sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kelpienä mudien keskellä + koulutusjuttuja

Lauantaipäivä olikin mielenkiintoinen, sillä vietimme koko päivän Yläneellä mudileirillä, jonne lähdin siskoni seuraksi. Tarkoituksena oli hieman tutustua rotuun, ja leirillä pääsikin oivasti näkemään useampia erilaisia mudeja eri harrastusten parissa. Itse yllätyin siitä, kuinka suurta vaihtelua voi yhden rodun sisällä olla - sekä ulkonäön että luonteen puolesta! Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoisen oloisia koiria.

Leirin aikana oli mahdollisuus osallistua myös Kuusiston Tiinan tokokoulutukseen. Itse jätin koirakkopaikan tällä kertaa väliin. Kyllähän se jälkeenpäin hieman harmitti, sillä pidin kovasti Tiinan tavasta kouluttaa. Hän osasi lukea koiria erittäin hyvin ja paneutui tekniikkaa enemmän tunnetila-asioihin. Hänen tapansa kouluttaa oli hyvin lähellä omaani, joten suurin osa asioista oli kyllä aika tuttua huttua.


Tiina korosti paljon koiran ja ohjaajan yhteistä treenikuplaa. Kun ollaan koiran kanssa hommissa, ei höpötetä muille. Jokaisella koiralla tulisi myös olla olemassa selkeä taukopaikka. Se voi olla esimerkiksi matto tai häkki, kunhan koiralla on selkeä ymmärrys kyseisestä paikasta. Kun koira otetaan tauolta hommiin, niin koiran kanssa työskennellään sataprosenttisesti. Treenikavereiden tai kouluttajan kanssa voi jutella silloin, kun koira on tauolla. Jos ohjaaja aina treenien lomassa höpöttelee muille, saattaa koira lähteä herkemmin lätkimään omille teilleen. Koira oppii nopeasti siihen, että ohjaaja puhuu -> mitään ei tapahdu -> voi lähteä vaikka haistelemaan.

Tiina myös kertoi suosivansa virheetöntä oppimista koirien kouluttamisessa. Useammissa oppimiseen liittyvissä tutkimuksissa on todettu, että oppiminen on tehokkaampaa silloin, kun pyritään onnistumisiin. Virheiden ennakointiin auttaa luonnollisesti tarkka treenisuunnitelma. Hyvään treenisuunnitelmaan sisältyy myös suunnitelma sen varalle, että koira mahdollisesti tekeekin virheen. Tiina kertoi suosivansa LRS-menetelmää (least reinforcing stimulus). Kyseisessä korjausmenetelmässä koiran tehdessä virheen siltä siis pyydetään uutta, helpompaa toimintoa ja palkitaan se tästä. Tämän jälkeen mahdollisesti helpotetaan ensin yritettyä tehtävää, ja kun koira onnistuu vaikeammassa tehtävässä, saa se siitä superpalkan. LRS-menetelmässä korostuu ohjaajan nopeus, palkkioiden arvottaminen sekä vaikeamman tehtävän onnistuminen, jotta koira ei ketjuta asioita toisiinsa. Oma huomioni menetelmästä on vielä se, että ensisijaisesti tulisi pyrkiä onnistumisiin, jolloin LRS toimisi lähinnä hätävarana. 


