lauantai 30. joulukuuta 2017

Mistä on hyvät sheippaajat tehty?

Muutama asia erottaa hyvän sheippaajan muista:
  1. Ensinnäkin, taitava sheippaaja etenee pienin askelin eikä siten ahnehdi liikaa kerralla. Hyvin usein sheippaamisen tehottomuus johtuu siitä, että otetaan aivan liian suuria harppauksia. Kriteeriä olisi nostettava pikku hiljaa: esimerkiksi sheipatessa koiralle kiertoa, alkuun vahvistetaan sitä, että koira vain katsoo kartion suuntaan. Tämän jälkeen nostetaan kriteeriä siihen pisteeseen, että koira ottaa askeleen kohti kartiota (tai mahdollisesti voidaan laskea kriteeriä jopa niin alas, että vahvistetaan ensin tassun liikahdusta).

  2. Lisäksi hyvä sheippaaja tarjoaa aina välittömän vahvisteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kouluttaja ei jää odottelemaan ja katselemaan, josko eläin tarjoaisi sittenkin vähän enemmän. Mikäli kouluttaja esimerkiksi epäröi vahvisteen antamista, menee tärkeä hetki herkästi ohi. Hyvä kouluttaja antaa vahvisteen välittömästi, kun eläin tarjoaa asetettua kriteeriä.

  3. Taitava sheippaaja käyttää pieniä vahvisteita. Sen sijaan, että antaisi koiralle esimerkiksi kourallisen ruokaa, antaa hän vain yksittäisiä pieniä paloja. Tällöin sheippaaminen on nopeaa, jolloin myös tuloksia saadaan aikaiseksi nopeammin. Tämä on myös syy siihen, miksi jotkut teoriat eivät tue jackpotin antamista: mikäli jackpotilla tarkoitetaan koulutustilanteessa isompaa satsia ruokaa, menee sen syömiseen luonnollisesti enemmän aikaa. Tämä taas hidastaa koko sheippaamisprosessia. Joissain laboratoriotutkimuksissa rotilla on myös havaittu, että ne eivät tarjoa sen valmiimpaa (tai nopeammin) käyttäytymistä jackpotin jälkeen kuin pelkillä yksittäisillä vahvisteilla palkitut.

  4. Hyvä sheippaaja vahvistaa sitä parasta halutun käyttäytymisen muotoa, mikä juuri sillä hetkellä on saatavilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kouluttaja muuttaa koulutussuunnitelmaa silloin, kun havaitsee eläimen olevan suunnitelmaa edellä. Ei siis kannata jumittua suunnitelmaan ja edetä järjestelmällisesti A -> B -> C, mikäli eläin hallitsee jo käyttäytymisen D. 

  5. Taitava sheippaaja osaa myös perääntyä tarvittaessa. Jos eläin jumittuu johonkin kohtaan eikä koulutus etene, kannattaa koulutussuunnitelmaa muuttaa sen sijaan, että jäisi odottelemaan jotakin tapahtuvan. Käyttäytymisen sheippaaminen on itse asiassa nopeampaa, kun kriteeriä lasketaan tarvittaessa.


Lähde: Chance, P. 2014. Learning and behavior: Tips for shapers.

torstai 23. marraskuuta 2017

Yliopistollinen eläinkouluttajakoulutus

Kesällä Jirkan sivuille ilmestyi tiedote, jonka mukaan Tampereen yliopisto käynnistäisi tammikuussa 2018 käyttäytymisanalyysiperusteisen eläinkouluttajakoulutuksen. Innostuin toden teolla ja jäin odottelemaan hakuvaatimuksia, jotka ilmestyivätkin elokuun lopussa Tampereen yliopiston sivuille. 

Hakuedellytyksenä oli vähintään toisen asteen koulutus sekä kiinnostus eläinten kouluttamiseen. Lisäksi edellytyksenä oli tieteellisen englanninkielisen materiaalin ymmärtäminen. Haku tapahtui lomakkeella, jonka yhteyteen tuli liittää ansioluettelo sekä motivaatiokirje. Motivaatiokirjeessä tuli muun muassa perustella sitä, miksi haluaa mukaan koulutukseen sekä arvioida eläinkouluttajakoulutuksen tilannetta Suomessa tällä hetkellä ja miten sitä voisi kehittää.

Hakukirjeen lähetettyäni meni jonkin aikaa, jonka jälkeen tuli kutsu yksilöhaastatteluun. Haastattelu alkoi englannin kielen taidon testaamisella. Tämän jälkeen oli varsinainen haastattelu, jossa kartoitettiin muun muassa motivoituneisuutta, alan kokemusta sekä tavoitteita. Itselleni jäi haastattelun jälkeen todella hyvä fiilis, kokemus oli kaikin puolin oikein mukava.


Toissapäivänä sainkin tietää, että pääsin mukaan koulutukseen!

Olen todella innoissani, näin ne unelmat tuppaavat toteutumaan! Tämä on jotakin, mitä on odotettu todella kauan, mutta mitä ei olisi uskonut koskaan tapahtuvan. On aika hienoa, että tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa käyttäytymisanalyysiperusteista eläinkouluttajakoulutusta tarjotaan nyt Suomessa!

Tampereen yliopisto kuvailee koulutuksen sisältöä seuraavasti:
Koulutuksen tavoitteena on, että osallistuja oppii soveltamaan tietoa sekä tieteellisen tutkimuksen tuloksia eläinten oppimisesta ja käytännön kouluttamisesta eläinlajista riippumattomasti. Koulutus tarjoaa osallistujille tiedot, taidot sekä ymmärryksen tarvittavaan valitsemansa eläinlajin kouluttamiseen. Koulutus pohjautuu käyttäytymisanalyysia soveltavaan tieteelliseen lähestymistapaan ja eettiseen eläinten käsittelyyn. 
Koulutuksen jälkeen osallistujat pystyvät arvioimaan tilanteeseen sopivia menetelmiä erilaisten mallien avulla. He tunnistavat menetelmien edut ja mahdollisuudet eläinten käyttäytymisen muuttamisessa. Osallistujat osaavat myös havainnoida ja analysoida eläinten käyttäytymistä oppimisen näkökulmasta. He osaavat soveltaa tieteellisiä tutkimustuloksia, arvioida niiden merkitystä oman toimintansa tukena sekä tunnistavat käyttäytymisanalyysin mahdollisuudet eläinkoulutuksessa ja -tutkimuksessa. Osallistujat omaksuvat myös eläinten kouluttamisen sekä eläinten kanssa toimimisen eettiset periaatteet.
Kyseessä on siis tosiaan 20 opintopisteen laajuinen koulutus ja se kestää vuoden verran. Tämä ei tosin suinkaan ole tässä, vaan koulutukselle on tulossa myös jatkoa.
Innolla odotan tammikuuta ja koulutusohjelman starttaamista... Tästä se lähtee!

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Ken Ramirez: Aggression hoito

Luennon kuvaus

Dealing with reactive dogs, handling aggression, and working through problems with highly sensitive animals can be a challenge for even the very best clicker trainers. Over the years, many creative trainers have presented various alternatives to handling aggression and reactivity problems. The explosion in the number of approaches, combined with an array of new nomenclature, is often confusing for trainers seeking to choose an approach for themselves or to recommend to others.

Today, some of the most discussed approaches include, but are not limited to, Counter Conditioning, Constructional Aggression Treatment (CAT), Click to Calm, behavioural Adjustment Training (BAT), the “Look at That” game (LAT), and a host of others. How do these varied treatment approaches compare? What common or distinct scientific principles are being employed? Are certain plans better for certain situations than others?

This Session is designed to help you sort out the choices. It will explore the science underlying the approaches, look at their known efficacy, and help you see what these approaches share, as well as their differences, so that you can make informed choices. Attendees at this Session will also learn to ask the right questions and listen/look for thoughtful answers to be well-prepared when the next approach makes its way forward.


Aggressioiden hoitamisesta yleisesti

Kenin mukaan häneltä kysytään usein, mitä mieltä hän on niistä tekniikoista, joita yleensä käytetään aggressioiden hoidossa. Kertomansa mukaan hän ei normaalisti puhu muiden kouluttajien kehittämistä tekniikoista, mutta nyt hän päätti tehdä poikkeuksen, sillä asiaa kysytään häneltä niin usein. Luennolla hän kävi läpi ensin aggression määritelmää ja aggression hoitoa yleisesti. Tämän jälkeen hän esitteli muutaman tunnetuimman menetelmän ja kertoi oman mielipiteensä niistä.

Ken määrittelee aggression jonkinlaiseksi vihamieliseksi käyttäytymiseksi, joka ei ole toivottua. Kuten tiedämme, ihmiset saattavat määritellä aggression eri tavoin. Joku saattaa esimerkiksi sanoa, että hänen koiransa ei ole aggressiivinen, vaan sen sijaan se on vain reaktiivinen/omistushaluinen/suojeleva tai muuta vastaavaa. Tästä syystä tulisikin puhua ensisijaisesti siitä, mitä koira tekee.

Kautta aikain on kehitetty erilaisia tapoja toimia aggression kanssa. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi CAT, Click to Calm, DRI, BAT, DRL, DRA, Look at That, DRO, U-Turn, Watch Me ja monia, monia muita. Ei siis ole mikään ihme, että koiranomistajat menevät sekaisin. Vaikka menetelmiä on monta, niin kaikki ne kuitenkin eroavat jossain määrin toisistaan.

Yksi haastava asia aggressioiden hoidosta puhuttaessa onkin juuri terminologia. Eri tekniikoita markkinoille tuovat kouluttajat saattavat käyttää aivan uusia termejä saadakseen asiakkaiden mielenkiinnon. Tosi asiassa kouluttajat kuitenkin lähinnä sekoittelevat eri tekniikoita keskenään, jolloin syntyy uusia konsepteja, joilla ei ole mitään tieteellistä nimitystä.

Kenin mukaan kaikilla eläimillä on olemassa aggressiivista käyttäytymistä, sillä se auttaa eläimiä selviämään elämän haasteista. Menestys on aina vahviste; esimerkiksi jos koira saavuttaa aggressiivisella käyttäytymisellä jotakin, aggressio luonnollisesti vahvistuu. Ihmisellä tulisikin aina olla takataskussaan suunnitelma eläimen aggressiivisen käyttäytymisen varalle. Lisäksi tulisi olla hyvin tietoinen ympäristöstä ja minimoida mahdolliset riskit (esimerkiksi jos lapsi tulee silittämään koiraasi, älä puhu samaan aikaan puhelimeen). Kun aggressiosta tulee osa eläimen käyttäytymisten repertuaaria, ei se koskaan unohdu; vaikka se ei näkyisi päällepäin, se on kuitenkin siellä jossain.

Myös eläimen elekielen ymmärtäminen on keskeistä, sillä kaikki eläimet antavat kyllä merkkejä. Mikäli mahdollista, pyri välttämään ne tilanteet, joissa eläimellä on mahdollisuus aggressiiviseen käyttäytymiseen (ja päätä tilanne ennen kuin se ehtii alkaakaan). Mikäli eläin kuitenkin käyttäytyy aggressiivisesti, pyri ottamaan se informaationa tulevaa varten (missä tapahtui, mitä tapahtui, kenen kanssa jne.).

Moni perinteinen tekniikka hyödyntää rankaisun käyttöä aggressioiden hoidossa. Yleensä rankaisun käyttö kyllä toimii jollain tapaa. Tavan toimivuus taas tietenkin vahvistaa kouluttajaa, jolloin kouluttaja sortuu käyttämään rankaisua herkemmin uudelleen. Useiden tutkimusten mukaan rankaisun käyttö sisältää kuitenkin erilaisia riskejä, haasteita ja sivuvaikutuksia. Kouluttajan olisi hyvä ymmärtää rankaisun mahdolliset sovellukset. Kenin mukaan rankaisu löytyy kyllä jokaisen kouluttajan työkalupakista, mutta toivon mukaan se on lähinnä keräämässä siellä pölyä.

