torstai 6. syyskuuta 2018

Vahvisteiden testaamista

Vielä jokin aika sitten Lilolla oli kaunis seuruu, mutta sitten se nk. hajosi. Tasapainoinen seuraaminen muuttui hiljalleen kiireisen oloiseksi kipittämiseksi Lilon viilettäessä pahimmillaan puoli metriä edellä. Kokeilin kaikenlaisia kikkakolmosia. Palkka tuli luonnollisesti aina takaa, mutta sekään ei tuonut Liloa yhtään taaksepäin.

Seuraaminen on siitä hankala käyttäytyminen, että siinä tulee herkästi vahvistettua jotain mitä ei haluaisi vahvistaa - ihan vaan siitä syystä, että katseen ollessa eteenpäin, ei aina näe mitä kaikkea koira tarkalleen tekee. Aloin myös miettiä tarkemmin käyttämiäni vahvisteita. Lilolle on opetettu seuraaminen ruoan avulla, mutta jossain vaiheessa siirryin käyttämään pääasiassa lelua seuraamisen ylläpitämiseen. Sittemmin olen käyttänyt välillä ruokaa ja välillä lelua.

Jos käyttäytyminen ei ole toivotunlaista, olisi aina tärkeää tarkistaa vahvisteen laatu sekä se, sopiiko juuri kyseisen vahvisteen käyttäminen juuri kyseisen koiran kanssa juuri kyseisen liikkeeseen. Tämä tarkistettiin Lilon kanssa yksinkertaisesti siten, että tehtiin muutama samanlainen seuruupätkä ainoastaan leluvahvistetta käyttämällä sekä muutama kerta ainoastaan ruokavahvistetta apuna käyttäen. Koko tapahtuma videoitiin ja videolta saattoi tarkastella, millä tavalla seuraaminen muuttui lelu- tai ruokavahvistetta käyttäessä.

Videolta huomasin selkeästi, että leluvahvisteen käyttäminen lisäsi ja ylläpiti edistämistä. Lisäksi pelkän lelun käyttäminen toi seuraamiseen myös ylimääräisiä pomppuja. Kun siirryin käyttämään ruokaa, edistämistä tapahtui edelleen, mutta se myös väheni ja lisäksi pomput jäivät kokonaan pois. Vaikutti siis siltä, että ruokavahvisteen käyttäminen seuraamisessa olisi meidän tilanteessa paras ratkaisu.

Testivideon kuvaamisen jälkeen ehdin treenata seuraamista kaksi kertaa ruokapalkalla, kunnes taas eilen kuvattiin seuraamista, jotta näkisin, onko edistymistä tapahtunut. Ja olihan sitä.

Joskus voi olla mahdotonta sanoa, mikä vahviste sopii parhaiten mihinkäkin liikkeeseen, ellei tätä erikseen testaa. Ja koska mututuntuma ei ole se paras työkalu vahvisteen tehokkuuden arviointiin, kannattaa testitilanteet videoida. Sitä ennen olisi myös hyvä tietää, minkälaista käyttäytymistä haluaa nimenomaan vahvistaa. Tämä taas tarkoittaa käyttäytymisen konkreettista kuvailua, sillä esimerkiksi "aktiivinen seuraaminen" tai "iloinen työskentely" eivät vielä yksiselitteisesti kerro sitä, miltä seuraamisen tulisi ulkoisena käyttäytymisenä näyttää.

Alla vielä lyhyt videopätkä meidän seuraamisprojektista : )

2 kommenttia:

  1. Olipa muuten tosi selkeä ero noissa seuraamisissa! Namin kanssa näytti paljon siistimmältä ja tyylikkäämmältä, koirassa kuitenkin intoa riittää ilman leluakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös ollutkin! Itsekin hämmästyin :D

      Poista