keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Virheetön oppiminen

Mitä tarkoitetaan virheettömällä oppimisella?

Virheettömän oppimisen käsitteellä tarkoitetaan opetusmenetelmää, jossa olosuhteet luodaan sellaisiksi, että onnistumisia tapahtuisi mahdollisimman paljon. Sanonta ”virheistä oppii” ja sen soveltaminen koiran kouluttamiseen voi tulla kalliiksi. Mitä enemmän virheitä koira tekee, sitä todennäköisempää kyseisten virheiden ilmaantuminen on myös jatkossa. Lisäksi riittämätön vahvisteiden määrä saattaa aiheuttaa koirassa ylimääräistä turhaumaa. Kysymys kuuluukin, ovatko virheet todella tarpeen, kun puhutaan oppimisesta?

Virheettömän oppimisen esitteli alkujaan B.F. Skinner 1930-luvulla. Skinnerin mukaan virheet eivät ole välttämättömiä oppimistilanteessa. Virheet eivät ole oppimisen tarkoitus tai päinvastoin, eikä niistä voi syyttää oppijaa. Sen sijaan virheet ovat seurausta heikosta käyttäytymisen seuraamisesta ja ymmärtämisestä, huonosti suunnitellusta koulutustilanteesta sekä liian nopeasta etenemisestä.

Vuonna 1963 Herbert Terrace teki kokeilun kyyhkyillä. Yksinkertaistettuna hänellä oli kaksi ryhmää: ensimmäisessä ryhmässä Terrace käytti virheettömän oppimisen menetelmää luomalla sellaiset olosuhteet, että kyyhkyillä oli mahdollisuus onnistua heti alusta alkaen. Toisessa ryhmässä hän sen sijaan käytti yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista.
Virheettömän oppimisen menetelmän ryhmässä kyyhkyt tarjosivat väärää käyttäytymistä keskimäärin 25 kertaa, kun yrityksen ja erehdyksen kautta oppimisen ryhmässä vastaava luku oli 2000-5000. Lisäksi hän havaitsi, että virheetön oppiminen aiheutti vähemmän ei-toivottuja tunnereaktioita linnuilla ja ne olivat levollisempia. Tulokset olivat niin merkittäviä, että virheettömän oppimisen menetelmää on kokeen jälkeen sovellettu muun muassa muistihäiriöistä kärsivillä potilailla, koulun oppilailla, pommikoirilla, delfiineillä sekä miekkavalailla.

Tutkimusten mukaan virheettömän oppimisen menetelmä (suhteessa yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiseen) on hyödyllinen menetelmä monella tapaa. Se muun muassa
  •         minimoi harjoittelun aikana esiintyvien virheiden määrän,
  •         nopeuttaa taidon oppimista,
  •         luo vähemmän turhaumaa, stressiä ja aggressiota,
  •         ei rajoita käyttäytymistä,
  •         ei luo erilaisiin rankaisuihin liittyvää tunne-ehdollistumaa.

Ihmisillä virheettömän oppimisen menetelmä on yksi kognitiivisen kuntoutuksen menetelmistä ja sitä onkin käytetty viime vuosina erityisesti erilaisten muistisairauksien hoidossa. Menetelmän tavoitteena on pyrkiä vähentämään virheiden määrää oppimisen aikana luomalla olosuhteet sellaisiksi, että oppijalla on aina hyvä mahdollisuus onnistua. Onnistumisen olosuhteita pyritään luomaan erilaisin keinoin, esimerkiksi jakamalla tehtävä useampiin pienempiin osiin. 
Eräässä tutkimuksessa virheettömän oppimisen menetelmää verrattiin yrityksen ja erehdyksen kautta oppimiseen amnesiapotilailla. Kyseisessä kokeessa potilaat opettelivat erilaisia nimiä. Nimien oppiminen oli virheettömän oppimisen tekniikkaa käyttäen selvästi tehokkaampaa kuin yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen. (Evans JJ ym., 2000.) Virheetön oppiminen myös auttaa lisäämään osaamisen tunnetta, aktiivisuustasoa sekä motivaatiota ryhtyä uusiin aktiviteetteihin (de Werd ym., 2013).


Virheetön oppiminen ja koira

Virheetön oppiminen ei tarkoita sitä, että koira ei saisi koskaan tehdä virheitä. Sen sijaan pyritään luomaan sellainen treeniympäristö, jossa koiralla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Toisin sanottuna koiralle ei teetetä liian haastavia tehtäviä, vaan rakennetaan tehtävä sen oppimishistoria sekä sen hetkinen ympäristö huomioiden. Jotta koira onnistuisi, vaikeutetaan tehtävää pikku hiljaa. Tavoitteena on käyttää mahdollisimman paljon positiivista vahvistamista ja mahdollisimman vähän sammuttamista.

Mitä enemmän väärä käyttäytyminen toistuu, sitä todennäköisempi sen ilmaantuvuudesta tulee. Siksi itsellänikin on olemassa kahden erheen sääntö: kaksi virhettä vielä sallitaan, mutta kolmannella tulee jo onnistua, ja jotta tämä toteutuisi, tulee tehtävää tarvittaessa helpottaa.

Myös virheistä jää koiralle muistijälki. Kuvitellaan esimerkiksi treenaavamme kaukojen liikeratoja. Mitä useammin koiran takajalat liikkuvat vaihtoja tehdessä, sitä todennäköisempää se on myös jatkossa – palkitsimme koiran tai emme. Toki ei-toivotun käyttäytyminen esiintyminen on huomattavasti todennäköisempää silloin, kun koira on lisäksi saanut siitä palkkion. Tulee kuitenkin muistaa, että myös palkkaamatta jäänyt käyttäytyminen luo jonkinlaisen muistijäljen koiran aivoihin. Jos koira esimerkiksi toistaa kaukoissa väärää liikerataa useammin kuin oikeaa, on oikeanlaisen liikeradan oppiminen huomattavasti hitaampaa ja haastavampaa. Monet muusikot kertovat, että opetellessaan soittamaan kitaraa, pyrkivät he välttelemään virheitä etenemällä hitaasti. He ovat huomanneet, että näppäillessään vahingossa väärän kielen, saattavat he tehdä saman virheen herkemmin uudestaan.