Monet taitavat kouluttajat hyödyntävät klassista ehdollistamista aggressioiden hoidossa. Esimerkiksi siedättäminen, totuttaminen ja vastaehdollistaminen ovat kaikki tutkittuja sekä testattuja menetelmiä, ja ne ovat tehokkaita ja toimivia. Vaikka koulutamme positiivisesti vahvistamalla ja keskitymme siten lähinnä operanttiin ehdollistamiseen, niin siitä huolimatta ei tule unohtaa klassista ehdollistumista, joka on aina läsnä.

Look at That Game (McDevitt)
- perustuu vastaehdollistamiseen ja operantteihin tekniikoihin
- koira opetetaan katsomaan aggression laukaisevaa kohdetta (jolloin ehdollistetaan operantisti)
- tämä muuttaa koiran emotionaalista suhtautumista laukaisevaan tekijään, kun sitä palkitaan katsomisesta (tapahtuu klassista ehdollistumista)
- menetelmässä koira siis saa katsoa kohdetta ja se palkitaan tästä
- pikku hiljaa koira rentoutuu ärsykkeen läheisyydessä ja alkaa kiinnittää enemmän huomiota kouluttajaan
- menetelmää voi käyttää missä tahansa sellaisessa tilanteessa, jossa jokin ärsyke aiheuttaa koirassa vahvoja reaktioita
- ennen menetelmän käyttöä aggression hoidossa koiralle tulisi opettaa "Look at That" -peli
- menetelmä toimii vain, jos siinä edetään hiljalleen (tämä tosin pätee useimpien tekniikoiden kohdalla)
- lisäksi se toimii parhaiten muiden työkalujen kanssa, ei niinkään yksinään
- Kenin mielestä erinomainen työkalu, jota voi hyödyntää moniin eri tilanteisiin

CAT (Rosales-Ruiz & Snider)
- CAT on lyhenne sanoista Constructional Aggression Treatment
- kyseessä operantti tekniikka, joka perustuu negatiivisen vahvisteen käyttöön -> koiran toivottu käyttäytyminen saa esim. vieraan ihmisen/koiran poistumaan
- vahvisteena toimii siis laukaisevan tekijän etäisyys koirasta
- tutkittu menetelmä
- vaatii erillisen koulutustilanteen järjestämisen, jotta koira oppisi nopeasti
- Ken näytti videon koirasta, joka murisi vieraille ihmisille -> koiran muristessa vieras ihminen pysyi paikallaan -> jos hiljeni, ihminen meni kauemmas -> loppupeleissä koira ei enää murissut lainkaan, jolloin vieras ihminen pystyi syöttämään koiralle ruokaa
- menetelmä on hyödyllinen silloin, kun koira joutuu säännöllisesti arjessa tilanteisiin, jotka laukaisevat aggression
- jotta menetelmä toimii, tulee koulutustilanne järjestää erikseen, jolloin laukaisevaa tekijää ja muita olosuhteita voidaan kontrolloida
- menetelmän haittapuolena on se, että se altistaa koiran hetkellisesti epämiellyttävään tilanteeseen -> siksi Kenin mukaan sitä olisi syytä käyttää lähinnä silloin, jos koira joka tapauksessa joutuu näihin tilanteisiin
- menetelmä on kontekstisidonnainen, joten sitä tulee harjoitella erilaisissa tilanteissa (tämä tosin pätee moniin muihinkin tekniikoihin)
- jos koulutustilanne on järjestetty hyvin ja ajoitukset ovat kohdillaan, niin menetelmällä saa tuloksia aikaan nopeastikin

Click to Calm (Parsons)
- kyseessä on operantti menetelmä, jossa koiran käyttäytymistä sheipataan hiljalleen toivottuun suuntaan
- aloitetaan vahvistamalla aivan pieniä ja lyhytkestoisia rauhoittumisen merkkejä
- tapahtuu myös vastaehdollistamista, kun koira muuttaa emotionaalista vastinettaan kohdatessaan ärsykkeen
- Ken itse hyödynsi tätä oman koiransa kanssa, joka haukkui raivokkaasti ovikellolle (tämäkin voidaan määritellä aggressiiviseksi käyttäytymiseksi) 
- aluksi Kenin koira ei edes huomannut nameja -> kuitenkin 4-5 viikon päästä se alkoi huomaamaan namit ja aggressio väheni pikku hiljaa -> lopulta ei enää lainkaan haukkunut ovikellolle
- erityisen hyödyllinen työkalu silloin, kun koiran reaktio on niin intensiivinen, että sitä on mahdoton säädellä esimerkiksi menemällä kauemmas
- huono puoli menetelmässä on se, että siinä tulee vahvistaneeksi herkästi myös ei-toivottua käyttäytymistä (vaikkakin ei niin voimakasta)
- ei myöskään ole mikään nopein menetelmä (tosin harva menetelmä on)
- asianmukaisesti toteutettuna menetelmällä on pysyvät tai vähintäänkin pitkäaikaiset myönteiset vaikutukset

Yhteensopimattoman käyttäytymisen kouluttaminen
- ryhmä erilaisia operantteja tekniikoita, joita monet taitavat kouluttajat hyödyntävät
- Watch-Me on menetelmä, jossa koira opetetaan katsomaan kouluttajaa ärsykkeen ilmaantuessa
- U-Turn on menetelmä, jossa koira opetetaan kääntymään ärsykkeestä pois päin vastakkaiseen suuntaan, josta se ansaitsee vahvisteen
- lisäksi olemassa monia muita vastaavia tekniikoita
- idea näissä on se, että koiralle opetetaan jokin toisenlainen käyttäytyminen aggressiivisen käyttytymisen tilalle -> eli jokin sellainen käyttäytyminen, mikä on yhteensopimaton esimerkiksi haukkumisen, puremisen tai räyhäämisen kanssa
- perustuu operanttiin uudelleenohjaamiseen, mutta myös klassista ehdollistumista tapahtuu
- sopii erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa koiran on vaikea vältellä laukaisevia tekijöitä
- huonona puolena on se, että menetelmä itsessään ei poista pelon, ahdistuksen tai aggression aiheuttajaa, vaan se on lähinnä tapa päästä pois ikävästä tilanteesta
- yksinään ei välttämättä kovin tehokas, vaan vaatii lisäksi muita työkaluja
- kyseessä on työkalu, joka jokaisella kouluttajalla olisi kuitenkin hyvä olla olemassa

BAT ja BAT 2.0 (Stewart)
- Kenin mukaan BAT tulisi unohtaa ja keskittyä lähinnä BAT 2.0:aan
- kyseessä on menetelmä, jossa yhdistyvät erilaiset tekniikat (Look at That, DRI, negatiivinen ja positiivinen vahviste)
- lähtenyt kehittymään CAT-menetelmästä, kun haluttiin lisätä siihen positiivinen vahviste -> tänä päivänä CAT ja BAT ovat kuitenkin aivan erilaisia
- koiralle annetaan se, mitä se haluaa (etäisyys)
- Kenin oman kokemuksen mukaan kyseessä on tehokas työkalu, joka toimii
- menetelmä vaatii yleensä koulutustilanteen järjestämistä, tai vähintäänkin pitää olla tietoinen ympäristöstä ja mahdollisista häiriötekijöistä -> parhaiten toimivat isot, laajat alueet (esimerkiksi puisto)
- kouluttajan tulisi olla tietoinen myös niistä toiminnallisista vahvisteista, joita koira haluaa
- menetelmän käyttö vaatii kokemusta, tilannetajua sekä koiran tuntemista
- haittapuolena on se, että menetelmä on kontekstisidonnainen (kuten useimmat menetelmät)
- kun koulutustilanne on järjestetty hyvin, menetelmä toimii nopeasti

Lopuksi

Eri menetelmiä käytettäessä mennään herkästi metsään, jolloin saatetaan tehdä vain hallaa eläimen käyttäytymiselle. Tästä syystä tekniikoista myös kiistellään paljon. Menetelmien kritiikki juontaa juurensa yleensä niiden toimimattomuudesta, mikä taas johtuu siitä, että niitä ei ole osattu käyttää oikein.

Useimmiten jonkin menetelmän toimimattomuus johtuu huonosta vahvisteen ajoituksesta. Lisäksi kouluttajalla voi olla vaikeuksia lukea eläintä ja monesti myös otetaan aivan liian suuria harppauksia. Lähes kaikki tekniikat vaativat erillisen koulutustilanteen järjestämisen sekä tarkkaan mietityn treenisuunnitelman. Menetelmän valinnassa tulee myös ottaa huomioon erityisesti seuraavat asiat: eläimen koulutushistoria, ärsykkeen tyyppi, tilanteen erityisyys, mahdolliset riskit, kouluttajan kokemus sekä oma eettinen hierarkia.

Ken kehoittaa pitämään mielen avoimena haettaessa ratkaisua aggression hoitoon. Hän ei usko, että mikään menetelmä yksinään olisi vastaus kaikkiin aggression ongelmiin. Hyvä kouluttaja säilyttää työkalupakissaan useita erilaisia työkaluja ja tietää, miten käyttää niitä kaikkia. Myös menetelmien tieteellisen taustan ymmärtäminen on tärkeää. Tällöin hahmotetaan se, miksi menetelmä toimii/ei toimi ja kyetään vertailemaan menetelmiä keskenään.

Kaikki aggression hoitomenetelmät vaativat kouluttajalta taitoa ja ymmärrystä niiden oikeanlaisesta käyttäytymistä. Oikotietä onneen ei ole, vaan tulosten saavuttaminen vaatii aina aikaa ja suunnitelmallisuutta.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Michele Pouliot: Palkkion toimittamisesta

Luennon kuvaus:

Effective clicker training is sometimes thought of as exclusively dependent on the timing of the click and the value of the reinforcer. An often-overlooked subject is reward delivery. How, where, and when rewards are delivered is often crucial to efficient and clear training, because it is a linchpin in the communication cycle you are creating. Implicit in "Click, then treat" is all of the activity that happens in "then." While most beginners know that beginning the process of reaching into the bait bag, say before the click is completed, can weaken the power in the click, even experienced trainers don't always understand other critical effects of reward delivery on learning.

Strategic reward delivery includes how reward delivery can be used to either lower or increase a dog's energy, how the makeup of the physical reward itself can enhance or hinder the reward process, whether the placement of reinforcement should support the goal behaviour or be used to reset the dog for another repetition, and how teaching a dog to tolerate occasional longer reward sequences can allow for flexibility without dampening the reinforcement process. Finally, strategic reward delivery means being conscious of the choices you are making and how they impact your dog's learning.



Palkkion toimitustavalla on merkitystä

Kuten tiedämme, palkkion ajoituksella sekä arvolla on luonnollisesti suora vaikutus sheippaamisen tehokkuuteen. Palkan arvolla on myös iso vaikutus siihen, miltä koiran ilme näyttää lopullisessa käytöksessä. Michele näytti tästä useampia esimerkkivideoita; heikompiarvoisella palkalla koira saattoi kyllä suorittaa tehtävän, mutta teki sen huomattavasti hitaammin ja vähemmän iloisesti. Palkan ollessa kohdillaan, muuttui koiran ilme täysin. 

