejä tästä on lukuisia. Yksi hyvä esimerkki löytyy Pryorin delfiinin kouluttamisesta. Pryor siis koulutti delfiinin hyppäämään renkaan läpi. Kun delfiini sai kalan jok'ikisestä hypystä, alkoi se hypätä mahdollisimman matalalta eikä se vaikuttanut kovin innokkaalta. Hiljalleen käytös meni huonompaan ja huonompaan suuntaan. Delfiini ei enää viitsinyt yrittää kunnolla sen saadessa kuitenkin jokaisesta hypystä kalan - oli hyppy millainen hyvänsä. Kun Pryor tässä vaiheessa lakkasi kokonaan palkkaamasta, sammui kyseinen hyppykäyttäytyminen täysin.
Tämän jälkeen Pryor alkoikin palkitsemaan delfiiniä hypystä satunnaisesti. Välillä kalaa tuli kolmannesta hypystä, välillä jo ensimmäisestä. Pryor muutti vahvisteaikataulua jatkuvasti. Tämän seurauksena delfiini innostui ja alkoikin hypätä korkeammalle ja näyttävämmin. Se yritti kaikenlaisia hienouksia siinä toivossa, että jostain hypystä tulisi kalaa!

Hyvä esimerkki ihmiselämän satunnaispalkkaamisesta on pelikoneet. Jos pelikoneeseen laittaa joka kerta 10 senttiä ja myös voittaa joka kerta 20 senttiä, ei peli ole kovin mielenkiintoinen. Siinä kyllä voittaa rahaa, mutta voiko ikävystyttävämpää tapaa olla? Pelikoneiden yllätyksellisyys on syynä siihen, miksi ne ovat niin suosittuja. Et voi koskaan tietää, voitatko 0 euroa, 2 euroa vai 100 euroa! Siksi se on niin koukuttavaa. Osalla ihmisistä edellä mainitun kaltainen satunnaisvahvistaminen toimii liiankin hyvin heidän jäädessään koukkuun vastaaviin rahapeleihin.

Satunnaisvahvisteella on siis myös ikävät puolensa. Koska se on niin toimiva, tulee se vahvistaneeksi myös sellaisia käytöksiä, joita emme toivoisi. Hyvänä esimerkkinä ruokaa kerjäävä koira, joka on kerran saanut ruokaa pöydästä. Tällainen koira tuntuu jaksavan kerjätä hamaan loppuun saakka, vaikka ruokaa tipahtelisi lattialle yhdellä kerralla kahdestakymmenestä. Jotta kyseinen kerjäämiskäyttäytyminen sammuisi, tulisi olla monen monta toistoa ilman vahvistetta; erityisesti niillä koirilla, joiden vahvistehistoria kyseisen käyttäytymisen suhteen on pitkä.

Tokoa harrastettaessa satunnaispalkitsemisen merkitys korostuu kokeisiin harjoittelun myötä. Esimerkiksi tokon alokasluokassa on kuusi sellaista liikettä, jotka tulee suorittaa yhteen putkeen. Jos palkkaamme koiraa treeneissä joka liikkeestä, se hyvin todennäköisesti hämmentyy kokeessa, jossa palkkaa ei tipukaan. Lisäksi, kuten delfiiniesimerkistä kävi ilmi, koira saattaa alkaa alisuorittaa tekemiään liikkeitä. Jos sen sijaan teemme kisamaista treeniä ja palkkaamme koiran aina kolmannen liikkeen kohdalla, alkaa ensimmäinen ja toinen liike heikentyä.
Jotta saisimme kokeeseen hyvällä asenteella suorittavan koiran, tulisi vahvisteaikataulua muuttaa joka treenissä: välillä palkka tulee kesken liikkeen, välillä neljännen liikkeen jälkeen ja välillä aivan lopuksi. Tätä vaihdellaan jatkuvasti, jotta koira ei voi koskaan tietää, milloin palkka on tulossa. Tällöin se myös viitsii yrittää aivan eri tavalla.

Jotta koira ei oppisi yhdistämään kisatilannetta palkkaamattomuuteen, olisi hyvä käydä treenaamassa sen kanssa erilaisissa kisamaisissa tilanteissa (möllitokot, kisatreenit) pitkin koiran elämää. Näissä tilanteissa koira kannattaisi aina palkata yllätyksellisesti kesken suorituksen, kuitenkin vaihdellen vahvisteiden paikkaa kisamaisesta toiseen.

Arjesta yksi hyvä esimerkki on luoksetulo: vaikka olenkin opettanut sen palkitsemalla joka kerta koiran tullessa tykö, ei näin tarvitse toimia enää. Luoksetulosta on tullut käyttäytymisenä niin vahva, että koira tulee luokse helposti kymmenen kertaa peräjälkeen, vaikka palkkaa ei tippuisi näillä kerroilla lainkaan! Jotta kyseinen käyttäytyminen pysyisi yllä, palkitsen kuitenkin yhä satunnaisesti; vaikka nakit kuinka hyviä olisikin, ei niitä onneksi tarvitse kantaa taskussa aina.