Kuinka luoda onnistumisen olosuhteet

Onnistumisen todennäköisyyttä voi lisätä eri tavoin, mutta seuraavat tavat ovat yleisimpiä ja helpoiten toteutettavissa:

Tehtävän vaikeustason huomioiminen
Teetetään koiralle tehtäviä sen osaamistaso huomioiden. Hyvä kouluttaja osaa toteuttaa koiralleen sellaisia harjoituksia, jotka ovat koiralle uusia, mutta onnistumisen todennäköisyys on suuri.

Käyttäytymisen pilkkominen
Pilkotaan tehtävä useisiin pienempiin osiin ja liitetään osaset yhteen pitemmiksi käyttäytymisketjuiksi. Treenaataan jokainen osa tarpeeksi vahvaksi, jotta koko ketju toimisi mahdollisimman hyvin.

Ympäristön huomioiminen ja yleistäminen
Uudessa tai muuten vaikeassa ympäristössä tehtävää kannattaa aluksi helpottaa. Vaikka koira osaisi jonkin tietyn tehtävän muualla, se ei välttämättä vielä kykene siihen haastavammassa ympäristössä.

Palkkaaminen
Huomioidaan se, mitä koira haluaa juuri siinä tilanteessa ja valjastetaan se palkkioksi. Mitä haastavampi ympäristö, sitä parempi tulee palkkion olla.

Rajoittaminen
Rajoittamisen avulla pyritään estämään koiraa tekemästä virheitä. Esimerkiksi jos koiralla on tapana karata metsälenkeillä, kannattaa se ensimmäisten harjoitusten aikana pitää liinassa, jotta karkaamiskäyttäytyminen ei pääse toistumaan.

Virittely
Erityisesti tokossa keskeiseksi virheiden ehkäisymenetelmäksi nousee virittely. Virittelyllä madalletaan riskiä sen suhteen, että koira tekisi virheen (esimerkiksi lähtisi kiertämään ruudun sijaan). Virittelyssä voi käyttää apuna sanallisia vihjeitä (”mennään tekemään ruutu!”) tai vartalon vihjeitä (esim. ns. ”tokoseiväs”, joka tarkoittaa, että tule sivulle). Koira kannattaa myös opettaa vihjeestä bongaamaan kohde, johon se ollaan seuraavaksi lähettämässä. Tällöin ohjaaja voi varmistua siitä, että koira on menossa oikealle kohteelle.


Jos virhe kuitenkin tapahtuu

Vaikka kuinka pyrkisi virheettömään harjoitteluun, sattuu virheitä kuitenkin jokaiselle. Kannattaa muistaa, että virheet antavat aina tietoa ja tämä tieto tulisi ottaa vastaan mahdollisimman neutraalisti ja pyrkiä sen pohjalta rakentamaan toimivampi harjoitus.

Virheen luonteesta riippuen kouluttaja voi toimia eri tavoin:

Vahvistaminen
Jos koira osaa jo toteuttaa tavoitekäyttäytymistä jossain määrin, vahvistetaan sitä, jolloin kyseisen käyttäytymisen esiintymistodennäköisyys kasvaa.

Uuden käyttäytymisen opettaminen
Opetetaan uusi vaihtoehtoinen käyttäytyminen ei-toivotun käyttäytymisen tilalle.

Keskeyttäminen
Keskeytetään sellainen käyttäytyminen, joka ei ole toivottavaa. Koiran voi esimerkiksi kutsua luokse tai ei-toivotun käyttäytymisen voi keskeyttää pyytämällä koira tekemään jotain aivan muuta.


Lopuksi

Virheettömän oppimisen menetelmällä on myös rajoituksensa, eikä se siksi välttämättä toimi yhtä hyvin kaikissa tilanteissa. Erityisen hyvä oppimismenetelmä se on silloin, kun oppimisolosuhteita on mahdollista kontrolloida kouluttajan toimesta.

Kun yrityksen ja erehdyksen kautta oppimisessa koira saattaa tehdä paljon virheitä ja saa siten vain vähän vahvisteita, on virheettömän oppimisen menetelmässä vahvisteiden määrä suurempi ja virheiden esiintyminen vähäistä. Kun toteutetaan jälkimmäistä, jaksaa koira yrittää enemmän ja se myös turhautuu vähemmän. Jotkut koirat saattavat pahimmillaan luovuttaa kokonaan, mikäli ne eivät useammasta toistosta huolimatta saa palkkiota. Treenin sujuvuuden kannalta tulisikin pyrkiä sellaisiin harjoituksiin, jotka etenevät askel kerrallaan ja joissa koira jaksaa yrittää sekä olla aktiivinen; mitä aktiivisempi koira, sitä nopeammin harjoituksissa päästään myös etenemään.

Loppupeleissä virheetön oppiminen ei ole pelkkä menetelmä. Se on ajattelutapa ja suuntaus, jossa peräänkuulutetaan kouluttajan vastuuta koiran tekemistä virheistä. Virheettömässä oppimisessa hyvä treenisuunnitelma korostuu entisestään, mikä mahdollistaa sujuvasti etenevän harjoittelun. Tämä taas luo koiralle onnistumisen kokemuksia ja vaikuttaa siten myös yleiseen hyvinvointiin.