Palkan ajoituksen ja arvon lisäksi ei tule kuitenkaan unohtaa tapaa, jolla toimitamme vahvisteen. Tehokas palkan suunta + tehokas palkan toimitustapa => tehokas kouluttaminen. Palkkion toimitustavalla on iso vaikutus lopulliseen käytökseen. Lisäksi tulee huomioida, että jokaisella käytöksellä voi olla omanlaisensa palkkion toimitustapa.

Palkkion toimittaminen on myös turvallisuuskysymys. Usein tämä tulee ilmi hevosten kanssa, jotka saattavat puskea ruokapalkkaa hakiessaan. Hevoselle voisikin olla kannattavaa opettaa, että palkka tuodaan aina hevosen luo. Hevosen voi opettaa myös ottamaan yhden askeleen taaksepäin, kun sitä palkataan, jolloin ennaltaehkäistään mahdollista puskemista.

Toimitustavan valinta

Palkan toimitustapoja on monia: Sen voi esimerkiksi heittää, vierittää, ojentaa, piilottaa, vetää ja niin edelleen. "Come n' Get It!" on palkan toimitustapa, jossa koira tulee aina naksun jälkeen hakemaan palkan kouluttajalta. Jos tähän tapaan jumittuu, koira oppii siihen herkästi ja saattaa jatkossa tulla ohjaajan luo silloinkin, kun se ei olisi toivottavaa.

Palkan toimittamisen nopeus valitaan sen mukaan, kuinka energinen tai rento koiran halutaan olevan tavoitekäyttäytymisessä. Nopea palkkaustapa synnyttää koirassa luonnollisesti energiaa, kun taas rauhallinen palkkaaminen laskee koiran virettä ja rauhoittaa.

Palkan sujuva toimitus on tärkeää, eikä siihen tule sisältyä turhaa viivyttelyä. Jos etäisyys koiraan on pitkä, voi palkan toimittaa vaikka juosten. Pitkissä etäisyyksissä kaikkein paras ratkaisu olisi jonkinlainen palkka-automaatti, jolloin palkkio saadaan toimitettua koiralle mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti.

Hyvä palkkion toimitustapa on aina tehokas, turvallinen ja ehkäisee ei-toivottua käyttäytymistä!

Naksun jälkeen aina maksu

Palkkaaminen on prosessi, joka ei saisi katketa. Palkatessa koiraa tulee muistaa, että sekundaarivahvisteen eli naksun jälkeen ei enää odoteta lisää käyttäytymistä, vaan palkka toimitetaan sujuvasti koiralle. Esimerkiksi seuraamisessa naksautetaan silloin, kun koira on oikealla kohdalla. Jos koira naksun jälkeen liikkuukin pois päin seuruupaikalta, niin kouluttaja ei jää enää tässä vaiheessa odottamaan koiran palaamista oikealle paikalle ennen kuin palkkaa koiran.

Naksu tarkoittaa maksua, eikä siihen siten sisälly ehtoja. Palkan toimitusaika voi vaihdella riippuen esimerkiksi siitä, onko koira lähellä vai kaukana ohjaajasta. Palkkion toimitusprosessi alkaa kuitenkin aina klikkauksesta tai palkkasanasta huolimatta koiran sijainnista ohjaajaan nähden.

Jos ohjaaja on ehtinyt naksauttaa, mutta ei heti löydäkään lelua tai namia taskusta, tulee hänen kuitenkin pysyä liikkeessä, jolloin palkan toimitustapahtuma ei katkea. Esimerkiksi lelua takataskusta kaivaessa voi samalla pyöriä paikallaan ja kehua koiraa.

Palkan suunnan ja palkkapisteen merkitys

Palkkapisteen ja palkan suunnan avulla koiran saa helposti uuteen aloituspisteeseen. Lisäksi palkkapisteellä voi myös tukea koiraa erilaisissa käyttäytymisen muodoissa. Michele näytti videon koirasta, jota opetettiin laittamaan maatessaan etutassut ristiin. Palkka toimitettiin aina toiselta sivulta, mikä tuki koiran tasapainoa.

Palkatessa tulee myös huomioida se, onko tarkoitus vahvistaa asentoa vaiko siihen hakeutumista. Esimerkiksi jos opetetaan koiraa laittamaan etutassut alustalle, tulee ensin päättää, onko tarkoitus opettaa alustalle hakeutumista vaiko siinä pysymistä. Mikäli hakeutumista, palkka annetaan pois päin alustasta; mikäli pysymistä, viedään palkka koiran luo. Koiraa kouluttaessa tulee huomioida myös namipussin sijainti, sillä palkan suunnalla ei ole merkitystä, jos namipussi vetää koiraa puoleensa.

Palkkapistettä voi hyödyntää myös häiriöharjoittelussa. Tällöin koiran annetaan katsoa häiriötä, mutta kääntäessään katseensa ohjaajaan, palkataan se ohjaajan luota. Pikku hiljaa koiran katse alkaa hakeutua ohjaajaan päin häiriöstä huolimatta.

Michele näytti useita videoita, joissa koirille opetettiin erilaisia käyttäytymisiä palkan suunta ja toimitustapa tarkkaan huomioiden. Hän näytti videon muun muassa palkan suunnan hyödyntämisestä kierron opettamisessa, jolloin kierron sheippaamiseen meni alle kaksi minuuttia. Lisäksi hän näytti videon pivotin sheippaamisesta, johon meni alle neljä minuuttia ilman, että kouluttajan olisi tarvinnut liikkua paikaltaan mihinkään.

Sheippaaminen on tehokasta, kun huomioidaan palkan arvo, ajoitus, suunta sekä toimitustapa!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Jesús Rosales-Ruiz: Huomion käyttäminen vahvisteena

Luennon kuvaus:

Pet owners often reinforce unwanted and annoying behaviours inadvertently (such as petting a dog when he jumps up) by giving attention and affection for these behaviours. When trainers are shaping new behaviours, they often default to food as a reward, and find it difficult to use petting, scratching, or other forms of affection effectively in order to reinforce behaviour. Yet, if the problem behaviour is maintained by affection, using affection is often the fastest and most effective way to solve the problem. The pieces that are often missing in this kind of problem-solving are teaching the animal how to receive affection and teaching the human how to use affection correctly to shape behaviour. In this Session, I will describe in detail a powerful procedure that can be used to teach animals how to request and receive affection. Then we will discuss how to use affection to shape new behaviour effectively, with plenty of video examples from a variety of different species.


Huomio vahvisteena

Tulemme herkästi vahvistaneeksi huomiolla vahingossa asioita, jotka eivät ole toivottuja. Kun taas opetamme tietoisesti erilaisia käyttäytymisiä, käytämme palkkiona usein ruokaa tai lelua. Tämä saattaa johtua muun muasa siitä, että huomiota ei välttämättä pidetä kovin vahvana vahvisteena. Kuitenkin monet käyttäytymiset syntyvät ja vahvistuvat nimenomaan huomion avulla (joka usein on tahatonta).

Ne, jotka sanovat, että huomio ei toimi vahvisteena eläimen kanssa, eivät vain osaa käyttää sitä. Bob Bailey on sanonut, että vahviste on prosessi; tärkeää on se, miten toimitat vahvisteen. Huomio todellakin on jotakin sellaista, jota on mahdollista käyttää vahvisteena.

Jesúksen mukaan huomio toimii vahvisteena useilla eri eläinlajeilla. Hän näytti videoita eri eläimistä (kuten makista ja kukosta), jotka nauttivat rapsuttelusta ja silittelystä. Hän myös painotti sitä, että eläin kyllä näyttää mistä tykkää, mutta tämä vaatii jonkin verran kyseisen eläimen tuntemista.

Jesús oli sitä mieltä, että ruoka ja leikki saattavat herkästi kiihdyttää koiraa. Tämän vuoksi esimerkiksi silittelyn käyttäminen vahvisteena voi tuoda toivottuun käyttäytymiseen enemmän rentoutta. Alkuun koiralle sisäänajetaan ajatus siitä, että sen on mahdollista saada huomiota tietynlaisella käyttäytymisellä. Tämän jälkeen koiralle voi alkaa opettaa lisää erilaisia käyttäytymisiä niin sanotun silittelyluupin avulla.

Huomion tietoinen käyttäminen

Jesús näytti useita erilaisia esimerkkivideoita silittelyn käyttämisestä vahvisteena koirilla. Hän näytti muun muassa videon koirasta, joka hyppi omistajaansa vasten. Videolla ihminen työnsi koiran aina alas, mikä kuitenkin toimi koiralle vain vahvisteena ja täten lisäsi ei-toivottua käyttäytymistä. Kyseisen koiran kanssa alettiin yksinkertaisesti odottaa sitä, että kaikki neljä tassua olivat maassa, jolloin kouluttaja saattoi vahvistaa tätä toivottua käyttäytymistä silittelyllä. Mikäli koira hyppäsi vasten, ignoorattiin se täysin.

Silittelyn käyttämiseen vahvisteena sisältyy merkki, joka tässä tapauksessa oli molemmat kämmenet ojennettuina eteen. Kyseinen ele on ikään kuin naksu, joka merkkaa oikean käyttäytymisen. Vasten hyppimisen tapauksessa koiran seistessä maassa annettiin merkki ja silitettiin koiraa yhdellä kädellä. Mikäli koira tarjosi istumista, silitettiinkin molemmilla käsillä. Koira alkoi hyvin nopeasti tarjota rauhassa olemista ja lopulta vasten hyppiminen loppui kokonaan.

Silittelyluuppi

Koiralle kannattaa sisäänajaa ajatus niin sanotusta silittelyluupista. Luuppi voi edetä esimerkiksi seuraavasti: kouluttaja seisoo kädet ristissä -> koira tarjoaa istumista -> kouluttaja ojentaa kämmenet merkiksi -> kouluttaja silittelee koiraa jonkin aikaa rauhallisesti -> silitys lopetetaan ja kouluttaja laittaa taas kädet ristiin ja odottaa koiran tarjoamista. Tätä ketjua voi jatkaa siten, että koiran istumisen kestoa kasvatetaan pikku hiljaa. Kun koira ymmärtää perusperiaatteen hyvin, voi kouluttaja alkaa esimerkiksi liikkua pois päin koirasta tai muuta vastaavaa.

Jesús näytti videon koirasta, joka alkoi haukkua omistajan lähestyessä naulakkoa, jossa koiran hihna oli. Tilannetta lähdettiin korjaamaan silittelyluupilla siten, että ensin omistaja odotti kädet ristissä tarpeeksi kaukana naulakolta, että koira tarjoaisi istumista. Omistaja vahvisti istumista silittelyllä. Pikku hiljaa omistaja meni lähemmäs ja lähemmäs naulakkoa, ja lopulta koski hihnaan ja niin edelleen. Loppupeleissä omistaja pystyi laittamaan koiralle hihnan ilman, että se olisi haukkunut tai muuten riehaantunut. Koira oli lähtötilanteessa todella korkeassa vireessä ja haukkui taukoamatta, kun taas lopputilanteessa se istui todella rennosti ja hiljaa.

Jesús oli sitä mieltä, että silittelyn arvo vahvisteena ei laske, vaikka koiraa siliteltäisiin muutenkin. Hänen mukaansa silittely on asia, josta koira nauttii aina huolimatta siitä, kuinka paljon sitä silitetään. 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Chirag Patel: Ongelmakäytösten ymmärtäminen, hoitaminen ja muokkaaminen

Luennon kuvaus:

Clients always call trainers when they are experiencing problem behaviours with their pets. In this Session Chirag Patel will focus on a practical and scientific approach to analysing and resolving problem behaviour. The Session will cover various management tools and techniques, as well as strategies for effecting behaviour change. Going beyond theory, the Session will emphasize how to use these skills as a consultant in areas of work, including taking case histories, working with clients, evaluating motivation, and other practical real-world situations.

