sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Viikonloppu kuvina

Hieman heikosti olen kerennyt blogia päivitellä, tälläkin hetkellä olen reissun päällä. Instatili sen sijaan päivittyy jonkin verran useammin (löytyy nimimerkillä lilokelpie).

Valkussa ollaan toki käyty, mutta muuten ollaankin sitten vietetty hieman kesälomaa tokosta. Nyt reissussa on tosin ollut ihan pakko hyödyntää vieraita paikkoja, joten viimeksi eilen raahauduttiin treenaamaan ihmisten ilmoille.



Lilo on tällä hetkellä vähän vaisu, luultavasti aloittelee juoksuja. Valkussa se on tuntunut kovin löysältä eikä motivaatio ole ollut huipussaan. Joitain outoja kämmejäkin on tapahtunut.




Eilen tehtiin pitkästä aikaa ruutua (video alla), joka alkaa näyttää paremmalta. Vähän enemmän stabiiliutta tekemiseen, niin hyvä siitäkin tulee.



Tehtiin lisäksi pitkästä aikaa kosketusalustatreeniä. Kosketusalustaa on tullut hyödynnettyä vähän heikommin viime aikoina, joten se on jossain määrin päässyt unohtumaan - siispä tarkennettiin sen kriteeriä.







Seuraamista tehtiin myös useampia lyhyitä pätkiä. Tässä on nyt tosiaan ollut käytössä pelkkä lelupalkka. Vielä Lilo aivastelee, varsinkin alkuun, mutta on se jonkin verran vähentynytkin. Käsitargettia hyödynnän edelleen ja toistaiseksi näyttää taas valoisammalta seuruupaikan suhteen. Itse asiassa kokeilin eilen myös paria pidempää pätkää ja niissä paikka piti jo tosi hyvin!


Käsitarget in action :D

Loppuun tehtiin myös zeta liikkuroituna. Asennot teki oikein. Seisominen ei tosin tällä hetkellä ole kovin hyvä, vaan se vaatii pientä muistuttelua ja tehotreeniä. Muutoin olen oikein tyytyväinen Lilon tekemiseen noin kokonaisuudessaan. On se vaan aika mahti treenikaveri : )








tiistai 4. heinäkuuta 2017

Hanna-Mari Ikosen koulutus 2.7.2017

Viime sunnuntaipäivä meni Hanna-Marin koulutuksessa. Lyhyen harkinnan jälkeen päädyin ottamaan tarkasteluun noudon sivulletulot, seuraamisen sekä tunnarin.

Lilo on tullut erityisesti noutokapulan kanssa sivulle hieman hitaasti ja itseään turhan paljon asetellen. Tekee samaa myös tunnarikapulan kanssa, mutta ei ehkä yhtä pahan näköisesti. Näytettiin Hanna-Marille ensin tasamaanouto, jossa tuli sivulle kyllä paremmin kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan ollut sitä parasta Liloa. Hanna-Mari ei nähnyt tässä kovin suurta ongelmaa. Hänen mielestään saattaisi jopa olla ihan hyvä, että koira asettelee itsensä huolellisesti sivulle, jolloin riski törmätä kapulan kanssa on huomattavasti pienempi.


Tehtiin tämän jälkeen ohjattu, jossa ongelma tuli paremmin esille. Lilo otti viimeiset askeleet ravilla ja asetteli itseään hyvin hartaasti. Kuulemma ei näyttänyt niin pahalta kuin miltä itsestäni tuntui. Olen kuitenkin nähnyt Lilon tekevän paljon parempiakin sivulletuloja, jolloin niitä huonompia on tietysti vaikea hyväksyä.

Hanna-Mari halusi nähdä sivulletuloja myös ilman kapulaa. Näissä ei luonnollisesti mitään ongelmaa, vaan ne olivat paljon näppärämpiä. Tultiin siihen lopputulemaan, että olisi hyvä kasvattaa Lilon varmuutta kapulan kanssa. Paljon pitotreeniä yhdistettynä kivoihin juttuihin sekä vähän haastavampia harjoituksia (kaukot muun muassa liian helppoja). Tehtiin pari seuruupätkää ja peruuttamista kapula suussa siten, että samalla tökin tai vedin kapulaa.



Loppuun tehtiin myös muutama putkeen lähetys kapula suussa. Tällöin pitotreeniä tulee tehtyä ei niin tyypillisessä kontekstissa ja erilaisella alustalla. Lisäksi Lilo oppii yhdistämään kivan putkijuoksun tylsempään pitoon. Kömpelömmän koiran kanssa tätä en tosin lähtisi tekemään, jotta ei vaan satu mitään haavereita. Myönnän, että Lilonkin kanssa aluksi hieman hirvitti, mutta hyvin se kuitenkin handlasi homman. Alkuun pudotti kapulan heti putken suulle, mutta loppupeleissä sai tehtävästä hyvin kiinni.

Seuraavassa setissä tehtiin seuraamista liikkuroituna. Lilo lähti heti alkajaisiksi edistämään, mikä tuli tavallaan pienoisena yllärinä, koska on käsitargetin mukaan ottamisen myötä osannut pitää paikkansa viime päivinä tosi hyvin - myös liikkuroidessa ja pitempää kaaviota tehdessä. Hanna-Marilta ei tullut tähän varsinaisesti mitään uutta ideaa, vaan kehotti käyttämään käsitargettia jatkossakin. Hänen mielestään kättä voisi tosin pitää esillä vähän kauemmin, jolloin ajatus olisi koiralle ehkä vieläkin selkeämpi ja siinä olisi enemmän tavoittelun makua. Lisäksi hän ehdotti luopumista seuraamisen aikana. Tätä ollaan tehtykin joskus, mutta se tuo mukanaan tahmean liikkumisen ja fokus on liiaksi luopumisessa eikä itse seuraamisessa, mistä taas en tykkää yhtään. Jatketaan käsitargettitreeniä siis.


Loppuun tehtiin vielä tunnaria. Lilolla on tosiaan ollut tapana potkia kapuloita ja tämän kitkemiseen halusin jotain ideoita. Ekassa setissä Lilo meni kerran ohi omasta, mutta potkinut ei kuitenkaan. Jotain ollaan siis tehty oikeinkin!

Toisella kerralla Hanna-Mari kehotti tekemään pysäytyksen ennen kasalle pääsyä, mikä toisi Lilolle hieman malttia tekemiseen. Tällä kertaa kuitenkin potkaisi yhtä kapulaa. Seisomisen kestoa voisi lisätä, jotta ehtii tyyntyä enemmän ennen haistelemaan pääsyä. Tällä simppelillä ratkaisulla mennään siis ja katsotaan, mitä se tuottaa. Kaiken kaikkiaan enemmän varmuutta tekemiseen, niin hyvä tulee!