Itse sain koulutuksesta jonkin verran uusia ideoita eteenmenon opettamiseen. Tiina suosii tässä kohdetta, oli se sitten jonkinlainen läpyskä tai hallin seinä. Alusta alkaen matkan olisi hyvä olla pidempi kuin kokeessa. Koiralle tulisi luoda uskoa siihen, että vaikka mitään ei näy, niin on kannattavaa juosta eteenpäin. Tiina ei häivytä kohdetta pikku hiljaa (leikkaamalla läpyskää yhä pienemmäksi ja pienemmäksi), sillä pelkää sen johtavan siihen, että koira alkaa etsiä kohdetta ja haistella. Sen sijaan kohde joko on paikoillaan tai se ei ole siellä lainkaan.
Suuntaamista tulisi myös alkaa harjoitella melko nopeasti. Kohteet voi esimerkiksi asettaa neljälle eri sivulle ja lähettää koira jokaiselle vuorotellen. Koiralle kannattaa opettaa katseen suuntaus suoraan eteen. Tähän riittää lyhyempi tsekkaus ja siitä paluu kontaktiin (jolloin hahmottaminen voi ehkä olla koiralle vaikeampaa sen lähtiessä juoksemaan) tai vaihtoehtoisesti katseen lukitseminen suoraan eteen. 
Hyvin pian otetaan mukaan myös häiriöitä. Häiriöt voivat olla esineitä (kuten merkkejä tai ruutu) tai ääniä (esimerkiksi liikkurin käskytykset). Häiriöitä lisätään luonnollisesti pikku hiljaa. Esimerkiksi eteenmenoa ei treenata heti alkuun koemaisesti ruudun kanssa, vaan kohde tuodaan samalle linjalle ruudun kanssa vähitellen. Koiran tulisi pystyä juoksemaan eteen myös ohittamalla ruutu. 
Esinehäiriöiden lisäksi yhtä tärkeää on treenata liikkurin käskytyksiä. Osa koirista saattaa jäädä herkästi ruutuun kiinni, kun liikkuri sanoo "seuraavana ruutu", jolloin koira joko ampaisee kohti ruutua tai eteenmenosta tulee vino. Tässäkin häiriö luodaan siten, että koira onnistuu. Tiina itse puhui häiriön eri tasoista. 0-taso tarkoittaa toimintoa ilman häiriötä, eli tässä tapauksessa eteenmeno ilman liikkurin käskytystä. 1-tasolla liikkurin käskytys tulee silloin, kun koira on jo pysäytetty kohteeseen. 2-tasolla liikkurin käskytys tulee koiran juostessa eteen ja 3-tasolla ennen kuin ohjaaja on antanut vihjeen.

Voin kyllä lämpimästi suositella Tiinan koulutuksia kaikille - etenkin, jos koiralla on joitain mielentilaan liittyviä vaikeuksia (kuten jännittäminen, turhautuminen, epävarmuus, häiriöherkkyys). Hänen tapansa kouluttaa on erittäin koiralähtöinen ja hän tarkastelee koiran toimintaa hyvin kokonaisvaltaisesti. Itsekin menen kyllä uudestaan (koiran kanssa!), kunhan tilaisuus tulee :)

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Yhteistreeniä

Viime viikon ohjatuissa treeneissä meillä oli teemana yhteistreeni. Kentällä oli aina kerrallaan kaksi koirakkoa, jotka suorittivat samaan aikaan eri liikkeitä. Me olimme Lilon kanssa Janikan ja Teon pari, koska ajateltiin sen olevan koirille helpompaa niiden tuntiessa toisensa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan sen sijaan Lilo keräsi poikkeuksellisen paljon kierroksia Teon vauhtiliikkeistä. Kiihtyminen purkautui turhaumana ja lopulta haukkumisena.

Heti seuraavana lauantaina varasin hallista vuoron samanmoista treeniä varten. Tällä kertaa pystyin suunnittelemaan treenin huomattavasti paremmin. Saimme tehtyä muun muassa sellaisen setin, jossa koirat lähetettiin sermin takaa toisiaan näkemättä toinen ruutuun ja toinen kiertämään (video alla). Loppupeleissä minkäänlaisia ongelmia ei ollut.