As passionate and interested trainers, our approach is sometimes “too much” for a caregiver who just wants to have “this problem behaviour fixed.” Chirag will look at simple, yet ethical and effective, ways to work on various behaviour-management and change exercises.


Luennon keskeinen sanoma

Yksi isoimmista haasteista on se, että koirien (ja muidenkin eläinten) ongelmakäyttäytyminen määritellään usein herkästi ihmisen kautta: Jos ihminen kokee jonkin koiran käyttäytymisen ongelmalliseksi, saatetaan sitä kutsua koiran ongelmakäyttäytymiseksi. 

Chirag itse työskentelee paljon erilaisten ongelmakoirien kanssa ja tekee muun muassa kotikäyntejä. Hänellä on tapana toimittaa asiakkaalle etukäteen kysely, jossa hän kartoittaa eläimen käyttäytymistä ja asiakkaan toimintatapoja.

Luennolla Chirag avasi niitä tapoja ja kysymyksiä, joita hän hyödyntää asiakkaan kohtaamisessa sekä sen selvittämisessä, mistä kyseisen eläimen kohdalla oikein on kyse.

Mitä koira tekee?

Tärkein kysymys on se, mitä koira tekee, eli miltä sen käyttäytyminen ulkoisesti näyttää. Se, että sanotaan koiran olevan esimerkiksi aggressiivinen, reaktiivinen tai pelokas, ei loppupeleissä kerro yhtään mitään. Esimerkiksi aggressiivisuus voi näyttäytyä eri ihmisille eri tavoin. Koiran määrittelemiseen erilaisten adjektiivien kautta tulisikin sen sijaan keskittyä siihen, miten koira käyttäytyy. Olennaista ei ole myöskään se, mitä koira ei tee ("not doing is the absence of behaviour").

Chirag itse pitää tärkeänä käyttäytymisen mittaamista. Tietyn käyttäytymisen toistojen määrä, kesto, latenssi sekä intensiteetti antavat käyttäytymisestä tarkemman kuvan. Datan kerääminen on tärkeää myös siksi, että sen avulla on mahdollista seurata koiran etenemistä, vahvisteen toimivuutta sekä koulutuksen tehokkuutta. Ei riitä, että asiakas sanoo "hyvin menee", vaan tarvitaan selkeää dataa. Datan kerääminen antaa tietoa siitä, kannattaako tehtyä koulutussuunnitelmaa jatkaa vai mahdollisesti muuttaa jotenkin.

Milloin käyttäytyminen alkoi ja kuinka kauan se on ollut ongelma?

Toinen tärkeä kysymys on se, että milloin käyttäytyminen on alkanut. Onko kyse pitempikestoisesta ongelmasta vai onko se alkanut vasta hiljattain? Tämän ohella yhtä tärkeää on myös kysyä asiakkaalta, kuinka kauan kyseinen käyttäytyminen on ollut ongelma. Käyttäytyminen on voinut olla olemassa jo pitkään, mutta se on saatettu alkaa kokea ongelmaksi vasta myöhemmin. 

Kuinka käyttäytyminen muuttaa ympäristöä, mitä ympäristössä tapahtuu? Mitkä olosuhteet saavat käyttäytymisen aikaan?

Myös ympäristötekijöiden kartoittaminen ongelmakäyttäytymisen luonnetta selvittäessä on ensiarvoisen tärkeää. Mitä ympäristössä tapahtuu, kun käyttäytyminen ilmenee? Entä miten ympäristö reagoi käyttäytymisen ilmaantuessa? Kyseiset kysymykset tulisi kysyä kaikilta niiltä, jotka ovat koiran kanssa aktiivisesti tekemisissä, sillä eri ihmiset saattavat reagoida koiran käyttäytymiseen eri tavoin. Kysymykset saattavat avartaa myös koiranomistajan omaa näkemystä ongelmakäyttäytymisen ilmaantumisesta.

Lisäksi olisi tärkeä selvittää, mitkä asiat/olosuhteet saavat käyttäytymisen aikaan. Onko kyseessä esimerkiksi jokin tietty ihminen, eläin, sijainti tai ääni? Luonnollisesti käyttäytymiselle voi olla monia eri syitä. 

Mitä olet yrittänyt aiemmin? Mikä on toiminut ja mikä ei?

On tärkeää ottaa selvää myös siitä, mitä kaikkea koiran ongelmakäyttäytymisen poistamiseksi on yritetty tehdä aiemmin ja onko jokin tavoista toiminut. Tällä kysymyksellä on mahdollista kartoittaa paremmin koiran historiaa sekä asiakkaan omaa suhtautumista ja toimintatapoja. 

Kysymyksen myötä asiakas saattaa kertoa mitä erilaisempia ongelmanratkaisutapoja, joita hän on kokeillut koiransa kanssa. Tällöin on merkittävää se, kuinka kouluttaja suhtautuu asiakkaan kertomaan. Esimerkiksi jos asiakas kertoo käyttäneensä paljon positiivista rankaisua, tulee tähän suhtautua neutraalisti, eikä missään nimessä asiakasta lytäten. Tällä kaikella on iso merkitys asiakkaan käyttäytymisen muuttamisessa.

Yleisimmät ongelmat asiakkaiden kanssa ja niihin vastaaminen

Chirag kertoi, että monet asiakkaat kertovat kokeilleensa naksutinta, mutta se ei toiminut. Ammattikouluttajat kyllä tietävät, että naksutin toimii ja mikäli näin ei ole käynyt, sitä on käytetty väärin. Asiakkaalle asiaa kannattaa kuitenkin ehdottaa hyvin hienovaraisesti, esimerkiksi Chirag saattaa kysyä asiakkaalta "kokeillaanko käyttää naksutinta vielä kerran toisella tavalla, josko se vaikka sitten toimisi paremmin?". 

Chirag on myös törmännyt paljon siihen, että mikäli koira ei tottele, saattaa asiakas esimerkiksi korottaa ääntään tai muuttaa äänensävyä painokkaammaksi (etenkin luoksetulossa, mikäli koira ei heti ensimmäisestä kutsusta tule luokse). Kaikki eivät ymmärrä sitä, että koira kyllä kuulee; ei ole mitään "oikeaa äänensävyä", joten sitä ei tarvitse muuttaa eikä tarvitse huutaa kovempaa. Sen sijaan tulisi parantaa vahvistetta.

Osa asiakkaista saattaa myös kuvailla koiraansa vaaralliseksi ja perustella kovia otteitaan sillä. Heidän mukaansa positiivinen vahviste ei toimi sen kaltaisilla koirilla. Asiakkaan kanssa ei koskaan tulisi lähteä väittelemään sanomalla esimerkiksi "kyllä se toimii!", vaan myös asiakkaan käyttäytymistä muutetaan positiivisesti vahvistamalla. Näissä tilanteissa Chirag usein kysyy asiakkaalta, että "kokeillaanko pari kertaa, miten käy". Ja kun asiakas näkeekin edistystä tapahtuvan positiivisesti vahvistamalla, saattaa Chirag kehua asiakkaan koiraa todella viisaaksi, kun se vastasi tähän niin hyvin. Yleensä tässä vaiheessa asiakas suostuu jatkamaan positiivisesti vahvistamalla, kun hän itse huomaa sen toimivuuden oman koiransa kohdalla. 

Chirag puhui myös siitä, kuinka ihmiset herkästi leimaavat koiriensa käyttäytymistä, koska eivät välttämättä osaa lukea niiden elekieltä tarpeeksi hyvin. Joku saattaa esimerkiksi kutsua koiraansa leikkisäksi, kun se kantaa leluja. Tosi asiassa koira voi kantaa leluja esimerkiksi paetakseen jotakin tilannetta (tässä kohtaa tuli aivan Lilo mieleen, joka kotona vireen noustessa ottaa lelun suuhunsa ja kävelee sen kanssa ympäri asuntoa -> sen sijaan, että se haluaisi leikkiä, on kyseessä ennemminkin jonkinlainen stressikäyttäytyminen). 

Chirag korosti paljon sitä, että asiakkaan mieltä ei saisi yrittää muuttaa; sen sijaan tulisi keskittyä käyttäytymisen muokkaamiseen, jolloin mieli kyllä muuttuu jälkeenpäin. Mielen muuttuminen on käyttäytymisen muuttumista hitaampaa, joten siksi olisi tärkeää keskittyä nimenomaan käyttäytymisen muokkaamiseen. Sen sijaan, että sanoo asiakkaalle "älä tee noin", tulisi luoda vaihtoehtoja ja keskustelua.

torstai 9. marraskuuta 2017

Susan Friedman: Ajatukset, jotka pitäisi kuopata - käyttäytymistieteiden vanhentuneet ja väärinymmärretyt käsitykset

Luennon kuvaus:

The inertia that results from so-called conventional wisdom about how behaviour works is a big obstacle to the widespread adoption of positive reinforcement-based training. Discussions quickly devolve into rancorous debates based on little more than personal belief and political affiliations. One example is the intrinsic vs. extrinsic reinforcement debate. As a result of many myths and misunderstandings, learners fail to benefit from the wellspring of information that is the result of decades of application of the technology of behaviour change known as applied behaviour analysis (ABA). At the center of this problem is the deeply rooted belief that behaviour exists inside individuals, independent of the conditions in which they behave. In this Session, common myths and misunderstandings will be discussed so that participants are better able to address them.



1. TIETEESEEN LIITTYVÄT HARHALUULOT

Tutkimuksen tulos on todiste
Yksi yleinen harhaluulo on ajatella, että tutkimuksen tulos on ehdoton todiste jostakin. Ei voida sanoa, että "tämä tutkimus todistaa, että asia on näin". Tutkijat ovat kyllä hyvin tietoisia tästä asiasta, mutta maallikkot välttämättä eivät. Yksi tutkimus ei voi todistaa mitään, vaan se on aina väliaikaista. Tieto muuttuu ja kehittyy, jolloin uutta tietoa syntyy koko ajan. Tiede on itseään korjaavaa. Siinä on kyse jonkin asian esille tuonnista, sitä seuraavasta palautteesta sekä uudistuksesta. Tiede muuttuu nopeaa vauhtia, jolloin pysyvää faktaa ei ole.

Kausaliteettivirhe
Yleinen väärinkäsitys on, että mikäli kahdella tekijällä on yhteys (eli ne korreloivat keskenään), niin toinen tekijä aiheuttaisi toisen (kausaliteetti). Korrelaatio ei kuitenkaan riitä todistamaan asioiden välistä syy-seuraussuhdetta. Klassikkoesimerkki tästä on jäätelön syönnin sekä hukkumisten välinen yhteys. Yhteydestä huolimatta jäätelön syönti tuskin aiheuttaa hukkumisia saatika päinvastoin. Sen sijaan on olemassa kolmas tekijä, joka on kesä.
Väitettäessä, että aivot tai emootiot suoraan aiheuttavat käyttäytymisen, syyllistyy nimenomaan kausaliteettivirheeseen. Aivot, emootiot ja ympäristön olosuhteet korreloivat kaikki käyttäytymisen kanssa: jokainen niistä on merkittävä käyttäytymisen kannalta, mutta ne eivät riitä itsessään selittämään käyttäytymistä.
Koulutustilanteessa saatamme esimerkiksi herkästi syyttää koiraa, vaikka syy olisi ympäristössä. Tämän vuoksi koiraa ei myöskään tulisi leimata esimerkiksi herkästi turhautuvaksi.

Konkretisointivirhe
Kyseessä on virhepäätelmä, jossa konkretisoimme abstrakteja asioita - toisin sanottuna saatamme käsitellä jotain ideaa konkreettisena, vaikka se ei sitä ole. Sen sijaan monet käyttämämme käsitteet ovat konsepteja, joiden valossa saatamme tarkkailla käyttäytymistä (esimerkiksi fobiat).
Koulutusmaailmassa tällainen konsepti voisi olla esimerkiksi dominanssi; joku saattaa perustella koiran puremista sillä, että se on dominoiva. Tämä johtaa kuitenkin kehäpäätelmään (koira puree, koska se on dominoiva <-> koira on dominoiva, koska se puree). Dominanssilla asioiden selittäminen on heikkoa, koska se ei johda mihinkään järkevään ratkaisuun.

2. KÄYTTÄYTYMISANALYYSIIN JA KÄYTTÄYTYMISTIETEISIIN LIITTYVÄT HARHALUULOT 

Harha 1: poissulkee biologian ja genetiikan vaikutukset
Skinnerin behaviorismia on aikoinaan tulkittu väärin ja tästä juontaa juurensa myös käsite "radikaali behaviorismi". Tosiasiassa Skinner myönsi biologian olemassaolon, itse asiassa hän jopa sanoi, että kaikessa käyttäytymisessä on kyse nimenomaan biologisista systeemeistä. Learning is our biology!

Harha 2: kieltää tunteiden olemassaolon
Käyttäytymistieteissä itse asiassa ajatellaan, että ajatukset ja tunteet ovat käyttäytymistä. Tunteisiin sisältyy oppimista, sillä ne ovat seurausta oppimisympäristöstä (esimerkiksi ilo on positiivisen vahvisteen seuraus, R+ -elämäntyyli synnyttää tutkitusti iloa). Ympäristö laukaisee tietyn tunnetilan oppimishistorian pohjalta.
Susan näytti esimerkkivideon murisevasta leijonasta. Leijonaa positiivisesti vahvistettiin tästä joitain kertoja, jonka myötä aggressio väheni ja loppupeleissä leijona ei murissut enää lainkaan (tunnetila muuttui).

Harha 3: kyse on yksinkertaisista ärsyke-vastine reaktioista
Esimerkiksi Pavlovin S-S-R (A-B) tai Skinnerin S-R-S (ABC). Ensisijaisesti nämä ovat työkaluja, jotka auttavat luomaan ymmärrystä sen suhteen, miksi eläin käyttäytyy kuten käyttytyy.

Harha 4: tukee rankaisun käyttöä
Koska nelikenttään sisältyy myös positiivinen ja negatiivinen rankaisu, ajatellaan herkästi, että niitä myös käytetään yhtä lailla vahvisteiden ohella. Näin ei kuitenkaan ole, esimerkiksi jo Skinner suosi ennemmin positiivisen vahvisteen käyttöä.
Itse asiassa käyttäytymisanalyysi vastustaa rankaisun käyttöä, sillä se ei a) opeta kuinka pitäisi käyttäytyä, b) ei välttämättä eliminoi käyttäytymistä ja c) voi johtaa vain pahempaan käyttäytymiseen.

Harha 5: kieltää vapaan tahdon olemassaolon
Joidenkin mukaan ihmisillä ja eläimillä on täysin vapaa tahto, jonka käyttäytymistieteet kieltävät. Näin uskovat yleensä he, joiden mielestä käyttäytyminen on jotakin sellaista, mikä syntyy sisältäpäin. Tosi asiassa erilaiset lait kuitenkin määrittelevät sitä, miten maailma toimii (esimerkiksi Newtonin painovoimalaki). Myös kyttäytymistieteissä on kyse tällaisista laeista. Miksi niitä kyseenalaistetaan, mutta esimerkiksi painovoimaa ei? Toki esimerkiksi kehittyminen luo valinnanvapautta erilaisten taitojen omaksumisen myötä, mutta onko täysin vapaata tahtoa loppupeleissä olemassa?

Harha 6: kieltää yksilölliset piirteet
Jo Skinner kirjoitti yksilöllisistä piirteistä. Hänen mukaansa jokainen yksilö on uniikki, sillä kukaan muu ei ole kasvanut täysin samanlaisessa ympäristössä kuin hän, ei edes identtinen kaksonen. Hänen mukaansa jokaisella on oma persoonallinen historiansa, ja näinhän se onkin.

3. KOULUTTAMISEEN LIITTYVÄT HARHALUULOT

Harha 1: vihjeet aiheuttavat käyttäytymisen
Vihje ei itsessään aiheuta käyttäytymistä, vaan käyttäytymisen seuraukset (eli vahvistehistoria). Mikäli eläin ei toteuta pyydettyä käyttäytymistä, ei se tämän vuoksi tarvitse isompia vihjeitä (esimerkiksi huutamalla kovempaa), vaan sen sijaan se tarvitsee isomman vahvisteen.

Harha 2: kaikki palkkiot ovat vahvisteita
Susan ei itse pidä käsitteestä palkkio, mitä tulee käyttäytymistieteisiin, sillä se saattaa herkästi johtaa harhaan. Se, mitä se saatamme kokea palkkioksi, ei välttämättä ole palkkio jollekin toiselle - siksi tulisikin puhua vahvisteista. Jokaisella toimii erilaiset vahvisteet riippuen siitä, minkälaista käyttäytymistä tavoitellaan.

Harha 3: positiivinen vahvistaminen on lahjontaa
Mikäli lahjonnalla tarkoitetaan lahjuksen tai muun perusteettoman edun tarjoamista tai antamista siten, että se johtaa käyttäytymiseen, jota lahjuksen tai perusteettoman edun vastaanottajalta edellytetään, ei positiivinen vahvistaminen ole lahjontaa. Sen sijaan kyse on toiminnasta ja sitä seuraavasta palautteesta ja sen myötä kehityksestä.

Harha 4: positiivinen vahvistaminen aiheuttaa palkkioriippuvuutta
Yhtä lailla voitaisiin kysyä, aiheuttaako positiivinen rankaisu rankaisujen riippuvuutta? Aineellisia vahvisteita on myös toki aina mahdollista muuttaa, mikäli se on tarkoituksenmukaista.

Harha 5: kouluttaminen positiivisesti vahvistamalla on hitaampaa kuin rankaisuilla
Rankaisun suosijoilta kuulee monesti klassikkoselityksen "minulla ei ole aikaa". Susan näytti videon chihuahuasta, joka koulutettiin positiivisesti vahvistamalla avaamaan kuonolla kirjan kansi ja tähän meni noin minuutti. Kuinka kauan tähän olisi mennyt rankaisua käyttämällä? Tulee huomioida, että kaikkea käyttäytymistä ei ole edes mahdollista kouluttaa rankaisun voimin.
Positiivista vahvistamista pidetään hitaampana usein siitä syystä, että ihmiset ovat jo niin tottuneita rankaisun käyttäjiä, että ovat siinä parempia. Heille positiivinen vahvistaminen on uutta ja siksi se saattaa olla alkuun hidasta.

Harha 6: tarjoamalla ruokaa tai lohtua vahvistetaan pelkoa
Mikäli joku väittää näin, olisi syytä kysyä, miltä pelko hänen mielestään näyttää. Susan näytti videon koirien turvakodista: koirat olivat häkeissään ja aina, kun joku käveli ohi, ne haukkuivat. Muutaman päivän ajan ohikulkijat heittivät koirille aina ruokaa, huolimatta siitä, olivatko koirat hiljaa vai ei. Loppupeleissä sen sijaan, että haukkuminen olisi vahvistunut, tulikin kaikista koirista täysin hiljaisia ihmisten kulkiessa ohi. Koirat myös makoilivat rennosti pedeissään.

Harha 7: ulkoinen vahviste heikentää sisäistä vahvistetta
Saatetaan esimerkiksi ajatella, että (ulkoinen) ruokapalkkio vähentää koiran (sisäistä) motivaatiota tehdä töitä, jolloin koira työskentelee ainoastaan ruokapalkan toivossa. Loppupeleissä kaikki vahvisteet ovat pohjimmiltaan sisäisiä. Väite, että palkkiot luonnostaan vähentävät tehtävän kiinnostavuutta ja luovuutta palkkion toimittamisen jälkeen, on usein seurausta huonosta koulutustilanteen suunnittelusta ja toteutuksesta. Mikäli emme käyttäydy nimenomaan lopputuloksen vuoksi, niin mistä syystä me sitten käyttäydymme?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ken Ramirez: Kuinka opettaa eläin sanomaan "ei" ja milloin siitä on hyötyä

Luennon kuvaus:

Positive reinforcement trainers try to create a safe and nurturing learning environment for animals. When done properly, this makes the learning process fun, and the animal will participate in sessions eagerly. It is common for trainers to point out that their animals have the choice to participate, and that the lack of the use of punishment creates a stress-free working environment. Ken believes these statements to be true when everything is done correctly.

Choice and control have been proven to be powerful reinforcers for most learners. Trainers in recent years have explored how to provide more options in their training. Over the course of Ken’s career as a consultant and problem-solver, he has encountered situations where the relationship and trust between trainer and animal appear to have become strained for various reasons. In a few of the more extreme situations, Ken initiated a protocol in which the animal was taught how to indicate that it did not want to do a particular behaviour. In essence, this was teaching the animal to say “no!” In all four cases where this protocol was used, it resolved the problem behaviour and moved the animal and trainer back to a good working relationship.

In this Session, Ken will explore these case studies, describe the training process involved, and discuss the broader significance of this protocol. The Session will also compare and contrast the protocol to other types of training that are about teaching the concept of “no.” These other types of training will include intelligent disobedience work with guide dogs and “the all clear” signal in scent-detection work. These latter examples are very different protocols, and the differences will be discussed.

Ken will conclude the Session with a broader discussion of whether his “say no” protocol should be implemented with all learners. It is a unique protocol that is not widely used in the training community. After Ken shares the details of this protocol and his opinions about its use, there will be some time to engage in a discussion with the attendees.


Mitä valinnalla tarkoitetaan?

Luennon alussa käytiin läpi sitä, mitä "eillä" ja "valinnalla" tarkoitetaan eläinten kouluttamisessa. Käytämme kyseisiä termejä erilaisissa konteksteissa ja vaikuttaa siltä, että jokainen määrittelee ne hieman eri tavoin. Jotta voidaan ymmärtää Kenin konsepti aiheeseen liittyen, tulee myös kyseiset termit määritellä tässä yhteydessä.

Kenin mukaan eläimet tykkäävät valita, mutta se, mitä valinnalla oikein tarkoitetaan, on hieman hämärää. Käsitettä on melko hankala määritellä. Jos oikein kovasti pohditaan, niin luultavasti mikään tilanne ei oikeasti anna mahdollisuutta aitoon valintaan. Aito valinta on harvinaista, sen sijaan se on usein ikään kuin "pakotettua". Esimerkiksi töihin meneminen: onko se oikeasti vapaaehtoista, jos uhkana on menettää työ ja sitä kautta elanto?

Jos eläin opetetaan sanomaan "ei" esimerkiksi koskettamalla kuonollaan targettia, emme tietenkään voi myöskään mitenkään tietää, mitä eläin oikeasti sillä hetkellä ajattelee. Voimme kuitenkin tarkkailla käyttäytymistä ja yrittää tulkita "ein" merkitystä. Kun eläin koskettaa targettia, voi se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että se ei halua toteuttaa jotakin tiettyä tavoitekäyttäytymistä. Toisaalta se voi myös tarkoittaa, että se on temppuna helpompi kuin pyydetty käyttäytyminen. Targetilla on monesti myös pitkä vahvistehistoria, mikä osaltaan saattaa myös ajaa eläimen koskettamaan kohdetta. Loppupeleissä kaikki edellä mainituista esimerkeistä voidaan kuitenkin tulkita siten, että eläin sanoo "ei" tai tekee valinnan.