Viime viikon treenit muistuttivat minua jälleen kerran siitä, että kehittyminen vaatii silloin tällöin myös niitä epäonnistumisia, sillä kaikkeen ei vaan yksinkertaisesti voi varautua. Epäonnistumisista on kuitenkin hyötyä vain niissä tapauksissa, kun pystytään niiden pohjalta suunnittelemaan sellainen treeni, jossa koira onnistuu - emmehän halua toistaa samaa virhettä yhä uudelleen ja uudelleen. Mikäli treeni ei siis mene suunnitelmien mukaan, tulisi aina itseltä kysyä mitä voin tehdä toisin?

tiistai 5. syyskuuta 2017

Tapaus Aatu

Viime viikolla saimme vieraan, kun parson Aatu vietti meillä muutaman päivän. Aatulla on esiintynyt melko pahaa remmirähinää muita koiria kohtaan. Tarkoitus oli hieman tutustua Aatuun sekä aloittaa työskentelyä sen kanssa rähinän poistamiseksi. Viikko vierähtikin mukavasti erilaisia hommia tehden. Tavoitteena oli lisätä Aatun itseluottamusta sekä opettaa ja vahvistaa arkea helpottavia perusasioita. Äärimmäisen fiksun, motivoituneen ja nopeasti asioita oppivan Aatun kanssa nämä jutut lähtivätkin pyörimään varsin kivasti! Työskentely jatkuu edelleen Aatun kotona, eikä minulla ole epäilystäkään sen suhteen, etteikö siitä kuoriutuisi oikein kelpo lenkkikaveri : )


Yksi Aatulle opettamistani perusasioista oli luopuminen, sillä kädessä olevasta ruoasta luopuminen oli Aatulle uusi juttu. Lähtökohtana oli virheetön oppiminen, eli pyrin opettamaan ruoasta luopumisen positiivisesti vahvistamalla siten, että onnistumisia olisi mahdollisimman paljon. 

Jotkut opettavat luopumisen siten, että ruoka on nyrkin sisässä ja nyrkki aukeaa vasta, kun koira lakkaa tavoittelemasta ruokaa. Tällä tavalla opetettuna virheiden määrä on usein kuitenkin suuri suhteutettuna onnistumisiin. Ja koska operantin lisäksi klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan, voi negatiivisen rankaisun myötä syntyvät negatiiviset tunnetilat siirtyä loppukäyttäytymiseen. Nyrkissä olevan ruoan tavoittelu aiheuttaa koirassa usein turhaumaa, kun nyrkin tökkimisestä huolimatta se ei aukeakaan.

Jotta onnistumisia olisi mahdollisimman paljon, tulisi luopumisen opettaminen aloittaa sopivalla kriteerillä. Sopiva kriteeri suhteutettuna korkeaan vahvistetiheyteen on kaiken a ja o. Tällöin koiralla ei ole niin suurta mahdollisuutta epäonnistua, jolloin oppiminen on tehokkaampaa ja koiran mielentila on positiivisempi. Aatu oppi luopumisen perusajatuksen tällä taktiikalla alle viidessä minuutissa. Lisäksi se sai hurjasti onnistumisen kokemuksia, mikä taas lisää sen itsevarmuutta. Yrityksen ja erehdyksen kautta opetettaessa olisi aikaa mennyt luultavasti hieman kauemmin ja turhaumaa esiintynyt enemmän, enkä olisi ollut tyytyväinen lopulliseen luopumisen mielentilaan.


Lilon kanssa syksy on lähtenyt kivasti käyntiin. Valmennusryhmä jatkuu vielä syyskuun ajan, mutta sen jälkeen onkin aika sanoa ryhmälle heipat. Niin mukavaa kuin kyseisessä ryhmässä treenaaminen on ollutkin, niin on aika jatkaa eteenpäin. Talvikauden olemmekin sitten mukana operantissa omatoimiryhmässä, joka on juuri passeli meille! Meitä on ryhmässä yhteensä neljä koirakkoa, joiden kaikkien tavoitteena on tokon treenaaminen positiivisen vahvistamisen menetelmiä käyttäen. Innolla odotan tulevaa kautta ja uudessa ryhmässä aloittamista! : )