Ken tarkoittaa valinnalla tässä yhteydessä sitä, että eläimellä on mahdollisuus ansaita vahviste useammasta eri käyttäytymisen muodosta ja vaikka se valitsisi jonkin muun käyttäytymisen kuin mitä kouluttaja pyysi, niin se saisi siitä huolimatta vahvisteen. Toisin sanottuna eläimen sanoessa "ei", ei se siis tarkoita sitä, ettei se saisi vahvistetta lainkaan.

Positiivinen vahvistaminen ja valinta

Valinta on ensisijainen vahviste, sillä esimerkiksi luonnollinen valinta suosii niitä yksilöitä, jotka kontrolloivat ympäristöä omalla käyttäytymisellään. Positiivinen vahvistaminen ja valinta kulkevat myös käsi kädessä. Kuten tiedämme, positiivinen vahvistaminen purkaa paineita sekä stressiä ja sen myötä rentouttaa eläintä. Arjessa on kuitenkin asioita, jotka saattavat monesti olla eläimelle epämiellyttäviä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kynsien leikkuu tai vaikkapa korvatippojen laittaminen.

Sijoittumiskäyttäytymiseksi kutsutaan sellaista opetettua käyttäytymistä, jossa eläin asettuu johonkin tiettyyn asentoon toimenpidettä varten (kuten laskee leuan kämmenelle silmätippojen laittamista varten). Tällaisesta käyttäytymisestä on tullut avainasia erityisesti eläintarhoissa ja akvaarioissa, joissa joudutaan jatkuvasti toteuttamaan erilaisia hoitotoimenpiteitä.

Sijoittumisen avulla eläin kertoo olevansa valmis hoitotoimenpiteeseen. Hoitaja ei jatka toimenpidettä, mikäli eläin ei ole asettunut paikoilleen ja kerro sitä kautta olevansa valmis. Eläimellä on myös aina mahdollisuus vetäytyä, jolloin hoitaja keskeyttää toimenpiteen. Kun sijoittumiskäyttäytyminen on opetettu positiivisesti vahvistamalla, eläimet saattavat valita jopa kivuliaan tilanteen (kuten rokotuksen). Ken näytti muun muassa videon elefantista, joka asettui vapaaehtoisesti korokkeelle verikokeen ottoa varten.

Vaikka eläin olisikin koulutettu positiivisesti vahvistamalla, ei se kuitenkaan takaa aitoa valintaa. Sijoittumiskäyttäytymisessä eläin ei saa vahvistetta, mikäli päättää vetäytyä. Hyvä kouluttaja on sellainen, joka osaa lukea eläimen käyttäytymistä ja vastata siihen.

Kuinka Kenin projekti sai alkunsa

Eläimille on jo kautta aikain annettu erilaisia tilaisuuksia tehdä valintoja, mutta ne eroavat Kenin konseptista siten, että niissä eläin ei saa vahvistetta tehdessään "väärän" valinnan. Ken kehitti projektin alunperin sen vuoksi, kun eräs maitovalas alkoi turhautua uusien kouluttajien kanssa ja saattoi lähteä vallan pois koulutustilanteista. Kyseinen maitovalas oli koulutettu täysin positiivisesti vahvistamalla eikä sen kouluttamisessa ollut mitään ongelmia yli viiteen vuoteen. 

Jossain vaiheessa akvaarioon palkattiin useampia uusia kouluttajia. Kyseinen maitovalas alkoi kieltäytyä eri tavoitekäyttäytymisten toteuttamisesta uusien kouluttajien kanssa ja se saattoi vain uida pois, kun siltä pyydettiin jotain käyttäytymistä. Maitovalas vaikutti todella turhautuneelta, vaikka positiivisesti vahvistamalla turhaumaa ei pitäisi esiintyä. Valas teki paljon virheitä ja pikku hiljaa ne kasaantuivat ja vahvistuivat.

Kun asiaa tutkittiin hieman tarkemmin, havaittiin, että tätä tapahtui erityisesti niiden kouluttajien kanssa, joihin valaalla ei ollut olemassa vahvaa suhdetta (toisin sanottuna erityisesti uusien kouluttajien kanssa). Sen lisäksi kouluttajat eivät olleet osanneet lukea valaan pieniä merkkejä turhaumasta tarpeeksi ajoissa. Kouluttajat myös käyttivät valaan kanssa LRS:ta väärin, jolloin siitä tulikin time-out. Lisäksi uudet kouluttajat kokivat paineita, mikäli valas ei heti toteuttanut pyydettyä käyttäytymistä ja tämän seurauksena kouluttaja saattoi toistaa vihjettä. Pikku hiljaa ongelmat valaan kanssa kasvoivat ja kasvoivat.

Ratkaisun esittäminen

Valaan kohdalla pohdittiin sitä, että tunsiko se menettäneensä valinnan mahdollisuuden ja alkoi sen myötä kieltäytyä kaikesta. Esimerkiksi pyydettäessä sitä ojentamaan pyrstö verikokeen ottoa varten, se vain ui pois. Ken alkoi pohtia, voisiko valaan opettaa sanomaan "ei" ja sitä kautta lisätä sen mahdollisuutta valita ja sen myötä antaa sille enemmän itsevarmuutta.

Ken myös halusi, että vaikka valas sanoisi "ei", saisi se siitä huolimatta vahvisteen (eli tässä tapauksessa kalan). Valaalle opetettiin, että mikäli se ei halua toteuttaa jotakin pyydettyä käyttäytymistä, on sillä mahdollisuus koskea altaan reunalla olevaan poijuun, josta se saisi kalan.

Akvaarion henkilökunta epäili vahvasti Kenin ideaa. He pelkäsivät, että mikäli valas opetetaan sanomaan ei ja se saa siitä aina vahvisteen, niin loppupeleissä se ei suostuisi tekemään enää mitään muuta kuin koskettelemaan poijua. Ken kuitenkin haastoi henkilökuntaa kysymällä, että miksi ihmeessä eläin toimisi niin, jos kouluttaminen on positiivinen tapahtuma? Jos eläin valitsee aina "ein", ei se koe koulutustapahtumaa miellyttävänä ja silloin pitää huolestua.

Opettamisen vaiheet

Ensin valas opetettiin koskemaan poijua. Tämän jälkeen poiju oli aina läsnä altaan reunalla, kun valaan kanssa tehtiin töitä. Kun kouluttaja pyysi esimerkiksi valasta pyörimään, oli sillä mahdollisuus koskea myös poijua pyörimisen sijaan. Molemmista käyttäytymisistä valas sai samanarvoisen palkan, eli yhden kalan.

Koko konseptin sisäänajamiseen meni neljä kuukautta. Ensimmäiset kolme viikkoa valas ei suostunut tekemään mitään muuta kuin koskemaan poijua, erityisesti uusien kouluttajien kanssa. Kenin mukaan vaikutti siltä, että valas halusi ensimmäiset viikot testata eri kouluttajien kanssa sitä, että saako se todella vahvisteen poijun koskettamisesta, vaikka siltä saatettiin pyytää jotain aivan muuta.

Kun valas tajusi, että sillä todella on mahdollisuus valita, alkoikin se vastata kouluttajien vihjeisiin. Neljän kuukauden jälkeen valas teki pyydetyistä vihjeistä 100 % oikein sellaisten kouluttajien kanssa, joihin sillä oli hyvä suhde. Jos valaalla oli heikko suhde jonkin kouluttajan kanssa (eli kouluttaja oli uusi), onnistui hänenkin kanssaan tehdyistä tempuista kuitenkin yli 80 %.

Projektin hyödyt

Kyseistä konseptia on sittemmin kokeiltu erilaisten eläinten kanssa. Ken muun muassa näytti videon koulutustilanteesta koiran kanssa, jossa pieni kohde roikkui koko koulutustilanteen ajan kouluttajan vyöllä. Koiralla oli siis aina mahdollisuus tökätä kuonollaan kyseistä targettia, mikäli ei jostain syystä osannut/pystynyt/halunnut toteuttaa pyydettyä vihjettä.

Kaikki tilanteet ovat olleet sellaisia, joissa eläin on kadottanut intonsa koulutustilanteisiin ja kokenut suurta turhaumaa. Valinnanmahdollisuuden antaminen on tehnyt kouluttamisesta mukavampaa eläimelle ja antanut lisää itsevarmuutta. Ken näytti tilastoja, joita oltiin kerätty näistä tapauksista: loppupeleissä (eli muutamien viikkojen jälkeen) kaikki eläimet valitsivat "ein" alle 2 % kaikista pyydetyistä vihjeista, eli onnistumisprosentti oli hyvin korkea. Havaittiin myös, että jos eläin teki virheen, niin se hakeutui itsenäisesti koskemaan targettia. Target siis mahdollisti koulutustilanteen sujuvan jatkuvuuden mahdollisista virheistä huolimatta. Jos ympäristö oli todella haastava (esimerkiksi paljon hälyä), niin myös silloin eläin hakeutui herkästi koskemaan targettia.

Ken oli sitä mieltä, että tämän kaltainen konsepti on erityisen hyödyllinen silloin, kun kouluttajalla ei ole hyvää suhdetta eläimeen tai kouluttaja ei osaa lukea eläintä tarpeeksi hyvin. Mikäli eläintä koulutetaan positiivisesti vahvistamalla ja kouluttaja osaa lukea eläimen käyttäytymistä, niin eläintä tuskin tarvitsee erikseen opettaa sanomaan ei. Erityisen käytännöllinen tämä kyseinen konsepti on sellaisille kouluttajille, joilla on juurikin vaikeuksia lukea eläimen käyttäytymistä (kuten lapset tai sokeat henkilöt).

Toistaiseksi tiede ei anna vastausta siihen, mitkä ovat tämän konseptin toimimisen mekanismit. Erilaisia näkemyksiä on kuitenkin paljon ja tilastot näyttävät, että se todella toimii.

tiistai 7. marraskuuta 2017

ClickerExpo 3.-5.11.2017

Huh, mikä reissu! Pää on aivan pyörällä kaikesta, mutta mieli on virkistynyt, onnellinen ja inspiroitunut. Viime vuonna tapahtuma jäi minulta väliin, sillä olin niin kiinni töissä. Päätin jo tuolloin, että en tule jättämään seuraavaa ClickerExpoa väliin mistään hinnasta, sillä niin paljon siellä olleet kaverit ja tutut sitä kehuivat.


Tapahtuma järjestettiin tosiaan Tanskan Billundissa. Lippu tuonne on melko hintava, itselleni kertyi maksettavaa 650 dollaria plus majoitus siihen päälle. Lipun saa sitä halvemmalla, mitä aikaisemmin sen ostaa. Itse hommasin lipun vähän viime tinkaan, suunnilleen kuukausi ennen reissua. Omaan lippuuni sisältyi lisäksi lounas kolmelle päivälle sekä kirja, jossa oli kaikkien luentojen diat. Lounaat ja kirja ovat tosiaan vapaaehtoisia ja kasvattavat luonnollisesti lipun hintaa. Lisäksi olisi ollut mahdollisuus ostaa lippuun myös illalliset, mutta totesin etten tarvitse niitä.


Tapahtuma on kolmipäiväinen perjantaista sunnuntaihin, vaikkakin alkaa jo torstai-iltana tervetulotilaisuudella. Kaikki luennot sekä ruokailut pidettiin Hotelli Legolandissa, missä myös itse majoituin. Matkaan lähdettiin torstaina ja saavuttiinkin sopivasti illalla tervetulotilaisuuteen. Hotellille saavuttuamme käytiin ilmoittautumassa, jolloin saatiin nimilaput kaulaan sekä erilaisia oheistuotteita (kynä, muistivihko, koiranruokaa, naksuttimia, kangaskasseja...).

Näkymä hotellihuoneesta Legolandiin.


Tervetulotilaisuus oli cocktail party -tyyppinen, eli musiikki soi ja tarjolla oli kaikenlaista naposteltavaa sekä tietysti viiniä. ClickerExpon presidentti Aaron Clayton toivotti ihmiset tervetulleeksi ja tämän jälkeen oli mahdollisuus verkostoitua ihmisten kanssa, joita oli saapunut tapahtumaan erityisesti Euroopasta ja Amerikasta. Suurin osa osallistujista (noin 250) oli luonnollisesti Tanskasta. Meitä suomalaisia taisi olla mukana reilu kymmenen henkeä. Luennoitsijoista valtaosa oli jenkeistä.



Perjantaiaamu alkoi Aaron Claytonin luennolla, joka oli tarkoitettu ensikertalaisille. Siellä käytiin lähinnä läpi tapahtuman käytäntöjä. Tämän jälkeen oli Ken Ramirezin avausluento, jossa puhuttiin muun muassa tiedon muuttumisesta, asiantuntijuudesta ja kokemuksen merkityksestä. Avausluennon jälkeen alkoivat varsinaiset luennot.

Lounas oli buffetlounas ja myös siellä oli mahdollisuus verkostoitua eri ihmisten kanssa. Isoja pyöreitä pöytiä oli useita ja jokaisessa pöydässä oli lappu, jossa luki jokin teema (esimerkiksi agility, paimennus, aggressioiden hoitaminen, sosiaalisen median työkalut jne.) ja tarkoitus oli valita pöytä sen mukaan, mistä aiheesta halusi keskustella muiden kanssa. Meillä tuo valinta tosin meni vähän sen mukaan, että missä muut suomalaiset sattuivat istumaan (hienoa verkostoitumista) :D Myös keskustelu lähti hyvin herkästi sivuraiteille, että se niistä teemoista.


Ken Ramirezin avausluentoa.

Luentoja oli päivittäin 6-8, joista valittiin 3-4. Tämän lisäksi oli ns. labroja, joissa oli ihmisiä koirien kanssa opettelemassa asioita käytännössä ja tätä oli mahdollisuus päästä seuraamaan sivusta. Osa luennoista oli tiedepohjaisia ja osa käytännöllisempiä. Aiheet vaihtelivat tutkimustiedon ymmärtämisestä palkkapisteen merkitykseen sekä aggression hoitamiseen. Jokaiselle löytyi siis varmasti jotakin. Itse pyrin valitsemaan muutamia luentoja oman mukavuusalueeni ulkopuolelta sekä luentoja, jotka tukivat omaa toimintaani. Lisäksi tavoitteenani oli kuulla mahdollisimman montaa eri luennoitsijaa, jolloin saisin useampia erilaisia näkökulmia kouluttamiseen.



Luennoitsijoista oma henkilökohtainen lempparini oli ehdottomasti Susan Friedman, jonka työtä olen pitkään seurannut. Kyllähän siinä sisäinen fanityttö hieman heräsi Susanin astuessa lavalle :D Susan luennoi muun muassa kouluttamiseen liittyvistä myyteistä sekä tieteen tekemisestä. Myös Ken Ramirezin luento valinnan mahdollisuuden opettamisesta eläimelle oli mielenkiintoinen. Yksi lemppareista oli Susanin ja Kathy Sdaon välinen keskustelutilaisuus, jossa he pohtivat vapaamuotoisesti kouluttamiseen liittyviä ajankohtaisia asioita.


Tapahtuma päättyi sunnuntaina iltapäivällä Kenin pitämään päätösluentoon. Siellä muun muassa paljastettiin ensi vuoden ClickerExpon sijainti, joka pidetään siis Briteissä. Lisäksi avattiin hieman seuraavan vuoden ohjelmaa; teemana tulee olemaan muun muassa emootiot käyttäytymistieteissä sekä pohdinta siitä, ovatko virheet kouluttamisessa todella tarpeen. Luennon päätteeksi Ken vielä kertoi hänen tämän hetken koulutusprojektistaan, jossa tavoitteena on muuttaa elefanttien kulkureittiä Afrikassa, jotta ne eivät jäisi salametsästäjien kynsiin. Kyseisestä projektista voi lukea lisää täältä.


Kathy Sdao, Emelie Johnson Vegh, Susan Friedman ja Eva Bertilsson samalla lavalla!

Sunnuntaina Legoland suljettiin talvikaudeksi, joten illalla luentojen jälkeen hotellilla oli juhlava tunnelma. Legoland oli täynnä porukkaa ja lopulta päivä päättyi aivan huikeaan ilotulitukseen!

Näkymää Legolandista.



Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava reissu! Joku osallistujista kuvasi tapahtumaa hyvin, kun sanoi sen olevan aivan kuin kouluttajien oma joogaretriitti, sillä niin paljon se antaa energiaa ja voimaa. Myös tapahtuman järjestelyt olivat kaikin puolit erinomaiset ja ihmiset olivat supermukavia. Yhteisöllisyys näkyi, kun kaikilla osallistujilla oli sama tavoite halutessaan tulla paremmiksi eläintenkouluttajiksi.

Suosittelen ClickerExpoa ehdottomasti kaikille niille, joilla kouluttaminen on lähellä sydäntä. Oli sitten harrastelija tai ammattilainen, niin tapahtumasta saa varmasti paljon irti.

Eli ei muuta kuin ensi vuotta odotellessa...

lauantai 7. lokakuuta 2017

Talvikauden aloitus

Viime viikolla aloitimme Lilon kanssa kolmessa eri ryhmässä. Treenaamme talvikauden nyt kahdessa eri tokoryhmässä ja lisäksi lokakuun ajan käymme läpi vähän rally-tokon alkeita - tekemistä siis riittää! Näiden lisäksi työn alla on ollut ja tulee olemaan useampia erilaisia pikkuprojekteja, joista mahdollisesti lisää myöhemmin.

Myös Tyynen kanssa on tullut tehtyä vähän kaikenlaista. Valitettavasti se on joutunut olemaan viime viikot vähemmällä liikunnalla (tästä syystä se on myös "hieman" pulskassa kunnossa), joten tätä olen sitten pyrkinyt paikkaamaan muun muassa sheippaamalla sille erinäisiä asioita. Käsikosketuksesta on tullut Tyynelle jo niin vahva, että siitä on ollut aivan valtavan suuri apu erityisesti yhden tietyn oriin ohittamisessa kiima-aikaan...


Videolla on pieni pätkä kosketuskeppitreenistä, luoksetulosta sekä paikallaanoloharjoituksesta:


Tyynen kanssa on tällä hetkellä työn alla kaikenlaista muutakin pientä. Täytyy laittaa uutta videota sitten, kun saadaan vietyä näitä vähän pitemmälle.

Viime viikolla aloitimme myös Lilon kanssa ihan uudenlaista projektia. Arvaatteko kuvasta, mistä on kyse?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kelpienä mudien keskellä + koulutusjuttuja

Lauantaipäivä olikin mielenkiintoinen, sillä vietimme koko päivän Yläneellä mudileirillä, jonne lähdin siskoni seuraksi. Tarkoituksena oli hieman tutustua rotuun, ja leirillä pääsikin oivasti näkemään useampia erilaisia mudeja eri harrastusten parissa. Itse yllätyin siitä, kuinka suurta vaihtelua voi yhden rodun sisällä olla - sekä ulkonäön että luonteen puolesta! Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoisen oloisia koiria.

Leirin aikana oli mahdollisuus osallistua myös Kuusiston Tiinan tokokoulutukseen. Itse jätin koirakkopaikan tällä kertaa väliin. Kyllähän se jälkeenpäin hieman harmitti, sillä pidin kovasti Tiinan tavasta kouluttaa. Hän osasi lukea koiria erittäin hyvin ja paneutui tekniikkaa enemmän tunnetila-asioihin. Hänen tapansa kouluttaa oli hyvin lähellä omaani, joten suurin osa asioista oli kyllä aika tuttua huttua.


Tiina korosti paljon koiran ja ohjaajan yhteistä treenikuplaa. Kun ollaan koiran kanssa hommissa, ei höpötetä muille. Jokaisella koiralla tulisi myös olla olemassa selkeä taukopaikka. Se voi olla esimerkiksi matto tai häkki, kunhan koiralla on selkeä ymmärrys kyseisestä paikasta. Kun koira otetaan tauolta hommiin, niin koiran kanssa työskennellään sataprosenttisesti. Treenikavereiden tai kouluttajan kanssa voi jutella silloin, kun koira on tauolla. Jos ohjaaja aina treenien lomassa höpöttelee muille, saattaa koira lähteä herkemmin lätkimään omille teilleen. Koira oppii nopeasti siihen, että ohjaaja puhuu -> mitään ei tapahdu -> voi lähteä vaikka haistelemaan.

Tiina myös kertoi suosivansa virheetöntä oppimista koirien kouluttamisessa. Useammissa oppimiseen liittyvissä tutkimuksissa on todettu, että oppiminen on tehokkaampaa silloin, kun pyritään onnistumisiin. Virheiden ennakointiin auttaa luonnollisesti tarkka treenisuunnitelma. Hyvään treenisuunnitelmaan sisältyy myös suunnitelma sen varalle, että koira mahdollisesti tekeekin virheen. Tiina kertoi suosivansa LRS-menetelmää (least reinforcing stimulus). Kyseisessä korjausmenetelmässä koiran tehdessä virheen siltä siis pyydetään uutta, helpompaa toimintoa ja palkitaan se tästä. Tämän jälkeen mahdollisesti helpotetaan ensin yritettyä tehtävää, ja kun koira onnistuu vaikeammassa tehtävässä, saa se siitä superpalkan. LRS-menetelmässä korostuu ohjaajan nopeus, palkkioiden arvottaminen sekä vaikeamman tehtävän onnistuminen, jotta koira ei ketjuta asioita toisiinsa. Oma huomioni menetelmästä on vielä se, että ensisijaisesti tulisi pyrkiä onnistumisiin, jolloin LRS toimisi lähinnä hätävarana. 


Itse sain koulutuksesta jonkin verran uusia ideoita eteenmenon opettamiseen. Tiina suosii tässä kohdetta, oli se sitten jonkinlainen läpyskä tai hallin seinä. Alusta alkaen matkan olisi hyvä olla pidempi kuin kokeessa. Koiralle tulisi luoda uskoa siihen, että vaikka mitään ei näy, niin on kannattavaa juosta eteenpäin. Tiina ei häivytä kohdetta pikku hiljaa (leikkaamalla läpyskää yhä pienemmäksi ja pienemmäksi), sillä pelkää sen johtavan siihen, että koira alkaa etsiä kohdetta ja haistella. Sen sijaan kohde joko on paikoillaan tai se ei ole siellä lainkaan.
Suuntaamista tulisi myös alkaa harjoitella melko nopeasti. Kohteet voi esimerkiksi asettaa neljälle eri sivulle ja lähettää koira jokaiselle vuorotellen. Koiralle kannattaa opettaa katseen suuntaus suoraan eteen. Tähän riittää lyhyempi tsekkaus ja siitä paluu kontaktiin (jolloin hahmottaminen voi ehkä olla koiralle vaikeampaa sen lähtiessä juoksemaan) tai vaihtoehtoisesti katseen lukitseminen suoraan eteen. 
Hyvin pian otetaan mukaan myös häiriöitä. Häiriöt voivat olla esineitä (kuten merkkejä tai ruutu) tai ääniä (esimerkiksi liikkurin käskytykset). Häiriöitä lisätään luonnollisesti pikku hiljaa. Esimerkiksi eteenmenoa ei treenata heti alkuun koemaisesti ruudun kanssa, vaan kohde tuodaan samalle linjalle ruudun kanssa vähitellen. Koiran tulisi pystyä juoksemaan eteen myös ohittamalla ruutu. 
Esinehäiriöiden lisäksi yhtä tärkeää on treenata liikkurin käskytyksiä. Osa koirista saattaa jäädä herkästi ruutuun kiinni, kun liikkuri sanoo "seuraavana ruutu", jolloin koira joko ampaisee kohti ruutua tai eteenmenosta tulee vino. Tässäkin häiriö luodaan siten, että koira onnistuu. Tiina itse puhui häiriön eri tasoista. 0-taso tarkoittaa toimintoa ilman häiriötä, eli tässä tapauksessa eteenmeno ilman liikkurin käskytystä. 1-tasolla liikkurin käskytys tulee silloin, kun koira on jo pysäytetty kohteeseen. 2-tasolla liikkurin käskytys tulee koiran juostessa eteen ja 3-tasolla ennen kuin ohjaaja on antanut vihjeen.

Voin kyllä lämpimästi suositella Tiinan koulutuksia kaikille - etenkin, jos koiralla on joitain mielentilaan liittyviä vaikeuksia (kuten jännittäminen, turhautuminen, epävarmuus, häiriöherkkyys). Hänen tapansa kouluttaa on erittäin koiralähtöinen ja hän tarkastelee koiran toimintaa hyvin kokonaisvaltaisesti. Itsekin menen kyllä uudestaan (koiran kanssa!), kunhan tilaisuus tulee :)

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Yhteistreeniä

Viime viikon ohjatuissa treeneissä meillä oli teemana yhteistreeni. Kentällä oli aina kerrallaan kaksi koirakkoa, jotka suorittivat samaan aikaan eri liikkeitä. Me olimme Lilon kanssa Janikan ja Teon pari, koska ajateltiin sen olevan koirille helpompaa niiden tuntiessa toisensa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan sen sijaan Lilo keräsi poikkeuksellisen paljon kierroksia Teon vauhtiliikkeistä. Kiihtyminen purkautui turhaumana ja lopulta haukkumisena.

Heti seuraavana lauantaina varasin hallista vuoron samanmoista treeniä varten. Tällä kertaa pystyin suunnittelemaan treenin huomattavasti paremmin. Saimme tehtyä muun muassa sellaisen setin, jossa koirat lähetettiin sermin takaa toisiaan näkemättä toinen ruutuun ja toinen kiertämään (video alla). Loppupeleissä minkäänlaisia ongelmia ei ollut.



Viime viikon treenit muistuttivat minua jälleen kerran siitä, että kehittyminen vaatii silloin tällöin myös niitä epäonnistumisia, sillä kaikkeen ei vaan yksinkertaisesti voi varautua. Epäonnistumisista on kuitenkin hyötyä vain niissä tapauksissa, kun pystytään niiden pohjalta suunnittelemaan sellainen treeni, jossa koira onnistuu - emmehän halua toistaa samaa virhettä yhä uudelleen ja uudelleen. Mikäli treeni ei siis mene suunnitelmien mukaan, tulisi aina itseltä kysyä mitä voin tehdä toisin?

tiistai 5. syyskuuta 2017

Tapaus Aatu

Viime viikolla saimme vieraan, kun parson Aatu vietti meillä muutaman päivän. Aatulla on esiintynyt melko pahaa remmirähinää muita koiria kohtaan. Tarkoitus oli hieman tutustua Aatuun sekä aloittaa työskentelyä sen kanssa rähinän vähentämiseksi. Viikko vierähtikin mukavasti erilaisia hommia tehden. Tavoitteena oli lisätä Aatun itseluottamusta sekä opettaa ja vahvistaa arkea helpottavia perusasioita. Äärimmäisen fiksun, motivoituneen ja nopeasti asioita oppivan Aatun kanssa nämä jutut lähtivätkin pyörimään varsin kivasti! Työskentely jatkuu edelleen Aatun kotona, eikä minulla ole epäilystäkään sen suhteen, etteikö siitä kuoriutuisi oikein kelpo lenkkikaveri : )


Yksi Aatulle opettamistani perusasioista oli luopuminen, sillä kädessä olevasta ruoasta luopuminen oli Aatulle uusi juttu. Lähtökohtana oli virheetön oppiminen, eli pyrin opettamaan ruoasta luopumisen positiivisesti vahvistamalla siten, että Aatulla olisi aina hyvät mahdollisuudet onnistua tehtävässä. 

Joskus ruoasta luopuminen opetetaan siten, että ruoka on nyrkin sisässä ja nyrkki aukeaa vasta, kun koira lakkaa tavoittelemasta ruokaa. Tällä tavalla opetettuna virheiden määrä on usein kuitenkin suuri suhteutettuna onnistumisiin. Ja koska operantin lisäksi klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan, voi negatiivisen rankaisun myötä syntyvät negatiiviset tunnetilat siirtyä tavoitekäyttäytymiseen. Nyrkissä olevan ruoan tavoittelu aiheuttaa koirassa usein turhaumaa, kun nyrkin tökkimisestä huolimatta se ei aukeakaan, jolloin koira myös luovuttaa tehtävän suhteen herkemmin.

Jotta onnistumisia olisi mahdollisimman paljon, on sopivan kriteerin asettaminen sekä rauhassa eteneminen olennaista. Aatu oppi luopumisen perusajatuksen tällä taktiikalla alle viidessä minuutissa. Lisäksi se sai hurjasti onnistumisen kokemuksia, mikä toivon mukaan lisäsi sen itsevarmuutta entisestään. Yrityksen ja erehdyksen kautta opetettaessa olisi aikaa mennyt luultavasti hieman kauemmin ja turhaumaa esiintynyt enemmän, enkä välttämättä olisi ollut tyytyväinen lopulliseen luopumisen mielentilaan.


Lilon kanssa syksy on lähtenyt kivasti käyntiin. Valmennusryhmä jatkuu vielä syyskuun ajan, mutta sen jälkeen onkin aika sanoa ryhmälle heipat. Niin mukavaa kuin kyseisessä ryhmässä treenaaminen on ollutkin, niin on aika jatkaa eteenpäin. Talvikauden olemmekin sitten mukana operantissa omatoimiryhmässä, joka on juuri passeli meille! Meitä on ryhmässä yhteensä neljä koirakkoa, joiden kaikkien tavoitteena on tokon treenaaminen positiivisen vahvistamisen menetelmiä käyttäen. Innolla odotan tulevaa kautta ja uudessa ryhmässä aloittamista! : )


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Maarit Hellmanin koulutuksessa

Päivä vierähti mukavasti Maaritin koulutuksessa, jonne olin ilmoittautunut Lilon kanssa. Pitkään mietin, mitä tuo 20 minuuttia tehtäisiin. Lopulta päädyin näyttämään muutaman liikkeen, joihin erityisesti halusin kuulla Maaritin mielipiteen.

Aloitettiin tunnarilla. Sivulla odottaessa Lilo oli levoton ja se katseli ympärilleen. Maaritin mukaan näytti vähän siltä kuin sillä olisi tylsää. Toistaiseksi en ole vielä vaatinut tässä mitään, mutta tarkoitus on kyllä ollut fokusoida katsetta tunnarikasalle päin odottelun ajaksi. Maaritin mukaan itse haistelutyö oli sujuvaa. En nyt yhtään muista, potkiko Lilo kapuloita, mutta ainakaan Maarit ei sanonut tästä mitään. Myös palautus ja ote olivat hyviä.

Toisena liikkeenä tehtiin voin ohjattu. Ohjasin Liloa katsomaan ensimmäisen kapulan viennin. Seuraamisosuudessa Lilo edisti jonkin verran. Stopissa avitin hieman käsitargetilla, koska Lilon stopit ovat viime aikoina olleet aika veteliä. Kapulalle lähti hyvin ja nosto oli nätti. Palautus sen sijaan oli edelleen jähmeä.
Maaritin mukaan ohjattu näytti kokonaisuudessaan kivalta ja koska Lilo on niin säpäkän oloinen koira, niin tuo laiskahko palautus oikein ylikorostuu. Sen kanssa on siis tehtävä töitä. Lisäksi Maarit oli sitä mieltä, että Lilo voisi olla kontaktissa liikkurin viedessä kapulat. Se sopisi Lilolle paremmin, sillä se selvästi tykkää siitä ja sillä saattaa myös olla paha tapa skannata ympäristöstä kaikki mahdollinen, mikäli saa siihen mahdollisuuden.


Kolmanneksi liikkeeksi olin valinnut L:n ja asennoiksi i ja m. Liike alkoi tosi hyvin, mutta tokalla sivulla Lilo lähti jonkin verran edistämään, jonka seurauksena maahanmeno oli aavistuksen vino. Maarit myös totesi istumisesta, että voisi tehdä sen lukitsemalla etujalat ja vetämällä takajalat alle. Kuulemma ei se nytkään mikään hidas ollut, mutta toisenlaisella tekniikalla saisi kuitenkin vielä enemmän nopeutta. Kyseisen tekniikan opettaminen onkin ollut harkinnassa. Jossain vaiheessa luovuin ajatuksesta, mutta täytyy varmaankin ottaa se takaisin treenilistalle.

Neljäntenä liikkeenä seuraamista. Tähän olin itse vähiten tyytyväinen. Lilo aivasteli, edisti ja jopa haukahti pariinkin otteeseen. Ei siis mitään parasta Liloa. Haukkuminen ei ollut yhtään tyypillistä (ei ole haukkunut koskaan ennen kesken seuruuliikkeen), joten ei paneuduttu siihen sen enempää. Katkaisin haukut käsitargetilla, mikä oli Maaritin mielestä hyvä toimintapa.
Edistämiseen saatiin uutta vinkkiä. Kerroin, että olen tähän mennessä käyttänyt käsitargettia vahvisteena. Maaritin mukaan idea on muuten hyvä, mutta se saattaa kiihdyttää koiraa liikaa. Lilon kohdalla tämä on varmasti totta, sillä se on välillä aivan liian ylivireinen. Siispä saatiin neuvoksi vahvistaa nimenomaan vasemman jalan seuraamista. Tätä ollaan tehtykin, mutta Maarit ohjeisti tekemään siitä hauskan pelin koiralle; eli seuraamista -> varovainen pysähdys (koiran tulee onnistua) siten, että vasen jalka jää taakse ja oikea astuu eteen -> koiran pysähtyessä vasemman jalan kohdalle, annetaan superpalkka. Ja tätä saa tehdä paljon.

Loppupeleissä olen itse ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Ottaen huomioon myös sen, että Lilolla on juoksut. Aivastelua tuli poikkeuksellisen paljon, koska Lilo oli ihan liian ylivireessä. Suoritettiin liikkeet aika kylmiltään, normaalisti tehdään pohjalle jotain muuta. Maaritin mielestä Lilo näytti kuitenkin iloiselta ja se teki hyvällä asenteella töitä - minulle tosi tärkeä asia, joten oli ihana kuulla se jonkun toisen suusta. Kaiken kaikkiaan tosi hyödyllinen päivä, kun vinkkien lisäksi pääsi tekemään tokoa myös ihmisten ilmoille pitkästä aikaa : )